Tekijä: arvi.

Synttäreitä vasemmisto, hetken päästä juhlistaa, vuoden päivät vallankahvaa, saaneet ovat rakastaa.

”Lasaretin” lavitsalta, Antti viimein virkoaa, porvareille vaalivoittoo, enään ei saa ”lahjoittaa”.

Satukirjan Antti päätti, ottaa vaalivankkuriks, vappupuheen satasilla, hurmas mökin mummotkin.

Vaalivoittoon Rinne rykii, maaliviiva pelasti, Jussin kiri meinas olla, proletaarin surmaksi.

Pikaisesti hallituskin, kasaan sitten parsitaan, toverit kun kepun saivat, punakuoroon laulamaan.

Mutta eipä AY-jyrä, irti päässyt raidoistaan, kusti polki varikolle, Paaterokin manajaa.

Nopeasti Sanna Marin, oppii talon tavoille, valtakunnan avain-nippu, sopii Sannan ovelle,

Joustavasti hallituskin, pääsee työnsä aloittaan, pilkkuakaan ohjelmasta, ei nyt mennä muuttamaan.

Mutta sitten koronasta, tuli kaiken kauhistus, toivotaan et tarinalle, saadaan kansan pelastus.

Eikä liene pahitteeksi, vaikka kädet ristittäis, uskovat ja ateistit, yhdes kulkee pystypäin.

 

 

Minä ainakin toivon ja toivoo varmasti moni muukin puoluekirjaan katsomatta, että hallituksen ( THL ) koronastrategia osoittautuu oikean suuntaiseksi ja mahdollisimman vähäisin kuolemantapauksien selvitään tästä ”pirusta”.

Olen vakuuttunut ainakin oman puolueeni suunnalta, että Gallupit ovat nyt mitä ovat ja kaikki on tehtävä kansalaisten terveydentilan eteen ja se maksaa minkä maksaa, murehditaan sitä sitten vasta, kun piru on voitettu.

Ja kun eräät sanovat perussuomalaisten keikuttavan venettä, mutta parempi sekin kuin tapittomassa venessä sitten vettä äyskäröiden.

Ei varmasti kukaan voi sanoa, että kaikki on mennyt kuin Strömsössä ja silloin kun on kritiikin aika sitä annetaan ja toivotaan että hallituskaan ei sulje korviaan vain siksi, että kritiikki tulee perussuomalaisten suunnalta, sillä väitän, että perussuomalaisissa on kaikista vioistaan huolimatta enempi tervettä maalaisjärkeä ja tolkkua kuin useissa muissa ryhmissä.