Tekijä: arvi.

Nyt näyttää todennäköiseltä, että Suomen seuraava pääministeri on Petteri Orpo ja epätodennäköistä on, että 5-6%  Gallupjohtoa edes Orpo pystyy munamaan paitsi jos……..

Vihervasemmisto tekee ”Diilin”jossa vaaleissa keskitetään äänet demareille, jotta Sanna Marin II  saa jatkumonsa, sillä suurin puoluehan saa pääministeeriyden, eduskunnassa tehdyn ”herrasmiessopimuksen” mukaan.

Sillä sehän on yksi hailee jos vasemmistoliiton ja vihreiden tulos vaaleissa on muutamaa prosenttia pienempi nykyisestä, kunhan Sanna on suurin, sillä aukeaa jatko heillekkin valtioneuvoksen iltakouluihin ja kampaviinerien mussutukseen kansan piikkiin.

Varmasti kokoomus yrittää suojella Gallupjohtoaan kynsin hampain kevään vaaleihin asti olemalla tekemättä mitään aloitteita ja lupauksia, joka saisi rahvaan nousemaan takajaloilleen.

Vaikeat ajat ollaan elelty ja näyttää että huonompaan suuntaan mennään jatkossakin, olipa Suomessa pääministeri sitten Marin tai Orpo, ainoastaan vähenevät resurssit marssivat Orpon johdolla vasemmasta taskusta oikeaan taskuun, eli kapitaalin kammareihin.

Velaksihan tässä elellään ja sitä otetaan syömävelkana jatkossakin ja ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja kun tietää, että ne joilla nytkin menee huonosti, niin jatkossa heillä menee vieläkin huonommin ja heitä on nykyisestäkin tuplasti enemmän.

Ei ole kuin muutama kuukausi siitä, kun Eurooppakin oli vapautumassa koronan kurimuksesta ja kaikki vaikutti valoisammalta ja ovet ja ikkunat olivat auki joka suuntaan ihmisten mennä ja tulla vailla pelkoa huomisesta.

Nyt rajoille ollaan pystyttelemässä muureja ja nyt vihollinen ei olekkaan näkymätön, hajuton eikä mauton, se on ”Siperian punkki”. joka tahtoo levittäytyä pitkin mannerta ja on myrkyllisempi kuin hänen kantaisänsä konsanaan.

Vielä vaaleihin mennäkseni, niin pareet olisi nyt, että ei lähdettäisi keikuttamaan venettä nykyistä enempää, sillä näin ”sodan” yhtenä osapuolena  ei ole viisasta lähteä vaihtamaan toimivaa valtiojohtoa.

Leikkaa talteen.

 

 

 

 

Kuulun varmasti siihen minimaaliseen sakkiin Suomalaisia, jotka eivät seuraa jääkiekkoa eikä heidän ”sielunmaisemaansa”, edesottamuksiaan, menestystään tai menestymättömyyttään millään tasolla, maajoukkueesta miljoonakaukaloihin ja heidän pankkisaldojensa koostumusta.  Toki nuorra miehenä tuli seurattua lähes kaikkea urheilua ja itsekkin jonkinsortin harrastaja olin mm.yleisurheilussa. Nykyään seuraan lähinnä vain snookkeria, jos sitä nyt voi urheiluna edes pitää.  Tuosta jääkiekosta vielä sen verran, että taitaapa ne parhaat pelaajat puuttua näistäkin kisoista, kun ovat tahkoamassa miljoonia taalajäillä ja Venäläiset ovat suljetut vankileirien saaristoon.

Toinen Suomalaisten ”kansallisurheilulaji” edellisen lisäksi pitää vastaisuudessakin silmäni ja korvani lomalla, eli formulat ja taitaapa tästä(kin) tulla isänmaapetturin leima otsaan.

Sitten aina vain lista jatkuu ja urheilusta siirryn aasinsiltaa pitkin henkilöpalvontaan ja en ole saanut herätystä Saulin palvonnalle ja se vasta onkin häpeällinen teko, sillä häntä kumarretaan jo pimeimpää Amerikkaa ja Aasiaa myöden, Euroopasta puhumattakaan.

Onhan näitä asioita paljonkin, missä en edusta valtavirtaa ja kun perälauta lähestyy ja parasta ennen päivämäärä on jo aikaa mennyt umpeen, niin kiinnostuksen kohteet ovat nykyään oman elinpiirin ympärillä tapahtuva toiminta rutiineineen ja eläkeukon askareineen ja yksi palvonnan kohde toki on minullakin ja hän on ollut kuningattarenani jo pian 45 vuotta ylä ja alamäkineen ja jokainen päivä vaimoni rinnalla on suurta juhlaa ja joka päivä kiitän taivaan isää, että hän minulle näin suuren onnen lahjoitti.

Tätä kansaa ei vastukset voita sanotaan laulussakin ja kun vastustukset voitetaan, niin pienikin onnen murunen sen jälkeen tuntuu lähes lottovoitolta, jos ei nyt ihan täysosumalta, mutta neljä ja lisänumero nyt kuitenkin, vaikka liika on toki liikaa erityisesti rahan kohdalla ja sopiva määrä suolaa ja sokeria annosteltuna saa elämän keitoksista juhla-aterioita.

Käki tuolla rantakoivikossa tänäkin aamuna kukahteli ja lokit aukaisivat runosuonensa minut nähdessään, tietäen taas saavansa aamupalakseen affenta.

Joten loppukaneetiksi sopii, että jokainen ihminen on laulun arvoinen…..

 

On yksi viisauden muoto joka lyö laudalta kaikki muut viisaudet viisaudessaan ja se on jälkiviisaus.

Voi kumpa Suomen valtiojohto olisi ymmärtänyt olla etukäteen viisas ja Neuvostoliiton hajottua olisi ”ottanut” sodassa menetetyt ( ryöstetyt) alueemme takaisin suomineidon yhteyteen, kun Jeltsin niitä viinahuuruissaan jopa tuputti Koivistolle.

Samoin olisi pitänyt takoa silloin kun ”rauta oli vielä kuumaa” ja hakea Natojäsenyyttä kun kommunistikarhu riutui henkitoreissaan.

Ja onpa jopa Niinistökin myöntänyt euroon liittymisen olleen suomelle virheellinen ratkaisu, vaikka oli Lipposen ohella suomea siihen hirttosilmukkaan pujoittamassa, joten viisaus tuli hänellekkin jälkijättöisenä viisautena.

Kepukin tuntuu nyt hallituksessa löytäneen sen jälkiviisauden, kun sanoo olleen suuri virhe, kun lähtivät vihreiden kynnysmatoksi hallitukseen, vaikka nämä puheet voidaan myös rinnastaa lähestyviin eduskuntavaaleihin, joita kepussa odotetaan kauhunsekaisin tuntein.

Suomi on siis tulvillaan jälkiviisautta kaikilla hallinnon aloilla ja yksityistalouksissakaan siitä ei ole puutetta.

Esim. rakentamisessa tehtiin oikein kardinaalimunaus, kun tasakatto oli saatava jokaisen niemen, notkon ja saarelman rakennuspiirustuksiin pakkona ja parin vuosikymmenen jälkeen niitä harjakatoiksi muutettiin.

Ja nämä soiden ojitukset joita sodan jälkeen lähdettiin muuttamaan metsämaaksi, oli myös hölmölästä lähtöisin ja nyt nähdään sekin viisaus jälkikäteen, minkä vaikutuksen turpeen alasajo suomen energiahuoltoon tulee jättämään ja huoltovarmuutemme maatalouden ja omavaraisuuden osalta on kriisiydytetty EU.n liekanarussa. ( Fixitiä odoteltaessa )

Kyllä sitä monissa mökeissä kurkihirsien alla on päivitelty sitä, kun talo on palanut kivijalkaan, että miksi ei tullut kattavaa palovakuutusta tehtyä ja miksi on tullut elettyä vain kädestä suuhun, kun olisi pitänyt se pahanpäivän vara pistää hyvänä aikana ”sukanvarteen” ja nyt sitä monissa talouksessa manataan, kun ruuan ja energian hinnat karkaavat tavallisen rahvaan ulottumattomiin, että olisi pitänyt olla hamsteri.

Krapulapäissäänkin moni katuu ja on jälkiviisas, että olisi se viimeinen ryyppy saanut jäädä ottamatta.

Eduskuntakeskustelujakin kun seuraa, niin tuntuu että siellä niitä jälkiviisaita on sadoin kappalein, kun aina edellistä hallitusta syytetään milloin mistäkin, että olisi ja olisi pitänyt sitä ja tätä.

Ajattelin jo mielessäni, että Putinista ja Venäjästä en enään kommentoi enkä kirjoita mitään näille sivuille, mutta jospa nyt vielä sen verran että…..

Näyttää siltä, että monensortin Venäjätutkijat ja kaikki sieltä karkoitetut oligarkit ja maanpaossa olevat ex-ministerit toitottavat, että Venäjä on lyöty ja hävinnyt jo sodan Ukrainassa ja Putin hallintoineen hirtetään aamun koittaessa huonon sotamenestyksensä siivittämänä.

Mutta jos joku näin kuvittelee, että puna-armeija parin kuukauden jälkeen olisi lyöty polvilleen ja se joutuisi pakenemään omien rajojensa sisälle häntä koipien välissä, niin minä nauran näille toiveajattelijoille, vaikka se olisikin tavoitteena kaikilla sodan julmuutta seuratessa olohuoneissamme.

Ja mitään muutosta esimerkiksi Putinin suosioon ja asemaan Venäjällä ei ole tapahtunut kuin se, että hänen suosionsa ja kannatuksensa on jo lähes samaa luokkaa kuin Niinistölläkin kotosuomessa ja pakotteet ja Venäjän sulkeminen kaiken ulkopuolelle vain lisää entisestään hänen suosiotaan.

Niin koska venäjä on ydinasevalta, niin sen asukkaat saavat elää tulevaisuudessakin rauhassa rajojensa sisäpuolella kuten tähänkin asti ja jos nyt jotakin puuttuu kauppojen hyllyiltä, niin sehän vain lisää heidän innovaatiotaan omansa kehittäjänä.

Venäläisiltä ei ruoka lopu pöydästä eikä aseet kourasta ja siellä kaikki muu on epäolennaista ja ne valjastetaan sotakoneen toimintaedellytysten takaamiseksi ja menestykseksi.

Joten pitkä tulee olemaan sota Ukrainassa ja suurin häviäjä on kansanmurhan kohteeksi joutunut Ukraina ja kuten nyt jo huomataankin, niin pakotteet Venäjälle tulevat koskettamaan lähinnä vain pakotteiden asettajaa ja tämä mitä nyt nähdään, on vain alkusoittoa tulevasta, kun kaikesta oleellisesta ja elämän edellytyksistä tulee pulaa ja taistelua tullaan käymään päivällä leivästä ja yöllä lihasta.

Yritän tässä laittaa realiteetit oikeisiin mittasuhteisiin ja unohtaa nopeat ratkaisut Ukrainassa, sillä Venäläiset ovat kyllä valmiita kärsimään vilua ja nälkääkin, mutta muiden pakotteet ja johtajansa vaihtaminen ja eristäminen on kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Länsi aseistaa ja avustaa Ukrainaan kaikin tavoin, mutta sodan kulkuun sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä ja Venäjällä eletään kuin ennen ”konfliktiakin” ja niin pitkään kuin Venäjään ei kohdistu sotilaallista voimaa sen rajojen sisäpuolella, niin voimme unohtaa, että aseet vaikenevat Ukrainassa ja kun nyt kauhistellaan Venäläisten kaatuneiden lukumäärää, niin Venäjällä sekin vain lisää taistelutahtoa ”natseja” kohtaan äiti venäjän puolesta.

Tuskin Venäjä muuttuu sen demokraattisemmaksi sodankaan jälkeen, päin vastoin ja suurimmat muutokset ja mullistukset tullaankin näkemään ”Eurostoliitossa”, jossa protektionismin kukkanen voittaa jopa huumorin kukkasen.

 

Mistä oikein Suomalaisten, onnellisuus kumpuaa, maailmalla tilannetta, lakkaamatta tutkitaan.

Leipäjonon ihmisetkin, yhteiskuntaa kiittelee, vaaleissakin kokoomusta, äänellänsä muistanee.

Onnelliseks Suomalaiset, tuntee silloin itsensä, kun saa piirtää Italian, vekseliinkin nimensä.

Itsemurhain tilastoita, Suomalaiset hallitsee, köyden jatkos oksanhangas, hallitusta kiittelee.

Turvapaikka turistitkin, meillä kyllä autetaan, työtä teemme niska limas, kärsimys kun jalostaa.

Urheilua Suomalaiset, yli kaiken rakastaa, sirkushuvit nälän tunteen, suolistosta kadottaa.

Poliittiset päättäjätkin, yhteiskunta suojelee, Lotto-voittoo köyhä kansa, onnessansa oottelee.

Saunan parves Suomalaiset, ovat liki Jumalaa, Raamatunkin korvaa kossu, joka hetkes kumotaan.

Suomalaiset rikkaudet, maasta ylös kaivetaan, tuotot menee ulkomaille, sekös meitä naurattaa.

Meidät tekee onnelliseks, kun vain muita autetaan, kiitoksista ruoskijoille, juhlapöytä katetaan.

Naapureiden kanssa tullaan, hyvin toimeen kaikkineen, itä-raja turvallinen, muuri sinne saataneen.

Helpollahan Suomi pääsee, onnestansa nauttimaan, Nato takaa turvan meille, EU lait kirjoittaa.

Huonosti ei Suomes ole, oikeen mikään asia, kunhan vielä meille saatais, Saksalainen kuningas.

Olkaamme siis jatkossakin, onnelliset onnessaan, velat ovat saatavia, politikot vakuuttaa.

Siemenpernat meiltä viedään, nälkäisiä auttamaan, pesän tuhkat matkaa täältä, Afrikassa palellaan.

Minä kun olen lähes neljännesvuosisadan uittanut joka kevät jäidenlähdön jälkeen ja affenen kutuaikana katiskoitani tässä Karjalan Pyhäjärvessä, niin koskaan ei ole uinut pyydyksiini niin suuressa määrin ”raitapaitoja” kuin mitä tänäkevännä on tapahtunut.

Tulipahan siinä mieleeni, että jokos ne kalatkin kaikki pakenevat Venäjältä tänne Suomen puolelle kutemaan, tämä kun on raja järvi.

Ämpäri kaupalla sitä on tullut neljästä katiskastani ja nyt olen ollut varsin ronkeli ja laskenut pienimmät takaisin järveen kasvamaan.

Valtavat hanhiparvetkin ”vielä” ovat tästä yli lentäneet matkalla Siperiasta pohjoiseen ja tuossa lähipellolla ovat pysähtyneet vain välillä ruokailemaan.

Muutenkin kevät on ollut poikkeuksellisen kolea ja kylmä rintama on työntynyt Suomeen tuolta idän suunnalta ja kun säistä on ennusmerkkejä totuttu muovailemaan, niin liekkö Putinin kylmäävä politiikka aiheuttanut jo säähänkin hypotermian.

Helmikuussa tapahtunut hyökkäys Ukrainaan nosti ensimmäisenä pintaan epäuskon, että onko tämä nykyaikana mahdollista ja vielä lähes keskellä Eurooppaa, mutta uskottava se oli, jonka jälkeen tulikin sitten suuttumus ja viha hyökkääjää kohtaan, joka on ymmärrettävää.

 

Vaikka ”Neuvostoliitto” nyt toteuttaakin sotilaallista doktriiniaan Ukrainassa, niin siitä huolimatta, en ole ”sairastunut” samaan Natopandemiaan, johon Galluppien mukaan on valtaosa kansalaisistamme tartutettu massiivisella ”ryssäkampanjoinnilla”.

Uskomatonta totuutta suolletaan medioissa ja politikkojen suulla siitä, että Suomi on seuraavana Kremlin ”ruokalistalla”, vaikka mitään tähän viittaavaa ei ole ilmennyt lähes kahdeksaankymmeneen vuoteen ja vaikka Venäjältä onkin tullut mitä erinäisempiä ”nootteja” ja uhitteluja Suomen suuntaan epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin, niin itse olen kokenut ne vain pieninä ryppynä rakkaudessa itäisen naapurimme taholta.

Mutta nyt on koko poliittinen johtomme rähmällään Naton edessä ja aikaisemmin kun salaa vain nurkan takana ryssä sanottiin toisesta suupielestä, niin nyt käydään kovaa kilpailua siitä, että kuka sen Putinin taudinkuvan härskeimmin osaa eetteriin suoltaa.

Tämä ei tarkoita sitä, että olisin Venäjän sotatoimet hyväksymässä Ukrainassa, mutta en myöskään lähde rinnastamaan samaa tapahtuvaksi Suomelle, sillä mitäs Venäjä tänne hyökkäisi, mutta nyt kun Natoon liitytään, niin olemme ensimmäisenä vastaanottamassa ydinohjukset Naton ”miinanpolkijoina” ja siinä sodassa ei ole kyllä voittajia vakka kuinka Natoa nyt juhlitaankin rauhan lähettiläänä.

Varmasti Venäjä on ihan itse muurinsa pystyttänyt idän ja lännen välille, mutta Suomalaiset ovat nyt Naton myötä tuhonneet senkin, mitä on liki kahdeksana vuosikymmenenä rakennettu entisten vihollisuuksien jälkeen.

Pidän tätä Natoon liittymistä jopa suurempana virheenä kuin EU.hun liittymistämme, sillä nyt maamme oma puolustusdoktriini on luovutettu sotilasliiton artiklohin ja aikaisemmin kun Venäjä piti meitä maana, josta ei heidän mukaansa ole uhkaa heidän rajoilleen, niin nyt sitä olemme Amerikkajohtoisen sotilaliiton toimesta.

Niinistökin riekkuu nyt läntisille johtajille, kuinka hän löi Putinille jauhot suuhun ja kuinka sairas mies Putin on ja Niinistö muistuttaakin lähinnä sentaraali santaraa. joka juoruaa kahdenkeskiset puhelunsa läntisille kuulijoille ja häntä pidetään ylivertaisena Venäjätuntijana.

Ukrainan sodasta huolimatta pidin ennen Natoon päätymistä Venäjää Suomelle enempi suurena mahdollisuutena kuin uhkana meille, mutta nyt Naton myötä se mahdollisuus on hukattiin, kun otettiin ”mailmanpoliisin” johtama sotilasliitto rajojamme vartioimaan, joka toimii vain Amerkikan omien intressien edunvalvojana ja siinä pieni Suomi on vain pelinappulana ydinasevaltioiden sakkilaudalla.

Mutta se siitä ja sen kestävyydestä ja täällä Kesälahdella, kivenheiton päässä ”Putinista” ei ole pelottanut ennen Ukrainan sotaa eikä sen kuluessa, mutta nyt minua vähän pelottaa se, kun Suomessa juhlitaan jo presidentin johdolla karhupeijaisia ja esiinnytään Martti Kitusina.

Nyt käydään kiivasta sananvaihtoa Naton ympärillä myös Ruotsissa ja varmasti sielläkin on huomattu Suomen yhä kasvava Natomyönteisyys.

Mutta se on ainakin varmaa, että Ruotsi tekee omat ratkaisunsa Natosta ja sen kokemuksen valossa mikä minulla on ja se ei ole suinkaan vähäinen, niin Ruotsi ei tule hakemaan Naton jäseneksi.

Miksi Ruotsi hakisi sotilasliiton jäseneksi, kun sen selusta ( Norja ) ja pian etupuolikin  ( Suomi ) on turvattu kahden sotilasliittoon kuuluvan maan toimesta ja näin edesauttavat Ruotsia jatkossakin pysymään sotilasliitoihin kuulumattomana maana.

Ei Ruotsi ole aikaisemmin muissakaan päätöksissään vilkuillut mitä Suomi tekee, se tekee päätöksensä vain omista kansallisista lähtökohdistaan käsin.

Sehän on selvää, että Suomessa Ruotsin jättäytyminen Natojäsenyyden ulkopuolelle aiheuttaa varmasti paljonkin parranpärinää massamme, mutta Natojunaa ei nyt pysäytä edes Ruotsin ratkaisu.

Onhan toki Ruotsi täysin eri asemassa kuin Suomi, heillä ei ole yhteistä maarajaa Venäjän kanssa ja nyt kun Suomi vielä liittyy Natoon, niin voivat rauhassa jatkaa polskutteluaan jatkossakin ankkalammikossaan.

LEIKKAA  TALTEEN.

Tänään juhlistetaan suomalaisen kulttuurin päivää, eli Kalevalaa.

Tässä Globalistisessa vyörytyksessä ja sen kaikkivoipaisuudessa on suomalaisuus ja oman kulttuuriperinteen vaaliminen tullut lähes rikolliseksi toiminnaksi, josta puhuminenkin pitää tehdä salaa kuiskien, ettei ”Stasin” kyttääjät vaan pääse vainukoirineen jäljille.

Nyt pitää suomen lipun liehua saloissamme ja se ei ole suomalaisuutta, kun EU.n tähtilippu syrjäyttää sinivalkoisen maamme korkeimpana ja ylväimpänä symboolinamme.

 

Ainoa millä nyt saataisiin kansanmurha ja verenvuodatus loppumaan Ukrainassa, on laskea aseet ja ehkä se jo nyt on tullut selväksi kaikille, että venäjä ei sitä tee.

Joten olisikohan aika suostua aselepoon, vaikka koskaan ei pidäkkään tyrannille periksi antaa, mutta asein ei nyt voittoa saavuteta venäjästä.

Jos joku sanoo minulle mikä on se toinen tie verenvuodatuksen lopettamiseksi, kun laskea aseensa, vaikka se on hirveä loukkaus ihmisoikeutta ja kansan suvereniteettia kohtaan.

Tämä ei ole venäjän puolustuspuhe, vaan ajattelen ainoastaan Ukrainan kansan kärsimysten lopettamista, jonka kohteeksi ovat julmalla tavalla joutuneet.

En edes uskalla arvioida sitä mikä on lopputulos, jos Ukrainalaiset päättävät taistella kaikasta huolimatta viimeiseen mieheen.