On suuri joukko kansalaisia, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella ja jotka ovat ilman omaa syytään köyhyysloukkuun joutuneet, työttömyyden, sairauden ja joidenkin itsestä riippumattomien syiden vuoksi.
Mutta väitän, että vielä suurempi joukko on joutunut/päässyt tähän köyhyyteen aivan omien valintojensa puitteissa, kun on juotu ja syöty enemmän kuin on tienattu ja otettu vekseleitä ja pikavippejä oman elintason ylläpitämiseksi, ajattelematta, että ne tulee vielä voudin muodossa vastaan kotiovellasi.
Ei kukaan niin suuria tienaakkaan, etteikö niistä eroon pääsisi ja säästäminen ja varautuminen pahan päivän varalle on tuntematon käsite näiden kulissiensa pystyssäpitävien filosofiassa.
Jotenkin pelonsekaisin tuntein seuraan nytkin kotitalouksien holtitonta velanottoa, jossa lomamatkat, autot, huviveneet, huvilat jne. rahoitetaan velkarahalla ja asuntolainojakin otetaan monikertaisesti tarpeeseen nähden. Pankkien toimintaakin suuresti ihmettelen, kun näille ”elintasosurffareille” myönnetään vapaavuosiakin lainojensa lyhentämiseen.
Tiedän, että on riskaapelia lähteä moraalinvartijaksi tässä asiassa ja yhteiskunnan apua tarvitsevat kaikki, mutta ensisijaisesti ne, joita on elämä potkinut kaltoin ilman omaa syytään.
Mutta olen sitä ikäluokkaa, että jos velkaa joutui ottamaan esim. asuntolainaan, niin se pyrittiin maksamaan pois niin nopeasti kuin suinkin ja jos tulot syystä tai toisesta alenivat, niin silloin sitten vähennettiin rasvaakin vastaavasti leivän päältä, jos tällainen kielikuva sallitaan.
Laitettiin asiat tärkeysjärjestykseen, eli ensin työ ja lepää pöytään ja sitten huvit jos varaa on. Nykyään taitaa useat asettaa etusijalle huvit ja hurvittelut ja jos vielä jotain jää, niin sitten leipää.