Nyt ovat lähes kaikki tietävinään, että tänään alkavissa hallitusneuvotteluissa tullaan melko nopealla aikataululla pääsemään sopuun talouden suurista linjauksista 6 + 3 tai 5 + 4 tai jokin muu luku minkä lopputulema on 9.
Sitten ne tahot, jotka eivät säätytalolla ole mukana, eli oppositioon päätyvät puolueet ja media, niin haluavat tietenkin sopeutuksista puhua leikkauksina, mutta nyt pitää tulevan hallituksen ( toivottavasti perusporvari ) pitää katse tiukasti pallossa, eikä kauhistua ulkopuolisten uhkakuvamaalareiden sanahirviöistä eikä luopua tavoitteistaan velkakierteemme katkaisijana eikä ottaa onkeensa oppostion ”neuvoja”, jotka kuitenkin ovat niitä joiden vuoksi nyt moraalis / taloudellisessa suossa olemme kaulaamme myöden.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku sanotaan ja nyt Orpo oli viisas kun tunnusti tosiasiat ja otti hallituskumppanikseen perussuomalaiset vihersosialististen musta paita ja rasistihyökkäyksistä huolimatta, eikä lähtenyt hajoittamaan yhteiskuntaa hyviin ja pahoihin vihersosialistien tavoin.
Tästä hyvästä jos yhteiskunnassamme jaettaisiin sisäisiä rauhan Nobeleita, niin Orpolle sen ojentaisin edellä mainituista syistä.
Nyt sitten nämä taivaanrannan maalarit ja isänmaavastaiset hurmoshenget toitottavat suut vaahdossa, että jos toiset hallituskumppanit lähtevät peesaamaan perussuomalaisten suomi ensin politiikkaa, niin silloin menetämme uskottavuutemme muiden silmissä hyvänä mallioppilaana ja ajaudumme takaisin kivikaudelle.
Mutta mikäs se on sen eduskunnan ja kansaedustajan tärkein tehtävä päätöksentekijänä. No, itse olen ollut aina siinä luulossa, että se on kaikissa oloissa suomen ja suomalaisten puolustaminen, eikä suinkaan niiden miellyttäminen ja niiden edessä pokkaaminen ja niiaaminen, jotka meitä pitävät vain oman elintasonsa ylläpitäjänä, eli lypsävänä lehmänään.
Jos ja kun näyttää, että vihervasemmisto ajaa tätä politiikkaansa kuin käärmettä pyssyyn, että suomen etujen ajaminen olisi maallemme haitallista, niin silloin kyllä heidän paikkansa onkin olla oppositiossa niin pitkään, kunnes oppivat elämään maassa maan tavalla, eikä olla rähmällään Euroopan ”sivistysvaltioiden” edessä ja ruoskittaa suomineitoa verille muita miellyttääkseen.
Arvon mekin ansaitsemme, suomen maassa suuressa…..sanotaan laulussa, mutta niin pitkään kun vihersosialistit ja heidän maailmanlopun satraappinsa arvot ajavat suomalaisuutta ”montun reunalle”, niin oma arvostukseni heitä kohtaan on sieltä kotoisin, jonne ei aurinkokaan paista.
