Tekijä: arvi.

Onkohan se ollut hyvinvointivaltion perusajatus, että sitten vasta kun ei tarvitse tehdä mitään, niin silloin vasta voimme nimittää maatamme hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Hyvää vauhtia tähän onkin menty, kun yritykset ja sitäkautta työpaikat myydään ulkomaille ja jonot Kelan ottoautomaatilla pisenee.

Marjankerääjät ja muut alkutuotannon työntekijät haetaan ulkomailta, että herrakansan otsalle ei vaan missään nimessä hikipisarat pääse nousemaan.

Rakennusyritykset menisivät konkkaan ilman vierastyövoimaa ja terveyspalvelut (kuten on nähty) pyörisi jos pyörisi ulkolaisen sisar hellä valkoisen tai tumman  käsin.

Saas nähdä kuinka pitkään valtio meidän suomalaisten ”kyydin maksaa” kun ennustelevat että tulossa on jonkinsortin pula-aika, kun kaupasta loppuu WC paperi ja sähkökin tulee töpselistä sykäyksittäin vain vilkkumalla.

Sehän on köyhyyden merkki, jos työ estää harrastamisen, sillä jos työ herkkua olisi, niin toki sitä herrakansakin tekisi.

Työt vähenee mutta pidot paranee, sen takaa pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka on hyvinvoinnissaan jo mennyt niin pitkälle, että huonovointisena oksentaa omiin kenkiinsä.

Harvoin enään Suomalainen, kirkon penkkiin könyää, häät ja hautajaiset sentään, ateistin herkistää.

Saunaan menee Suomalainen, puhdistumaan ”synneistään”, vihkiraamattunsa sivuin, kiukaan pesän virittää.

Kossupullo korvaa viinin, mitä kirkois kumotaan, löylyin välis halkopino, tutun käden tunnistaa.

Vihtomalla tuorreeks terveeks, niinhän sitä sanotaan, kuuma paikka autuas on, helvetti voi odottaa.

Aamulla voi kalpeana, katumusta harjoittaa, pelästyi et ruumis hältä, arkkuun puhtaaks hangataan.

Mutta hetken epätoivo, piti häntä otteessaan, nyt jo katse siintä koivus, uuden vihdan sidontaan.

Metsään menee Suomalainen, marjat, sienet houkuttaa, Jumala jos vielä olis, täältä hänet tavoittaa.

Suomalaisten turvapaikka, metsä aina ollut on, sodassa ja rauhan aikaan, koti kallis verraton.

Jumalankin moni kieltää, mitäs noista saduista, metsässä hän salaa muilta, kiittää Isää kaikesta.

Raha taitaa nykyään se, olla jota palvotaan, viimeinen se arkun naula, tyhjä  taskun piilottaa.

Taivaalle se katse kääntyy, kohti pilven hattaraa, kirkas kyynel rinnuksille, silmänurkast putoaa.

Kiitollisna Suomalaiset, saavat olla kaikesta, että melle paratiisin, antoi Isä Jumala.

 

Kyllä se sanonta, että tieto lisää tuskaa pitää kutinsa ainakin omalta kohdaltani, kun vielä tovi sitten kahlasin läpi kaikki lehdet ja kotimaiset  mediakanavat, saadakseni vajavaisen pollani märkiin puruhin kuivaa kutteria tilalle.

Mutta kun tämä tiedon nälkä teki minusta entistä sairaamman, mitä enemmän sitä ahmin ”kitusiini”, niin se, mikä minut pelasti joutumasta lopullisesti kroonikkojen osastolle ja sitä kautta oikosääristen patjaljoonaan oli, että pistin ”pikkujättiläiseni” kannet kokonaan kiinni ja nyt voin taas hengittää ilman tiedon tuskaa.

Sivuutan kaiken sotaankin liittyvän vähääkään omantunnon tuskaa tuntien ja politiikkaan en koske kirjoittajana ja kommentoijana enään pitkällä tikullakaan ja senkin lupauksen tein, että kansalaisvelvollisuuttani en tule enään kuuna päivänä noudattamaan, pitäköön tunkkinsa.

Eikä ole sitäkään vaaraa että tulee aivopestyksi näiden totuuden torvensoittajien sävellyksiltä, kun sulkee korvansa heidän nuotistoiltaan.

En tarvitse politiikkaa mihinkään ja tyydyn siihen mitä ”ylhäältä annetaan” , sillä niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia kun ken…..jalkani pohjat kestää……

Minulle on yks`hailee kuka eduskunnassa istuu tai ”kenellä siellä seisoo” muukin kuin järki  ja luotan maalaisjärkeen silloinkin ja etenkin silloin, kun sen käyttö eduskunnassa kielletään.

Emäntähän meillä sen viimeisen sanan sanoo ja tiekartan piirtää ja rakkautta on piisannut, eikä olla oltu joka risahduksesta lusikoita jakoon laittamassa, eikä ole minun tarvinnut ulkolaisia monarkkeja ihailla, kun oma kuningattar on kainalossa.

ps. palaan astialle, hymyillään kun ta-va-taan ja muistakaahan vielä maski.

 

Olen joskus miettinyt tätä Suomen presidentti-instituution olemassaolon järkevyyttä.

Sen jälkeen kun Koivistosta tuli presidentti, niin presidentin valtaoikeuksia karsittiin kovalla kädellä Kekkosen ajan vastaavista ja mielestäni se karsiminen olisi pitänyt viedä niin pitkälle, että olisi pitänyt ulko,-ja turvallisuuspolitiikastamme päättäminen antaa yksinomaan eduskunnan käsiin ja lopettaa presidentti-institutio tarpeettoman.

Jos joku kykenee minulle esittämään yhdenkin esimerkin presidentin tarpeellisuudesta ja josta eduskunta ei selviäisi ilman unilukkaria, niin perun puheeni.

Olen varma että sellaista ei ole ja minä olen tullut siihen päätelmään meidän ulkopolitiikan päätöksellisyydestä, että presidentti on vain kapulana kansanedustuslaitoksemme rattaissa ja monimutkaistaa itsestäänselvyyksiäkin vain omaa tarpeellisuuttaan korostaakseen.

Minä kummeksun sitä, että miksi eduskuntamme haluaa maamme korkeimpana lainlaatijana ja niiden täytäntöönpanijana luovuttaa valtaansa presidentille, miksi he tätä ”riippaa” vielä vetävät perässään.

Kun sanotaan, että mitä useampi kokki sen huonompi soppa pitää paikkansa ja presidentti tulisikin saada pois kauhanvarresta, hän voi hyvästäkin keitoksesta tehdä syömäkelvotonta, se oli jo lähellä tässä Natokysymyksessäkin ja koronassakin unilukkari sai oman nyrkkinsä onneksi vain omaan silmäänsä.

Tämä vallan kaksoisrooli on korostunut nyt Niinistön kaudella ja hän on kansansuosiotaan käyttänyt hyväkseen paskomalla markkinapäivänä eduskuntalaitoksemme aisalle.

 

Putinin mielestä, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta, niin se oli suurin virhe minkä maa on historiansa aikana tehnyt, kun sen annettiin toteutua.

Nythän Putin on tätä virhettä paikkaamassa, palauttamalla maansa takaisin sosialistiseksi Neuvostotasavallaksi.

Minun puolestani saavat olla mitä mielipuolta hyvänsä, kunhan eivät Suomea havittele takaisin heidän ”suojelukseensa”.

Ajattelin myös sitä, että mikähän meidän suurin virhe on ollut itsenäisyytemme ajalta, niin minunmielestäni suurimman virheen kansakuntamme teki vuonna 1995, kun se luopui itsenäisyydestään ja siirtyi Neuvost…..eiku EU.n keskuskomitean kaikkivaltaisen lainsäädäntävallan alaisuuteen, jossa kansallinen edustuslaitoksemme toimii alisteisessa asemassa ”isäntäänsä” nähden.

Kaikki hallituksemme ja Presidentimme jotka ovat olleet vuoden 1995 jälkeen maamme johdossa, ovat olleet ja ovat vain juoksupoikina, jotka lakeja täällä sorvatessaan joutuvat kysymään Brysselistä, että passaako tämä teille ja jos ei passaa, niin tehdään muutoksia niin pitkään, että se teitä tyydyttää.

Eli, Suomi oli suvereeninen, isenäinen kansakunta vuodesta 17 vuoteen 95 ja vaikka sodassa meidät yritettiin siirtää ruplavetoiseksi yhteiskunnanksi, niin kovin uhrauksin riippumattomuutemme ja koskemattomuutemme säilytettiin.  Sitten häpeällisesti, laukaustakaan ampumatta, piirsimme nimemme EU.n velka,-ja orjakontrahtiin.

Pyydän nöyrimmästi anteeksi niiltä sodanaikaisilta sukupolvilta, jotka itsenäisyytemme puolesta uhrasivat henkensä ja terveytensä ja kuinka me  sen ylenkatsoimme 1995

Nyt Suomen kansaa on kohdannut suuri suru, kun lajinsa viimeinen ( ja myös ensimmäinen ) on menettänyt henkensä.

Mursu oli kuullut, että Suomessa kaikki ovat tasa-arvoisia, rotuun ja suuntautuneisuuteen katsomatta, niin hänkin päätti lähteä onnellisten maahan onneaan etsimään, mutta toisin kävi.

Innokkaat lääkärit ilman rajoja antoivat hänelle kiireesti ensimmäisen koronarokotuksenkin, mutta kun piikki on tappanut jo sadoin ihmisiäkin, niin eihän sitä Mursunkaan elimistö kestänyt.

Meillä Suomessa toitotetaan joka käänteessä, kuinka Venäjällä aivopestään kansalaisia vallassaolijoiden politiikan ymmärtäjäksi ja pönkittäjäksi.

Yhtä totuutta suolletaan valtiollisista mediataloista ja kritiikin esittäjiä pidetään uhkana, jotka halutaan pois silmistä pois mielestä.

Mutta samalla unohdetaan, että näinhän meilläkin toimitaan, kun poliittisessa ohjauksessa oleva Suomen Pravda ( YLE ) pelottelee kansalaisia mailmanloppulla, jos viherkommunistista vallankumousta ei saada maaliin.

Venäjällä valjastetaan koko valtakoneisto estämään rajojen takaa uhkaavien ulkomaisten vääräuskoisten opit, kun meillä taas halutaan omat opit ja perinteet hävittää monikulttuurisen ”rikkauden” ja suvaitsevaisten suvaitsemattomuuden tieltä.

Venäjällä koulut aivopesevät isänmaallisuuteen, kun meillä koulut aivopesevät ja pelottelevat lapsiamme mailmanlopun ismeillä ja opetuksissaan vaativat hylkäämään kansalliset erityspiirteemme, että monikulttuurinen ihanuus Ruotsin tapaan toteutuisi meilläkin.

Voi että minä tulin iloiseksi kun luin lehdestä, että nyt on vihdoinkin tarkoitus aloittaa  kasvattaa lapsista ja nuorista isänmaallisia, perinteisiä arvoja kunnioittavia kansalaisia tämän nykyisen unelmahötön ja kaikensallivuuden sijaan.

Sitten huomasin kuka oli tämän aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja , niin hyvä mieleni vaihtui suruun, koska allekirjoittaja oli Putin.

Tämä kaikensalliva ja tuhoava vihervasemmistolainen moraalittomuu syö Suomineidon voimavarat ja jatkuessaan se ei ketään säästä, se tappaa ensin ja kysyy vasta sitten, niin sisällä kuin puutarhassakin.

On Suomi köyhä siksi jää, runos sanotaan, rahamme vain ulkomaiden, ”köyhät” nostaa kuopastaan.

Välimeren pohjatonta, kaivoa me täytetään, mafioosein vekseleihin, nimemme me tyrkätään.

Saksalaisten sijoitukset, meidän kuuluu pelastaa, muuten joutuu Kreikkalaiset, siestastansa luopumaan.

Mihin meillä eduskuntaa, enään tarvitaan, Brysseli kun Suomineidon, Eevan asuun haluaa.

Antamalla autuaaksi, Suomalaisten mottona, nälän tunne suolen mutkas, sehän on vain onnea.

Ydinvoimaa kaikki vaatii, muuten tulee holotna, pelkona on että ydin, saapuu meille pommina.

Natokynä nopeasti, museoitiin kiireellä, että pysyis Erdo(kani) hatussansa viiveellä.

Itsenäisyys Suomelle se, taisi olla rasite, Talvisodan henki haisee, Alko tuottaa lääkkeemme.

Paremmin ei voisi mennä, vapaa oomme kaikesta, tyhjin taskuin, tyhjin vatsoin, kiitos herrat kaikesta.

 

 

Nyt olisi jo korkea aika Suomenkin alkaa elämään suu säkkiä myöden, eikä kylvää rahaa pitkin maailmaa kaikille jotka vain julkeavat pyyttää pellossaelämisensä jatkumoksi.

Pitäisi valtion päättäjien ottaa Laihialainen nuukuus ohjenuoraksi, josta tulikin tässä yksi ”tositapaus” mieleeni……

kun vanha Laihialainen pariskunta ukko ja akka olivat joutunut lumikinosten saartamaksi pieneen pirttiinsä monta päivää jatkuneiden lumipyryjen seurauksena ja heitä oli sitten joukolla lähdetty etsimään.

Punainen risti oli etsintöjä johtamassa ja kun saapuivat viimein Laihialaispariskunnan ovelle ja koputtivat oveen ja huusivat, että onko siellä ketään, että täällä on Punainen risti…….

…….oli hetken hiljaista kunnes mökistä huudettiin, että menkää pois, me ollaan jo yhteen keräykseen osallistuttu…..