Tekijä: arvi.

Minä kun olen lähes neljännesvuosisadan uittanut joka kevät jäidenlähdön jälkeen ja affenen kutuaikana katiskoitani tässä Karjalan Pyhäjärvessä, niin koskaan ei ole uinut pyydyksiini niin suuressa määrin ”raitapaitoja” kuin mitä tänäkevännä on tapahtunut.

Tulipahan siinä mieleeni, että jokos ne kalatkin kaikki pakenevat Venäjältä tänne Suomen puolelle kutemaan, tämä kun on raja järvi.

Ämpäri kaupalla sitä on tullut neljästä katiskastani ja nyt olen ollut varsin ronkeli ja laskenut pienimmät takaisin järveen kasvamaan.

Valtavat hanhiparvetkin ”vielä” ovat tästä yli lentäneet matkalla Siperiasta pohjoiseen ja tuossa lähipellolla ovat pysähtyneet vain välillä ruokailemaan.

Muutenkin kevät on ollut poikkeuksellisen kolea ja kylmä rintama on työntynyt Suomeen tuolta idän suunnalta ja kun säistä on ennusmerkkejä totuttu muovailemaan, niin liekkö Putinin kylmäävä politiikka aiheuttanut jo säähänkin hypotermian.

Helmikuussa tapahtunut hyökkäys Ukrainaan nosti ensimmäisenä pintaan epäuskon, että onko tämä nykyaikana mahdollista ja vielä lähes keskellä Eurooppaa, mutta uskottava se oli, jonka jälkeen tulikin sitten suuttumus ja viha hyökkääjää kohtaan, joka on ymmärrettävää.

 

Vaikka ”Neuvostoliitto” nyt toteuttaakin sotilaallista doktriiniaan Ukrainassa, niin siitä huolimatta, en ole ”sairastunut” samaan Natopandemiaan, johon Galluppien mukaan on valtaosa kansalaisistamme tartutettu massiivisella ”ryssäkampanjoinnilla”.

Uskomatonta totuutta suolletaan medioissa ja politikkojen suulla siitä, että Suomi on seuraavana Kremlin ”ruokalistalla”, vaikka mitään tähän viittaavaa ei ole ilmennyt lähes kahdeksaankymmeneen vuoteen ja vaikka Venäjältä onkin tullut mitä erinäisempiä ”nootteja” ja uhitteluja Suomen suuntaan epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin, niin itse olen kokenut ne vain pieninä ryppynä rakkaudessa itäisen naapurimme taholta.

Mutta nyt on koko poliittinen johtomme rähmällään Naton edessä ja aikaisemmin kun salaa vain nurkan takana ryssä sanottiin toisesta suupielestä, niin nyt käydään kovaa kilpailua siitä, että kuka sen Putinin taudinkuvan härskeimmin osaa eetteriin suoltaa.

Tämä ei tarkoita sitä, että olisin Venäjän sotatoimet hyväksymässä Ukrainassa, mutta en myöskään lähde rinnastamaan samaa tapahtuvaksi Suomelle, sillä mitäs Venäjä tänne hyökkäisi, mutta nyt kun Natoon liitytään, niin olemme ensimmäisenä vastaanottamassa ydinohjukset Naton ”miinanpolkijoina” ja siinä sodassa ei ole kyllä voittajia vakka kuinka Natoa nyt juhlitaankin rauhan lähettiläänä.

Varmasti Venäjä on ihan itse muurinsa pystyttänyt idän ja lännen välille, mutta Suomalaiset ovat nyt Naton myötä tuhonneet senkin, mitä on liki kahdeksana vuosikymmenenä rakennettu entisten vihollisuuksien jälkeen.

Pidän tätä Natoon liittymistä jopa suurempana virheenä kuin EU.hun liittymistämme, sillä nyt maamme oma puolustusdoktriini on luovutettu sotilasliiton artiklohin ja aikaisemmin kun Venäjä piti meitä maana, josta ei heidän mukaansa ole uhkaa heidän rajoilleen, niin nyt sitä olemme Amerikkajohtoisen sotilaliiton toimesta.

Niinistökin riekkuu nyt läntisille johtajille, kuinka hän löi Putinille jauhot suuhun ja kuinka sairas mies Putin on ja Niinistö muistuttaakin lähinnä sentaraali santaraa. joka juoruaa kahdenkeskiset puhelunsa läntisille kuulijoille ja häntä pidetään ylivertaisena Venäjätuntijana.

Ukrainan sodasta huolimatta pidin ennen Natoon päätymistä Venäjää Suomelle enempi suurena mahdollisuutena kuin uhkana meille, mutta nyt Naton myötä se mahdollisuus on hukattiin, kun otettiin ”mailmanpoliisin” johtama sotilasliitto rajojamme vartioimaan, joka toimii vain Amerkikan omien intressien edunvalvojana ja siinä pieni Suomi on vain pelinappulana ydinasevaltioiden sakkilaudalla.

Mutta se siitä ja sen kestävyydestä ja täällä Kesälahdella, kivenheiton päässä ”Putinista” ei ole pelottanut ennen Ukrainan sotaa eikä sen kuluessa, mutta nyt minua vähän pelottaa se, kun Suomessa juhlitaan jo presidentin johdolla karhupeijaisia ja esiinnytään Martti Kitusina.

Nyt käydään kiivasta sananvaihtoa Naton ympärillä myös Ruotsissa ja varmasti sielläkin on huomattu Suomen yhä kasvava Natomyönteisyys.

Mutta se on ainakin varmaa, että Ruotsi tekee omat ratkaisunsa Natosta ja sen kokemuksen valossa mikä minulla on ja se ei ole suinkaan vähäinen, niin Ruotsi ei tule hakemaan Naton jäseneksi.

Miksi Ruotsi hakisi sotilasliiton jäseneksi, kun sen selusta ( Norja ) ja pian etupuolikin  ( Suomi ) on turvattu kahden sotilasliittoon kuuluvan maan toimesta ja näin edesauttavat Ruotsia jatkossakin pysymään sotilasliitoihin kuulumattomana maana.

Ei Ruotsi ole aikaisemmin muissakaan päätöksissään vilkuillut mitä Suomi tekee, se tekee päätöksensä vain omista kansallisista lähtökohdistaan käsin.

Sehän on selvää, että Suomessa Ruotsin jättäytyminen Natojäsenyyden ulkopuolelle aiheuttaa varmasti paljonkin parranpärinää massamme, mutta Natojunaa ei nyt pysäytä edes Ruotsin ratkaisu.

Onhan toki Ruotsi täysin eri asemassa kuin Suomi, heillä ei ole yhteistä maarajaa Venäjän kanssa ja nyt kun Suomi vielä liittyy Natoon, niin voivat rauhassa jatkaa polskutteluaan jatkossakin ankkalammikossaan.

LEIKKAA  TALTEEN.

Tänään juhlistetaan suomalaisen kulttuurin päivää, eli Kalevalaa.

Tässä Globalistisessa vyörytyksessä ja sen kaikkivoipaisuudessa on suomalaisuus ja oman kulttuuriperinteen vaaliminen tullut lähes rikolliseksi toiminnaksi, josta puhuminenkin pitää tehdä salaa kuiskien, ettei ”Stasin” kyttääjät vaan pääse vainukoirineen jäljille.

Nyt pitää suomen lipun liehua saloissamme ja se ei ole suomalaisuutta, kun EU.n tähtilippu syrjäyttää sinivalkoisen maamme korkeimpana ja ylväimpänä symboolinamme.

 

Ainoa millä nyt saataisiin kansanmurha ja verenvuodatus loppumaan Ukrainassa, on laskea aseet ja ehkä se jo nyt on tullut selväksi kaikille, että venäjä ei sitä tee.

Joten olisikohan aika suostua aselepoon, vaikka koskaan ei pidäkkään tyrannille periksi antaa, mutta asein ei nyt voittoa saavuteta venäjästä.

Jos joku sanoo minulle mikä on se toinen tie verenvuodatuksen lopettamiseksi, kun laskea aseensa, vaikka se on hirveä loukkaus ihmisoikeutta ja kansan suvereniteettia kohtaan.

Tämä ei ole venäjän puolustuspuhe, vaan ajattelen ainoastaan Ukrainan kansan kärsimysten lopettamista, jonka kohteeksi ovat julmalla tavalla joutuneet.

En edes uskalla arvioida sitä mikä on lopputulos, jos Ukrainalaiset päättävät taistella kaikasta huolimatta viimeiseen mieheen.

En tiedä kyllä itkisinkö vai nauraisinko, kun media kiikuttaa aina Soinin estraadille, vuodattamaan katkeruuttaan ja opastamaan perussuomalaisia kuinka pitäisi toimia ja heristelemään sormeaan puoluejohdolle, kun on väärin sammutettu.

Sehän on selvä, että narsisti elää julkisuudesta ja kuten oletan, että media kuvittelee tällä huuliveikolla vaikuttaman perussuomalaisten kannatukseen negatiivisesti, niin jos näin on, niin media on tyhmenpää kuin kuvittelinkaan.

Se on oikein, että perussuomalaisten puoluejohto ei enään näille ”asiantuntia”lausunnoille korviaan lopsauta ja jos tämän kanssa alat kiistelemään, niin sehän vain ruokkii narsistin ruokahalua, millä se elää.

Aika hyvin nämä muut loikkarit ovat kyenneet haavansa nuolemaan omissa koloissaan ja vain tämä hupiukko ja Simon Elo ei tahdo päästä katkeruudestaan eroon ja se kyllä polttaa kynttilää molemmista päistä, jos jää tuleen makaamaan.

VAROITUS,-   älä lue tätä, se sisältää aineistoa, joka voi olla haitallista myöhemmälle kehityksellesi.

SDP.ssä seinät ovat, leveällä tosiaan, kattokin on korkealla, köyhält´ ovi suljetaan.

Marini on puolueensa, monarkiaks muuttanut, kruunu lepää kutreillansa, kiinni ihoon kasvanut.

Korona se kansan laittoi, polvillensa tosiaan, Marinin se valtaan nosti, piikin ”terveet” kiroaa.

Ainakin me vuoden päivät, saadaan vielä ”maria”, punalippuun proletaarin, kyynel tippuu nolona.

Saarikko on kepulaisten, oma pikku emäntä, maitolavan prinsessana, Alkiota ikävä.

Rahakirstun vartiana, ei oota hän huutelee, mutta turpeen puskijoille, raha hanat aukenee.

Tukiaiset auliisti hän, mahoon peltoon levittää, sontakärryn paskat lentää, kansalaiset nyyhkyttää.

Himmelinsä kepulaiset, saivat vihdoin maaliinsa, Väyrynenkin Keminmaalla, saatiin vihdoin ruotuunsa.

Saarikko se neuvoi meitä, menkää Kelan luukulle, tarvitse ei tehdä töitä, säilyy elintasonne.

Hiljainen on kylän raitti, kepu mökit tyhjensi, kaupungeissa tupaillat, samppakaljaa ryystää nyt.

Kepu pettää vanha vitsi, yleisöö ei naurata, valheen verkkoon joutunut on, pitkospuiden tallaaja.

Ohisalo jätti hetkeks, paikan otti Suomela, Iiris kyllä huolta pitää, prossat tippuu takuulla.

Emma Karin valvonnassa, vihreä on siirtymä, työtähän se kyllä lisää, muttei suomen sisällä.

Hyvähän se kaikille on, ilmastoo kun suojellaan, Kiinalaiset tupruttavat, suomi heidät pelastaa.

Nyt on sitten pakolaisten, status meillä muuttunut, taskuissa on lupa työhön, Kelan arpa voittanut.

Persuista en pahaa sanaa, keksi millään ilveellä, kukas sitä omaa haukkuis, muiden on se tehtävä.

Lukaisin tuossa aamukahvia ryystäessäni, että Niinistö esittää suomen valtiollisen ja ulkopoliittisen johdon välittömästi alkavan valmistelemaan Naton täysjäseneksi liittymistä ja lausuu vielä, että nato-optiot ovat tuuleen huutelua.  Lisäksi Niinistö mainitsee, että valinta tulee alistaa eduskunnan ratkaistavaksi, ilman erillistä kansanäänestystä natosta.

Olin iloisesti yllättynyt ja voisin sanoa että tohkeissani, kun presidentillä on vihdoinkin alkanut päässä raksuttamaan, eikä enään odottele sitä, mitä meistä ja meidän suunnitelmista ajatellaan Kremlin ”mausoleumissa”.

Mutta kuten suomalainen sanonta kuuluu, että itku pitkästä ilosta, niin näin kävi minullekkin, vaikka en ihan kyyneleitä vuodattanutkaan, niin tämän yllämainitun puheenvuoron lausuja oli toki Niinistö, mutta Jussi etunimeltään, entinen puolustusministerimme.

Mielessäni ajattelin vähän ehkä ilkeästikkin, että jospa Niinistöt vaihtaisivat hetkeksi toimenkuvaansa, että Sauli menisi kunnanjohtajaksi Kannukseen ja Jussi tulisi siksi ajaksi Mäntyniemeen, että tämä kiireellinen asia saisi lihaa luunympärille ja salarakkas muuttuisi siunatuksi avioliitoksi.

Ja jos Jussi hyvin tämän kysymyksen saa maaliin viedyksi, niin eikös se Saulin virkakausi tulekkin jo pian tiensä päähän, niin annetaan Niinistön jatkaa edelleen presidenttinä, vaihdetaan vain etunimi Jussiksi.

Eikä Niinistöt siihen lopu, hyvin voisi Villekin tulla ”dynastiaa” vahvistamaan ja ottaa ulkomisterin pestin itselleen, kun minulle on tullut vaikutelma, että Haavistosta on tullut Lenin sedän palsamoidun ruumiin vieressä palavan ikuisen tulen kipinämikko.

Sanontahan kuuluu, että silloin on liian myöhäistä palovakuutusta ottaa, kun talo jo palaa.

Saattaa käydä niin, että  kokoomus on pian kukkapuskan kanssa pyytämässä Jussia puolueensa presidenttiehdokkaaksi, eli hyppäämään Saulin saappaisiin sen jälkeen kun ne on ensin Jussin jalkaan käyty sopiviksi suurentamassa.

Sillä eihän suomella ole varaa maksaa Saulin massiivisia puhelinlaskuja enään, ne eivät tuo suomelle turvatakuita, eikä niillä meille rauhaisia yöunia taata, joten parempi on ottaa ”natopyssy” turvaksi tyynynalle yöksi, niin ei tarvitse nähdä painajaisia, kun presidentinlinnan salkoon nousee kaksipäinen kotka.

No, taisipa tuossa kahvikin jo jäähtyä, vaikka itse kävinkin kuumana.

 

 

Minä en kirjoita politiikasta näkökantojani omaan henkilökohtaiseen elämääni peilaten, sillä minä olen tyytyväinen siihen mitä minulla on, enkä itke sitä jos minulta jotakin puuttuu.

Kirjoittelen lähinnä siitä, mikä oman käsitykseni mukaan on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ja mikä ei.  Tottakai, kun eletään demokratiassa, jossa aina on ollut ja tulee aina olemaan voittajia ja häviäviä, eli niitä joille on elämän valttikortit olleet suotuisat, kun toisille on jäänyt kouraan musta pekka.

Hyvinvointivaltio kun mainitaan, niin se tarkoittaa sitä ( omasta mielestäni ) että sen määreenä on, kuinka yhteiskunta huolehtii heikompiosaisistaan.. Sellainen yhteiskunta, joka katsoo kaikkien olevan vain oman onnensa seppiä, eli jos joku ja jotkut ovat joutuneet syystä tai toisesta sinne kadun varjoisalle puolelle, niin se on hänen oma vikansa, eikä yhteiskunnan pidä häneen voimavarojaan tuhlata, pärjätköön omillaan, sellaista yhteiskuntaa ei hyvinvoivaksi pidä kutsuman, olipa bruttokansantuote kuinka korkea tahansa tai miljardöörejä pilvin pimein, niin sellaista yhteiskuntaa voidaan kutsua lähinnä riistoyhteiskunnaksi ja esimerkkejä löytyy jopa EU.n jäsenvaltioiden joukosta.

No, se siitä.

En tiedä tuleeko tästä blogista nyt sääntöjen vastainen pituudeltaan, kun ajattelin tähän samaan kirjoittaa vähän toisestakin asiasta, jota joskus mietin tykönäni.

Nimittäin sitä olen usein miettinyt, että mikähän siinä on, että jotkut politikot saavat erilaisen kohtelun kuin toiset silloin, kun kaikki ei olekkaan mennyt ihan lainkirjaimen mukaisesti, tai on muuten toiminut paheksuttavasti siinä lainsäädännön harmaalla vyöhykkeellä.

Esim. Antti Kaikkonen, Matti Vanhanen, Ilkka Kanerva, Anneli Jäätteenmäki, Pekka Haavisto, Heidi Hautala, jne jne ovat esimerkkejä, että mokailujen ja lainrikkomusten jälkeen ovat nousseet jopa valtakunnan korkeimmille johtopaikoille ministereiksi, puhemiehiksi asti, eli ei voida sanoa etteikö ”rikos” kannata.

Sitten on niitä, joita seuraa karman käsi, jos joskus on urallaan tai jopa sen ulkopuolella työskennellessään hairahtunut sanomaan tai tekemään jotain sellaista, joka on hänestä tehnyt hylkiön, joka ei luottamusta herätä eikä sitä pidä hänelle antaa, vaikka on rangaistuksensakkin kärsinyt.

Räikein esimerkki on Jussi Halla-aho, joka joutuu vuosien takaisia sanomisiaan ja kirjoituksiaan selittelemään jatkuvasti median edessä ja muiden puolueiden inkvisiittoreille ja hänen pitäisi jopa presidentti Niinistön mukaan osottaa julkisesti vielä katumusta muiden edessä, vaikka hän on oikeudenmääräämän tuomionsa jo kärsinyt.

Sitten nyt on Päivi Räsänen leivättömän pöydän ääressä ja taas vuosia sitten tapahtuneiden sanomisten ja kirjoitustensa vuoksi, vaikka senhetkinen lakirja ei sellaisia termejä sisältänytkään, josta hän nyt on tuomiolla.

Touko Aallon ura loppui siihen, kun erehtyi menemään homopaariin piiskaamaan jotain miespuolisista asiakasta pyllylle.

Näitä on lukuisia ja en nyt pisemälti niitä luettele, kaikki asioita seuraavat ne kyllä tietävät lähihistoriamme lehdiltä.

Ehkäpä tässä on se pärstäkerroin ja puoluetausta ( taas ) se selittävä tekijä.

Perussuomalaisissahan näitä ”poliisille tuttuja” onkin tuplasti muihin nähden ja siksipä myös heidän äänestäjänsäkkin ovat kaikki rikollisia.  (tällainen mielikuva halutaan antaa )

 

Nykyään lapset pyritään suojelemaan kaikelta ”pahalta”, mikä saattaisi olla haitallista heidän myöhäisemmälle kehitykselle ”normaaliksi” aikuiseksi, eli elävät kuin pumpulissa. ( poislukien netti )

Minun lapsuudessani meidän annettiin elää ikäänkuin ”pellossa”, leikkineen ja kiusaamisineen, eikä vahdittu joka askelta, siitä meille kertyi terve itsesuojeluvaisto oman kokemusperäisen opin kautta.  Siinä tuli myös ruumiinkulttuurin tukeva terveydellinen pohjatyö tehtyä kuin huomaamatta, kun auringonnoususta auringonlaskuun juostiin ja hypittiin ja kiipeiltiin pää kolmantena jalkana ja välillä lähes pää kainalossa. Mutta siitä olen vakuuttunut, että meistä kasvoi valtaosin kuitenkin tai ehkä siitä johtuen tervepäisiä aikuisia ( itsestäni en ole varma ), kun normaalit asiat hoidettiin tinkimättä, muuten elettiin kuin ”pellossa”.

Monasti sitä näin eläkeukkelina ajattelee, että olihan ne leikit aika rajujakin ja vaarallisia ja  niissä oli hengenkähtökin lähellä näin myöhemmin arvioitaessa.

Usein olen ihmetellyt nykyisten lasten ja nuorten tietämättömyyttä, että mistä ruoka tulee pöytään ja kuinka ja mistä se tuotetaan.

Itselleni kuului yleensä mukulana se kun sika tapettiin, niin minut pestattiin verenvatkaajaksi kun sialta kurkku aukaistiin, ettei päässyt hyytymään.  Joten useasti olen katsellut sikaa silmästä silmään, kun toiselta elonliekki samuu.

Porsittamisetkin tuli tutuiksi nöösinä, kun emakot synnyttivät porsaita ja naapurin ison talon renkipoika oli ”päästäjänä” ja aina kun ulos putkahti epänormaali mottipää, niin renkipoika sen heti löi hengiltä viereiseen betoniseen juomakaukaloon.  Se oli sitä elämää.

Olen kiitollinen että olen sen ikäinen kuin olen ja saanut elää lapsuuteni 50 luvun suomessa ja kun seuraa nykyisten lasten kasvuympäristöjä turvattomuuksineen ja uhkineen ja kiireineen elintason oravanpyörässä. niin en yhtään ihmettele että suuria sairaaloita ja kuntouskeskuksia rakennetaan heidän mielenterveytensä hoitamiseksi, mutta se on vain laastaria, kun kaikkinainen turvattomuus ja ”kilpajuoksu” pärjäämisen kyynärpäätaktiikoissa imee voimat ja kun tulevaisuudennäkymät pelottavat.,