Ei tippa tapa, eikä ämpäriin huku.

Nyt saimme kuulla medioista, että hallitusneuvotteluissa kristillisdemokraatit ovat tehneet neliraaja jarrutusta asiassa, jossa he eivät hyväksy viinien tuomista maitokauppoihin.

Eikö tämäkin asia voitaisi ratkaista hyvinkin yksinkertaisesti, että viedään maidot viinakauppoihin, niin siinähän toteutuu taspuolisuus.  Molemmathan ne ovat ruokajuomia jo tänään ja jotka sitä viiniä kittaavat suurempia määriä janoonsa, niin ne kyllä kittaavat sitä huolimatta siitä että mistä kaupasta sitä hankkivat.

Muistan hyvin vuoden 69 kun keppana tuli maitokauppoihin, siis yli puoli vuosisataa sitten vielä holhousmenttaliteetti voi hyvin yhteiskunnassamme.

Henkilökohtaisesti en viinoja enkä viinejä tarvitse, en väkevää enkä miedompaakaan sorttia, mutta en myöskään ala moralisoimaan jos viisasten juomaa jotkut lipittävät kuka mitenkin.

Jos katsotaan, että milloin alkoholin kulutus on ollut suurinta asukasta kohti laskettuna maassamme, niin taitaa olla kieltolain aikaan, vaikka varmaa tutkimustietoa ei taida saativalla ollakkaan, sillä sehän oli salakulutusta/kuljetusta.

Oppositio on yhtenäisenä toisiaan vastaan.

Nyt on  maassamme moni puolue vaihtamassa johtoonsa uuden nuijan heiluttajan, kun vanha väsyi tai tunsi epäonnistuneensa, kun kansa ei hänen viestiään ostanut tai ymmärtänyt omakseen.

Vihreät viikonloppuna valitsivat itselleen uuden ”maailmanparantajan”, joka näin ensikuulemalta ei ihan niin ulkona ole kuin edeltäjänsä ihmisten arjesta. Toki samaa virttä laulaa kuin köyhyystutkijakin, että perussuomalaisten kanssa ei yhteistyö tule kuuloonkaan, mutta antaa laulaa, jos se heitä helpottaa.

Mutta sitten jos ja kun todennäköisesti demareissa Sanna vaihtuu isoon Anttiin ( pienempi joutui sopeutumisrahalle ) niin uskoakseni vihreät tulevat uuden puheenjohtajansa johdattamana saamaan ne eksyneet lampaansa takaisin omaan pahnuuseensa, jotka Marin oli hurmannut riveihinsä, joten alaspäin tulee varmasti demaritkin Antin johdolla huomattavasti nykyisistä luvuistaan, eli kaikki mikä on vihreille nousua, on pois demareilta.  Onkin mukavaa seurata kun oppositiossa demarit, vihreät ja kepu yrittävät kukin ottaa johtavan oppositiopuolueen roolin itselleen, siinä aitaa kaatuu ja tanner tömiseen kun hevoset…… Se on muutos aikaisempaan neljään vuoteen, että nyt komediennet istuvatkin katsomossa.

Kepusta en osaa sanoa, menevätkö jatkossakin entisin opein  puheautomaattiinsa luottaen, että joskus vielä se aurinko paistaa…jne.  Taisi se kepu nyt vielä näissä vaaleissa saada nipin napin ylitettyä sen äänikynnyksen, jolla pystyy omat välikysymyksensä sorvaamaan.

Mielenkiinnolla voimme odottaa torstain kyselytunteja, kun oppositio haukkuu hallitusta omista munauksistaan ja virheistään.

 

Paavoon voi aina luottaa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Paavo Väyrynen lähtee keräämään kannatusyhdistyksen kautta tarvittavaa 20000 kannattajakorttia osallistuakseen vuoden 24 presidentinvaaleihin.

Se on vähän kuin kuuden vuoden takainen toisinto, jossa Paavo voitti kepun oman ehdokkaan ( Vanhanen ) vaaleissa ja nyt on kepulla luultavasti Olli.

Näissä vaaleissa sitten nähdään sekin, että miten suurta suomessa on Nato vastaisuus ja Paavon äänisaalis tulee sen konkreettisesti osoittamaan.

Minusta on hyvä että Natosta keskustellaan avoimesti ja Paavo varmasti tuo siihen oman mausteensa ollatenkin, kun jäseneksi lähdettiin hakemaan Galluppien perusteella.

Jospa vaalien kautta sitten ilmakin vähän puhdistuisi ja loppuisi kaikkien sotilasliiton vastustajien nimittely Putinisteiksi ja trolleiksi.

Heikko on sellainen demokratia, joka ei siedä eri mieltä olevia, olipa heidän mielipiteensä kuinka mielipuolisia hyvänsä.

Odottavien aika on pitkää.

Tänään taas jatkuvat säätytalolla Orpon vetämät hallitusneuvottelut viikonlopun jälkeen ja onkin mielenkiintoista nähdä kuinka nöyrästi ankkalammen polskuttelijat palaavat takaisin sorvin ääreen, kun ovat joukolla uhriutuneet ja ruoskineet itseään.  Mutta ehkäpä sielläkin on otettu taskulaskin ja mittaikku käyttöön ja katsottu omaa painoarvoa joka on  kymmenen suhteessa neljäänkymmeneen kuuteen 10 / 46 Joten pienempikin uho riittäisi jos meinaavat neljä vuotta yhteistä leipää ”purra”.

Pikaista päätöstä hallitusneuvotteluista odottaa moni taho ja ei vähiten kepu, joka on jo sotasuunnitelmansa ja saatanalliset säkeensä muokannut siihen asentoon, jolla pääsevät perussuomalaisia kurmoottamaan ”toveri” Saarikon johdolla.

Mutta yksi joka toivoo Orpon pian julistavan hallituksensa syntyneeksi on Marin, sillä hän joutuu nyt vielä roikkumaan toimitusministerinä, eikä pääse ilouutistaan julkaisemaan siirrostaan ulkomaan ”kirjeenvaihtajaksi”.   Minä joka kaiken tiedän, niin en tiedä vielä kuitenkaan Marinin ”ammatinvalintaa” ja epäilen, että hänestä leivotaan suomen Greta Thunberg, joka ravaa pitkin maailmaa julistamassa uskonsanomaa tulevasta maailmanlopusta, eli jos et ole meidän ( hänen ) puolellaan, niin olet häntä vastaan.

Nyt kun vihreät saivat itselleen uuden puheenjohtajan, niin hänellä on kova työ hallituksen haastamisen lisäksi saada oman puolueensa suunta  käännetyksi köyhyystutkimuksesta yleispuolueeksi.

Samaa voi sanoa demareidenkin tulevaisuudesta, että jos ja kun Lindtmanista uusi puheenjohtaja leivotaan, niin hänelläkin on hallituksen haastamisen lisäksi kova työ saada Marinin jättämä pesä takaisin tolkun tilaan, jossa yhden kuvan palvonnasta palataan takaisin kansaliikkeeksi.

Hyvin menee mutta menköön.

 

On meitä moneen junaan.

Katselin ja kuuntelin viikonloppuna vihreiden puoluekokousta, niin ei voi muuta sanoa kuin että, kyllä ne on sekaisin.

Mutta suomen perustuslaki takaa uskonnon vapauden, niin kai joukkoon vielä nämäkin horupäät sopii.

Onneksi kansa laittoi piikkimaton Marinin bussin tielle.

Kulunut Marinin hallituskausi on ollut airueena ja esikuvana kansalle, kuinka asiat on nähty mustavalkoisina me vastaan ne,  oikeisto vastaan vasemmisto ja jos et ole meidän puolella niin olet meitä vastaan.

Marinin neljä vuotta johtama vihervasemmistolainen politiikka ja ideologia rakentui vastakkainasetteluille ja kun sanotaan että valta turmelee, niin se turmeli myöskin Marinin ja vaikka häntä nyt juhlitaan rajojemme takana, niin Säätytalolla ei kyllä kiitellä, kun hyvinvointivaltion rippeitä kasaan parsitaan.

Koronan kellistämisessä ja Natoon liittymisessä Marinilla ei ole osaa eikä arpaa. Pandemia voitettiin kansan nöyryydellä ja ja Natoon liityttiin kansan tolkulla.

Mutta ei tätä suomen sisäistä sotaa, eli vastakkainasettelun idiotismia vielä ole voitettu, vaikka vihervasemmistolaiset ovatkin nyt saaneet sotatuomioistuimen (vaalit) rangaistuksen opposition ”avovankilasta”, sillä heidän kilvenkantajansa kiertävät jo tahkojaan, teroittaen älyttömyysnystyröitään iskukuntoon, kun Orpo I astuu vastuun ottamaan isänmaasta sen hävityksen jälkeen, jonka kohteena suomineito on ollut  viimeiset neljä vuotta.

Nyt kun AY on menettämässä valtaansa ja se puolustaa vielä savijalkojaan korporaationa, niin sen verran tiedän, että nyt se on vaarallisimmillaan uhattuna  ja Orpo I.nen tulee vielä usean isänmaallisen sodan käymään, ennenkuin siihen pimeään linnakkeeseen pääsee järjen valo lankeamaan.

 

Maalle pitää päästä, mutta kunhan pääsee yöksi kaupunkiin.

Hyvin usein, etten sanoisi lähes aina saa lukea ja kuulla medioista kaikensortin poliittisilta ”asiantuntijoilta” analyysin kepun viimesien eduskuntavaalien tappiosta ja kuin yhdestä suusta tulee kommentti, että vasemmistolaisen hallituksen pönkä.

Jos näin sanotaan, niin sitten pitää katsoa sitä edellistenkin eduskuntavaalien tappion syitä kepun kohdalla, niin oliko se silloinkin pönkä sillä erotuksella, että olikin oikeistolainen kynnysmatto.

Kepulaisuus periytyi äidinmaidosta sukupolvelta toiselle, mutta sitä se perimä ei kestänyt, että maaseudun tyhjentyessä se haihtui asfalttiviidakkon vilskeessä, jossa hävettiin omaa murretta ja litisevien navettasaappaiden muistoa ja hajua.

Helsingissäkin on suuri osa junantuomia, jotka ovat lähteneet maaseudulta leivän perässä kaupunkeihin, niin onhan se perimä äidinmaidosta haihtunut kuin lehmän pieru Saharaan, kun pääkaupungistamme ei yhtä ainutta kepulaista ole enään noussut eduskuntaan.

Mutta minä sanon, että jos kepu sanoo, että he eivät kuulu sen paremmin vasempaan kuin oikeaankaan laitaa, että he kuuluvat keskelle, niin eihän suomeen koskaan saada hallitusta kasattua keskipuolueiden toimesta, sillä niitä on vain yksi ja jos se yksi haluaa hallituksissa olla edustettuna, niin sen on oltava mukana niin oikeiston kuin vasemmistonkin kynnysmattoina, sillä kepulla on nykyään vain muisto loistavasta menneisyydestään, jossa he olivat pääministeri puolue, se on historiaa joka ei toista itseään.-

Turhaan sinne oppositioon nyt menevät ruoskimaan itseään, sillä heidän kannatuksensa on jatkossakin laskevaa sorttia.  Kun kepu on ollut koko itsenäisyytemme ajan vallankahvassa nimeään vähän muutellen, niin mistäs se kepu nyt sen viisastenkiven löytäisi marginaalina maaseuden tyhjenemiseen, kun se ei sitä keksinyt ( halunnut ) kepulandiassakaan itsevaltiaana nuijan varressa.

Pyörä on jo keksitty ja sitä on turhaa enään keksiä uudelleen, maailma muuttuu ja niin muuttuu suomikin ja maaseudut tulevat olemaan jatkossa vain lomanvietto paikkoja ja suuria ruuan alkutuottajia robotiosaatioineen, väki vähenee ja pidot paranee.  Turhaa on nuoria rangaista ja pakottaa heidät maalla eläjiksi ja hokea että, suomi pitää säilyttää asuttuna Hangosta Nuorgamiin.

”Käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan”……

Menestyneen miehen rinnalla ei takana, seisoo kolme viisasta naista..

Voi vai kuvitella minkälaista tuskaa se henkilö tunsi urheilijana, joka oli kolun kilpailussa jäänyt kolmanneksi, vaikka hänellä oli uudet verkkarit.

Ja jostakin kieroituneesta huumorintajustani johtuen rinnastin Marinin tähän verkkapuku henkilöön.

Jos olet neljä vuotta mennyt voitosta voittoon ja osa kansasta on hänet ristinnyt jo kaikkien aikojen parhaimmaksi urh….eiku pääministeriksi, niin onhan se sokki, kun kultamitali vaihtuukin pronssiseen lätkään.  Siinä ikäänkuin neljän vuoden uurastus valuu alas kuin vesi hanhen selästä.

Moni siinä tilanteessa lyö hanskat, tai tässä tapauksessa verkkarinsa naulaan, sillä hopeakin on häpeä saatikka pronssi, niin teki myös Marin, eli jos ei tykätä niin ei sitten tupatakkaan mietti Sanna ja taitaa suunnatakkin ammattilaiseksi ulkomaille, jossa sentään vielä uskotaan, että järki ja kauneus pysyvät samassa päässä.

Tuleva uusi pääministeri Petteri ei varmasti kysele aamuisin peililtään, että kerro kerro kuvastin……

Sanotaan, että menestyneen miehen takana seisoo aina nainen.  Tiedä häntä, mutta nyt on Petterillä niitä kolmin kappalein hallituksessaan.  Toisin oli Sannalla, kun menestyneen naisen takana seisoikin neljä naista valmiina repimään toisiltaan silmät päästä.

Riikka, Sari ja Henriksonska kyllä pitävät huolen, että Petteri ei yksin tule päättämään missä nurkassa se kaappi seisoo ja kun on sitten papin….eiku Niinistön luona käyty, niin sen jälkeen ”rakastetaan” ainakin seuraavat neljä vuotta niin myötä kuin vastamäessäkin.

 

Ensin mennään saunaan ja sitten syödään vasta ja pannaan ruuan päälle maata.

Ulkomailta kun tullaan vierailulle suomeen, niin monet asiat tulijoita ihmetyttävät ja usein kuullaan tutuksi tullut lausahdus heidän suustaan, että hulluja nuo suomalaiset.

Ja ensimmäisenä, ennenkuin ovat ”ulkomaanelävät” ehtineen kissaa sanoa, niin jo heidät riisutetaan alasti ja viedään saatanan esikartanoon, jossa lämpötila kohoaa 100 asteeseen ja puusta taitetuilla lehdellisillä risuilla ruoskitaan iho vereslihalle ja jos on talvi aika, niin viedään jäähän hakatun avannon äärelle ja sanotaan että kun tuonne hyppäät, niin sen jälkeen sieltä noustuasi olet kolmannessa taivaassa.

Mitäs se kertoo meistä, kun vuodesta toiseen suosituin ohjelma televisiossa on, kun näytetään pari kolme tuntia suoraa lähetystä kun ihmiset kättelevät toisiaan..

Siitä johdannaisena, niin nyt ollaan jo kuusi viikkoa saatu seurata suoraa lähetystä, jossa pääosan esittäjät käyvät kukin vuorollaan sanomassa medialle kuinka vaikeaa heillä on ja niin tulee olemaan pian teilläkin.

Ja miksi heillä on niin vaikeaa.  No, se johtuu siitä kun heidän edeltäjillään on ollut niin helppoa.

Jotkut tänne Juhannuksena sattuvat ihmettelevät kuinka harvaan asuttu maa suomi onkaan, kun pääkaupungimmekin kadut ammottavat tyhjyyttään.

Tampereella vieras viedään Tammelan torille ja työnnetään suuhun mustaa ja sanotaan, että emme ole rasisteja, me rakastetaan mustaa.

Kateus on yksi kuoleman synneistämme, kun naapurilla seisoo mersu pihassa, niin pian se seisoo meilläkin ja jos ei Kelan rahat enään bensaan riitä, niin lopettaapa naapuri ainakin irvailunsa.

”Hurstin valinnassakin” jonossa seisovat eivät ketään syytä, vaan sanovat olevansa lotto voittajia, kun ovat syntyneet suomeen, jopa presidentti Niinistökin sanoi tämän olevan osa pysyväisyys kulttuuriamme, josta voimme olla ylpeitä.

On suomi köyhä siksi jää sanotaan ”sanassa” ja jäähän se, kun kärsimys kuulemma vahvistaa ja jalostaa…..perkele.