”Taatan” Joulusaarna.

Joulu juhlista ”jaloin”, Juhannus juhlista kontaten opastaa pikkujättiläinen sivuillaan ja sanoo myös, että joulu on vain kerran vuodessa, mutta Juhannus on ”onneksi” joka vuosi.

50-60 luvun joulut ovat rakkaina muistoissa mielessä ja silloin olikin jotkin asiat suurta juhlaa lapsen mielessä ja kielessä, jotka nykyään ovatkin saatavissa joka päivä tässä yltäkylläisyyden hullun myllyssä.  Mutta niinhän siinä näyttää käyneen yksilöiden ja yhteiskunnan kokonaishyvinvointia tiiraillessa, että kun materia ja kaiken maailman krääsä tuli sisään ovesta, niin samalla ikkunasta ulos heitetiin Jeesuslapsi pesuveden mukana.

Sitten jatkettiin 70-80 luvuille nuorina ja komeina ja Juhannusta juhlittiin vähän kuin Irvin laulussaan, kun kokon ympärillä ”pullo kiersi ringissä ja irvisteltiin vain”.  Nyt ollaankin enää komeita ja pullokaan ei enää kierrä ja irvistys tulee jo kefiiriä hörpätessä.

Joulu ja Juhannus ovat meille samaa juhlaa kuin arki nykyään muutenkin on, vaikka askel lyhenee ja hopeaa on hiuksissa, niin jokainen uusi päivä näillä vuosirenkailla ja oma kulta kainalossa on kiitoksen paikka ja ne kiitokset lähtevät ”yläkertaan”.

Kun Joulu ja Juhannus on joka vuosi, niin pitäisiköhän eduskuntavaalitkin nykyisen neljän vuoden sijaan järjestää joka vuosi, niin loppuisi köyhyyskin suomesta, kun luvataan kymmentä hyvää ja yhtätoista kaunista heikompiosaisten auttamiseksi, ei ole eroa onko puolue oikealla tai vasemmalla ideologilaidalla, samoja joulupukkeja kaikki.

 

 

 

Paska on pilaantunutta jos se ei haise.

Kun puolue on mielipidemittauksissa tuskin 10 prosenttia, niin on suoranainen tyhmyys lähteä siinä tilanteessa tekemään isämurhaa.

Väyrynen on taistellut tuulimyllyjä vastaan, yrittäessään saada kepun nykyjohdon palaamaan takaisin juurilleen, mutta eihän näiden nousukkaiden päätä saada käännettyä, kun makea elämä ja henkilökohtaiset hillopurkit vievät voiton ja mustien autojen takapenkit houkuttavat enemmän kuin sontakärryjen paskantuoksuisilla  rattailla istuminen.

Kaiken huippuna on ollut yhden suunpieksijän ( kärnä ) uhkailut, että hän ei tule asettumaan enää puolueensa ehdokkaaksi vaaleihin Lapissa, jos Väyrynen on mukana listoissa.  Voi herra isä sanon minä, on siinä koomikolla ja eduskunnan sattumaedustajalla suuret puheet ja luulot itsestään.

Nyt se Paavo sitten luopuikin ehdokkuudestaan ja hän ja hänen linjansa kepun pelastamiseksi ( taas ) olisi kuitenkin ollut se, joka olisi puolueeseen palauttanut uskon kansalaisten silmissä, nyt kepujohto on kuin peura ajovaloissa.

Vaalit lähestyvät ja paniikki kasvaa ja olen varma, että ei sitä kansan luottamusta palauteta viimeisinä vallassaolo kuukausina sillä, että vaihdetaan internationaalin säkeet nälkämaan lauluun ja piilotetaan punanuttu pullan tuoksuisella kansallispuvulla.

Sehän on selvää, että kepu kyllä hakee viimeisenkin änkyränsä viimeistenkin pitkospuiden takaa vaaliuurnille makean elämänsä jatkumon varmistamiseksi ja kuuluttaa maaseudun pelastamistaan hautuumaan portilla oikosääristen pataljoonille ja viskaa Lepikon torpalta haettua multaa arkun kannelle krokotiilin kyyneleitä vuodattaen.

 

 

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa, nyt myös poika isäänsä.

Jos ja kun lapsi aiheuttaa huoltajilleen murhetta ja käyttäytyy vanhempien odotusten vastaisesti, niin kurinpalautushan tai jonkin sortin rangaistushan  siitä seuraa.

Tämä on johdanto tai sanoisinko pieni aasinsilta sille, kun maailman ”viisaat” aprikoivat sitä, että miksi Venäjä nyt tekee sitä mitä se tekee Ukrainassa.

Yleinen käsitys on kaiken maailman dosenttien ja sotatieteiden kandidaattien ja pillutieteilijöiden suunnasta se, että Naton sotilasliiton laajentaminen Ukrainan vastaiselle rajalle, sai venäjän toimimaan kuten se nyt toimii.

Helppo selitys, eli mennään siitä mistä aita on matalin.  Minä ajattelen asioita yksinkertaisesti yksinkertaisena ihmisenä ( yksinkertaisuus on kaunista ) että nyt isä rankaisee poikaansa, kun ei ottanut vastaan sitä hyvää mitä talo tarjoaa, vaan lähti leveämmän leivän toivossa vieraan isännän EU.n rengiksi ja kaiken länsimaisen hapatuksen kumartajaksi ja hylkäsi venäläisyyden äidinmaidosta saadut korkeimmat totuudet valheiden tyyssijaan.

Joten, tämä on puhtaasti rangaistus tottelemattomalle pojalle, kun ei kuunnellut isänsä neuvoja ja kun isä nyt huomaa, että pojan polku käy eri suuntaan ja välirikko on lopullinen, niin nyt ainakin vielä näytetään, että syyttäkää itseänne.

Nato ei siis ole se alkuvoima joka venäjän sai liikkeelle, sen alkutahdit lyötiin silloin, kun länsimaiden tuella Ukrainalaiset hylkäsivät venäjän heille tarjoaman marionetti presidentin.

En tiedä miksi sitä niin markkinoidaan, että venäjä pelkäisi Naton ydinaseen tuloa rajoillensa, heillä on itsellä sama määrä tuhovoimaa ja olipa se rajoilla tai tuhannen kilometrin päässä, niin kyllä se samalla lailla tekee kipeää kun se kohteeseensa osuu.

 

Meit` oli raitilla naisia viis, oli myös poikia, ei me välitetty niist`.

Voimme varmaan puhua historiallisesta muutoksesta, kun yhteiskuntamme on kertarysäyksellä muuttunut viimeisen kolmen vuoden janalla tasavallasta ”akkavallaksi” ilman ainaista ”kiljuntaa”.

Meillä kyllä sopu säilyy ja onni kukoistaa vaimon päättäessä kaapinpaikan ja täytyy kyllä sanoa, että monelta murheelta ja hammasten kiristyksiltä on säästytty, kun ei ole minun, äkkiväärän ja putkiaivoisen mielenoikkuja lähdetty edes kokeilemaan, niissä olisi käynyt niin, että priimaa haluttiin, mutta sutta ja sekundaa saatiin.  Yhteisestihän toki niitä asioita hoidetaan, mutta kun viimeinen sana sanotaan äidin kielellä, niin siksipä me niin sitä äidinkieltä rakastammekin.

Mutta kotona hyvin toimiva ei näytä toimivan valtakunnan tasolla, kun yhteiskunta on saatettu lähes selvitystilaan ja kaaokseen naisten johtamana ja peilikin on tuskissaan, kun viisi naista joka aamu höpisee sille ja kyselee, että ken on maassa kaunehin.

Kyllähän se olisi pitänyt tietää kun valtaa jaettiin, että mitä useampi nainen, niin sitä huonompi soppa sanoo vanha kansanviisauskin.

Nyt näyttää olevan, että vieläkin mies luulee olevansa pää, mutta kyllä se on naisen kaula joka sitä päätä kääntelee haluamaansa suuntaan valtakunnassa.

Joten, toivottavasti tulevaisuudessa valtakunnassa kaikki hyvin kun,  ”käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain, vaikka esteitä on joskus tiellä kohtalon, voimme kaikki ne voittaa”…..

Napinpainajien ja painamattomien ero on hiuksen hieno.

Eduskunnassa on 200 populistia ja vain yksi puolue joka sitä puhtaimmillaan edustaa, eli on kansan syvien rivien tulkki rötösherroja vastaan noin pelkistettynä sanoen, eli ei edusta ideologista kivijalkaa, vaan elää tai kuolee päivänpoliittisen sykkeen sydämen lyönneistä.

Sitten on niitä populisteja, jotka heittävät verkkonsa perussuomalaisille vesille  oman puolueensa ideologian vastaisesti, tavoitteena uskotella äänestäjille heidänkin olevan rötösherra jahdissa.

Jos nyt muutaman  mainitsen, niin kokoomuksessa kansan kusetukseen oman vakaumuksensa vastaisesti airueen kärjessä lippua kantaa Ben Zyskowitc.

Demareissa puppu -populismin ylin juomanlaskija on Kimmo Kiljunen.

Kepun persupolitiikan jälkiä matkii Hannu Hoskonen susirajalta.

Sehän se erottaa näiden muiden puolueiden kellokkaiden ulostulot persuista, että silloin kun ne tulevat heidän esittäminään, niin ne ovat hyviä ellei jopa loistavia uusia avauksia, mutta persujen suusta esitettyinä ne ovatkin sitten pahimmillaan jopa rasistin leima otsassa.( Mediankin mukaan )

Kansalaisilla suurimmalla osasta puuttuu se medianlukutaito, joka pystyisi jyvät seulomaan akanoista, eli näkisi kusetuksen, eikä astuisi yhä uudestaan samaan miinaan, mutta ymmärrän toki miinaan polkijoitakin, sillä kuka sitä jaksaa näitä valehtelijoiden klubin jokaista napinpainallusta alin omaan seurata.

 

 

Eihän sitä tietenkään voi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu ( moraali )

Kyllä oli TAAS suorastaan irvokasta kuunnella toveri Marinin saarnaa kannattajiensa ja palvojiensa saattamiseksi hurmostilaan ja suoranaiseen transsiin ihastuksesta, riisuessaan suomineidolta viimeisenkin ihokkaan oman vihervasemmistolaisen hötön ja maailmanparannusutopioiden jatkumoksi.

En tiedä, että minkälaisella vastuuttomuuden neulalla Marin on rokotettu, kun ei ole pienintäkään käsitystä siitä, että muiden yhteisiä varoja tulisi suojella ja käyttää paremmin ja viisaammin kuin omiaan.

Ja kun huomataan että ylensyönti on saanut valtion rahakirstun huutamaan ei oota, niin siihen ei pelastuksena ole lisää velkaa entisen velan päälle, jossa on keskitytty lähinnä kakun syömiseen, pienimmänkään huomion kiinnittymättä sen leipomiseen.

Se näyttää olevan ainakin Marinin kohdalla, että kun yhteiskunnan rahaa tulee ovista, niin oma moraali lentää samalla ulos ikkunasta.

Marinin mottona taitaa olla, että kaikki mikä on sinun on minun ja kaikki mikä on minun on minun.

 

 

Arjen pienistä papanoista se onni rakentuu.

Tiedän kyllä kirjoittavani nyt sellaisesta aiheesta ja aihepiiristä, joka nostaa varmasti myrskyn vesilasissa.

Olen tätä ihmisten alinomaista voivottelua saanut kuunnella, kuinka he ovat joutuneet yhteiskunnan kaltoin kohdelluksi ja kuinka ovat nyt velka,-ja köyhyysloukussa, mutta kun vähän pintaa raapaisee, niin varsin monen, ei kaikkien, tilanteeseensa syyllinen löytyy omaan kurjuuteensa vain omaan peiliinsä vilkaistessaan.

Rajaan nyt pois ne, jotka sairauden ja terveytensä menettäneinä ovat joutuneet ahdinkoon.

Mutta sitten siihen suureen joukkoon niitä, jotka kitisevät kohtaloaan ja kurjuuttaan, kun leivän päälle ei olekkaan enään laittaa muuta lihaa kuin ylähuulensa.

Se on uskomatonta, kuinka oman elämän hallinta ja talouden realiteetit ovat niin hukassa joidenkin ihmisten arjessa, että ei osata mitoittaa kulutustaan tulojen ja menojen mukaiseen tasapainoon ja sitten ihmetellään kun vouti ja ulosottomies on ovella, että kuinkas tässä nyt näin pääsi käymään.

Kun valtaosan tuloista haukkaa sirkushuvit ja materian kaikkivoipaisuuteen uskova kulutushysteria, niin lopputulosta ei kannata ihmetellä ja vielä senkin jälkeen kun totuus paljastuu, niin yritetään jatkaa siitä huolimatta kuten ennenkin, ajatellen että kyllä se yhteiskunta pelastaa ja pidetään kulisseja pystyssä loppuun asti, kulutuspirun istuessa olkapäällä houkutuksineen kuiskien, että hyvä sika elää juomallakin.

Se on varmaa, että suuretkaan tulot eivät ole tae leivän riittämiseksi pöydässä, jos hurvittelu ja kaiken sortin elämysteollisuus on elämän tarkoitus.

Tietenkin ihminen tarvitsee hyvinvointiinsa myös juhlaa ja niitä kuuluisia sirkushuveja, mutta joku tolkku juhlinnassakin ja kyllä niillä pienemmilläkin ansioilla ja palkkatuloilla hyvin pärjää, eikä tarvitse seuraavan päivän leivän riittävyyttä epäillä, kun on budjetti tasapainossa ja pahanpäivän vara ”sukanvarressa”,

Uskon että me suuret ikäluokat olemme osanneet ja osaamme mitoittaa taloutemme kestävälle pohjalle, mutta nuoret ja nuoret aikuiset tuntuvat elävän kuin viimeistä päivää, vailla huolta huomisesta ja vaikka velaksi, kun normaali arki ei enää tunnu miltään.

Ehkäpä nuoret odottavat vain meidän raivaavasukupolvien arkkuun laittamista, että perinnöillään saavat velkansa ja vippinsä kuitatuksi ja sirkus ”sariola” saa jatkumon.   Mutta näyttää ainakin maaseudulla ja yleensä kasvukeskusten ulkopuolella kiinteistöistä tulleen lähinnä rasite ja taloudellinen taakka saajilleen ja monille vanhuksille elämän turvaksi hankittua kotia ei kukaan enään ota eikä osta ristikseen.

Kun maas on hanki ja järki jäässä ja silmä sammunut rauhan on…..

Kun joku on joskus sanonut, että et usko poikani, kuinka vähällä järjellä maailmaa johdetaan, niin siihen en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta sen verran vedän nyt kotiin päin, että maailman tilalle laittaisin kyllä suomen, kun sen päätöksellisyyteen olen vähän paremmin vihkiytynyt.

Ajatellaan nyt esimerkiksi sitä, että päättäjämme ovat peloissaan, tai sanotaanko uhossaan antaneet käskyn ja luvan pystyttää aita venäjän vastaiselle rajallemme.  Ajattelin silloin kun Mykkänen tätä ensikerran ehdotti eduskunnassa, että on siinä näyttämötaide menettänyt loistavan edustajan politiikkaan, kun kykenee tämän repliikkinsä suoltamaan suustaan nauramatta.

Sitä minä eniten ihmettelen, että kansan suuri enemmistö on mennyt retkuun, kun ovat näiden älyn kuninkaiden aivopierut nielleet koukkuineen, jotka sanoivat venäjän olevan hyökkäämässä suomeen, että nyt kiireen vilkkaan sotilasliittoon, muuten olemme seuraava Ukraina.

Jos joku pystyy näyttämään konkreettisen tosiasian venäjäuhasta maatamme kohtaan, niin perun puheeni, mutta kyllä ne ovat perustuneet vain mielikuviin ja vanhaan suolaan jota nyt Ukrainan kautta haavoihimme sivellään.

Nyt pitäisi laittaa taas Mykkänen asialle, hän voisi ehdottaa, että julistetaan Ukraina suomen reservaatiksi, eli hallintoomme kuuluvaksi, silloin voisimme surutta lähteä ihan luvan kanssa höökimään ry…ää vastaan ja ottaa revanssi talvisodan hengessä ja ennemmin ei miekkaa tuppeen laiteta, ennen kuin tataarit saavat Kriminsä.

80 vuotta kesti rauhan aika suomessa ja ei kestänyt kuin pari kuukautta, niin kusi läikkyi päässämme ja paska teki patoja.

Yleensä järkensä menettäneet ohjataan jonkinmoiseen hoitoon ympäristölleen vaarallisena, mutta mikäs nyt eteen, kun lähes koko yhteiskunta on sotapsykoosissa.

Päättäjämme ovat nyt kansaa villitsemässä sloganillaan, että mitä enemmän me aseita ja apua Ukrainalle annetaan, niin se vähentää kuolleidemme määrää itärajalla ja kansa hurraa ja huutaa Glooriaa.

Tiedän kyllä että minun käsketään muuttaa venäjälle tästä(kin) vuodatuksesta, mutta nyt näyttääkin siltä, että muuthan sinne venäjälle tahtovat suomessa ihan aseiden kanssa, minä pysyn suomessa., jos eivät nämä kahjot vie saunan taa.

 

Muut ennustelkoon, minä tiedän.

Mitä lähemmäksi ensikevään eduskuntavaalit tulevat, niin samaan kiihtyvään tahtiin lisääntyy myös mitä moninaisempien Galluppien kirjo, ennustaessaan politiikan tähtitaivaan tulevia kuvioita ja kaikilla on jonkin sortin oma lehmä ojassa, jossa vanhan sanonnan mukaan korppi ei korpin silmää noki ja sen lauluja laulat jonka leipää syöt.

Minulle henkilökohtaisesti on yks`hailee kuka suomessa on ”pomo”, sillä hän on kaikissa päätöksissään alisteinen EU.lle ja kuten olen sanonutkin, niin rahaa siirretään vain taskusta toiseen, ei se sillä kuitenkaan lisäänny, vain vitutus lisääntyy sen taskun haltialla, jossa eurot vähenevät.  Olen/olemme oman elinpiirimme rakentaneet stabiiliksi ja kestäväksi johon ei vaikuta sitä eikä tätä kuka maata johtaa, se on kestänyt niin vasemman kuin oikeankin aatemaailman hyökkäykset ja tulee kestämään tulevankin ja soon sitten korkeemmas käres, jos se toisin päättää.

Mutta tuon nyt oman näkemykseni vaalien lopputuloksesta ja se ei ole ennustus ja pitäjämme pappikin haluaisi jo laatimani kuuluttaa totuutena seurakuntalaisille, mutta sanoin hänelle, että malta nyt vielä kuitenkin mielesi, sillä jotkut voisivat sen tulkita saarnaksi jotain vastaan tai toisen puolesta.

Olen tullut siihen päätelmään kun olen prosyyriani tehnyt, että Marin jatkaa ensikevään vaalien jälkeenkin pääministerinä, koska niin luvataan sanassakin, että suurin ja ” kaunein” johtaa.

Tämä johtuu vain ja yksinkertaisesti siitä, kun niin vihreät kuin vasemmistoliittokin ovat puolueita, jotka pääsevät vain Marinin hallituksessa mukaan kakunsyöntiin, minkään muun puolueen kautta heille ei kuormasta syöminen olisi luvallista tai jopa suotavaa.

Ja kun tiedossa on, niin näiden kolmen vasemmistopuolueen äänestäjät vaihtavat puoluetta vain puolueidensa välillä ja kuten jo yllä totesin, niin yksi ynnä yksi on kolme ja he keskittävät äänensä Marinille, vain siten heidän taivaspaikkansa on taattu, muuten tulee noutaja.

Kokoomuksella taas on suunta alaspäin, kun kepu laittaa taas koneistonsa syöntiin, kun  pitkospuiden varrelle vedetään asfalttipintaa ja luvataan haja-asutusalueiden eläjille sossuluukun pelastusta suurimpaan hätään.  Joten, kyllä se routa kepuporsaan kotiin ajaa, jossa tuhlaajapojalle ja tytölle on lammas teurastettuna.

Persut tulevat joutumaan myös ensikeväänkin vaaleissa kepukoneiston rattaisiin ja olen antanut itselleni kertoa, että nyt aukeaa ovi useammin puolueesta ulospäin, sillä eronneiden ja erotettujen joukko on suuri ja kun siihen päälle lisätään vielä uusien puolueiden kirjo vaaleissa, jotka kaikki ovat lähes niitä, jotka ovat persuihin pettyneet, johtuen puolueen muuttumisessa muiden kaltaiseksi hallituskiimassaan ja sodan lietsonnassa.

( LEIKKAA TALTEEN )

 

 

Kepu on nykyään vitsi.

Sanotaan että nauru pidentää ikää, no, en siitä tiedä, mutta kyllä on naurua piisannut itselläni, kun olen seurannut tämän hallituksemme kiemurtelua kuin mato koukussa vaalien lähestyessä.

Erityisesti kepu Saarikon johdolla on ollut oikea komedienne, joka vakavalla naamalla loihi lausumaan, että maa tarvitsee näinä vakavina aikoina kykenevän hallituksen.

Voi herra isä, tarkoittiko hän tätä nykyistä impotentti hallitusta, jossa vain järki seisoo, vai puhuiko hän jo tulevasta koalitiosta, johon luultavasti tahtoo kepunkin pääsevän taas pönkäksi, ei se vaadi muuta kuin vaihtaa punaiseksi värjäytynyt paita puhtaan valkoiseen ihokkaaseen, sillä se usko palautetaan paatuneinpiinkin jyvänpiilottajiin ja Lestariuksen perillisiin.

Lisäksi kepun lanseeraama lausahdus on ollut koko tämän hallituksen ajan sen muotoinen, joka on nauruhermojani kutitellut tavan takaa.  Kepulaiset sanovat, että jos he eivät olisi nyt hallituksessa, niin maamme asiat olisivat vielä huonomalla tolalla kuin nyt ovat.

Toivottavasti pian loppuu tämä kepulaisten komedia, jolle jo nauraa naurismaan aidatkin ja vaarana on että tappavat kansalaiset  nälk…eiku nauruun.

Useat ihmettelevät syytä kepun näin hurjaan persmäkeen kannatuksessa ja suurin syy ei siltikään ole vasemmiston aisankannattajana olemin, vaan  kannatuksen romahtamiseen Saarikko löytää syyllisen katsoessaan omaan peiliinsä.

Hän on vain niin luotaantyöntävä poliitikko ilman sen kummempaa ideologista tarkastelua ja toki yksi tekijä on myös hänen ääretön vallanhimonsa, joka tuli ilmi kun puukotti edeltäjäänsä ja nyt kepun kenttäväki myöntääkin, että puppugeneraattori ei ollutkaan se, joka saa mahonkin maan työntämään uutta orasta ja täyttämään tyhjenevän jyvälaarin ja nyt jo Kainuun puista vuollaankin leipään puolet petäjäistä.