Minä erosin sinä päivänä ja sillä kellonlyömällä perussuomalaisesta puolueesta, kun Soini lahjoitti valtiovarainministerin/ ministeriön kokoomuksen hoteisiin ja lähti itse kiertelemään mualimoo.
Ja liityin takaisin ”persulaiseksi” puoluekokouksen jälkeen, jossa Jussi Halla-aho otti puheenjohtajuuden ja ”jätesäkki” lähetettiin opetuslapsineen katsomoon.
Moni perussuomalaisiin kuulumaton uskoi silloin kun hajaannus tapahtui, että siihen päättyy persutarina lopullisesti ja että kenttäväki kyllä seuraa Soinin koplaa ja viittä ”viisasta” ministeriä.
Mutta toisin kävi, Jussi Halla-ahon johdolla puolue kokosi rivinsä ja Soinin siniset vaipuivat hypotermiaan, kun kusi housuissa oli lakannut lämmittämästä.
Nyt Riikka Purran johdolla saatiin veretseisauttava vaalivoitto ja noustiin toiseksi suurimmaksi puolueeksi eduskunnassa ja sitä kautta hallitusvastuuseen.
Ja taas kuuluu näiltä haudankaivajilta samaa saarnaa, että kun hallitusohjelma, jota vasemmisto kiljuu köyhiä ja kipeitä rankovaksi, että perussuomalaisille tulee käymään ”Soinit”, eli puolue hajoaa kahdeksi, kun hallituksen leikkaus onnistuu, mutta potilas kuolee.
Mutta ikävä tuottaa näille ikuisille haudankaivajille pettymys, sillä perussuomalaisten perseet kyllä kestävät merivettä olletenkin, kun vaihtoehtona on vasemmiston vastuuttomat.
Väitän, tai itseasiassa olen varma, että perussuomalaiset kyllä hyväksyvät vyönkiristyksen, kun puolueen yksi tärkeistä tavoitteista, ehkä se tärkein on kuitenkin toteutumassa, eli sisäinen turvallisuus. Se koskee kaikkia hallinnonalojen ministeriöitä ja jos nyt perussuomalaisten ajamat hallituskirjaukset vesitetään, niin Ruotsin tie on edessämme, jonne vasemmisto fundamenttinen hallitus niin kovin hinkusi.
