Tekijä: Kalle Pohjola

Tuli tuossa Jarve Selveristä tehtyä eilisnä päivänä ”hieman isommatkin ostokset”. Sain saamastani suorasta korttialennuksesta melko huomattavan summan %/€).. Tästäpä lähtikin ajatukseni liikkeelle.

Kaikista surkein ja hintoja hämärtävin lienee S-ryhmän bonus-peli. Siis et saa suoraan alennusta vaan ns bonuksen, sinänsä jo, ei niinkään selkeä. Suomessa kaiketi K-ryhmän kortilla saa suoran alennuksen mutta sekään ei ole %-perusteinen. Nämä siis kortteja suomalaisissa kaupoissa, muitakin etukortteja lienee. S-ryhmän ”asiakasomistaja”, silti et omista mitään. K-ryhmän kanta-asiakas; se ei kannata, ellet tunne hintarakennetta. Kotimaisuuskin on tärkeä pointti.

Eestissä partnerkaart ja Selverin Partner ovat samoin toimivia. Maksavat tällä hetkellä 1€/kortti. Laskussa näet selvän € alennuksen ja %. Se on melko selkeätä peliä ja hinnat helppo arvioida kun tietää saavansa tietyn alennusprosentin.

Eestissä tärkeä kortti on myöskin ID-kaart (tosin vaatii osoitteen Eestissä).

Tallink-Siljan Club One-kortti on myöskin hyvä mutta bonuspisteisiin perustuva (siis ei kaikin puolin hyvä)

Kortit ovat kyllä kannatettavia mutta edellyttää, että tunnet sen vaikutuksen hintoihin €/%.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Aamun uutisissa oli hyvä juttu tippikulttuurista akselilla Tukholma – Helsinki – Tallinna. Tukholmassa en ole vuosiin käynyt, joten asia ei ole kovinkaan tuttu mutta Helsinki ja Tallinna sitäkin tutumpia, varsinkin Tallinna. Huomen aamulla sinne taas Wanhan Mersuni suuntaan.

Suomalaiset kuten artikkelissakin todetaan, ovat huonoja tippaajia. Eestiläisiä uutisia kun lueskelen, tämä asia, varsinkin Eestin suurissa kaupungeissa tuon tuostakin nousee pintaan.

Niissä ravintoloissa, joissa normaalisti aterioin, 10% tippi on käytäntö, 15%, jos palvelu/ruoka on hyvää ja pääsääntöisesti sitä ovatkin. Parturissa ja taksissa noudatan samaa käytäntöä (vinkkinä muuten Tallinnan taksin n:o 1212, saa edullisimman ja rehellisimmän taksin).

Tarjoilija, taksi ja parturi ovat eestiläisittäin oivallisia esimerkkejä vaativista, silti matalapalkkaisista aloista ja kuitenkin odotamme oivallista palvelua.

Hankin joitain aikoja sitten Kobo-merkkisen lukulaitteen e-kirjojen lukemiseen. Ei ole kallis laite, alle 200€ mutta on todella mukava käyttää. Kulkee reissuillani mukana ja esim laivamatkoilla sen kanssa matka sujuu mukavasti lueskellen.

Nyt kun olen laitteeseen tottunut, taitaapa paperikirjat jäädä vähiin. Suosittelen ahkerille lukijoille.

Laite on n 16ox100x0,9 mm kokoinen ja painaa a60g. Akku kestää n 1,5kk yhdellä latauksella ja laitteeseen kuuluu mm WiFi.

Luin tuossa eilen illalla ikaalislaisen historianharrastajan (itsensä lanseeraama termi) Veikko Huuskan (AL-blogisivustojen ja US-puheenvuoro blogisteille tuttu) kokoaman artikkelin; Äänisen epäonnistunut partioretki 1942. Se koostuu sotapäiväkirja-, kuulustelupöytäkirja- ja tutkintapöytäkirjamerkinnöistä. Kooste on mielestäni harvinaisen paljon eroava perinteisistä sotatapahtumia kertoilevista artikkeleista.

Olen paljonkin lueskellut ko kirjoittajan tekstejä ja siitä, että ne painottuvat juuri historiaan, ei niinkään sotahistoriaan ja sotaromaaneihin ei ollenkaan, pidän niitä erityisen mielenkiintoisina.

Tietenkibn tämä on taas yksi sotaa käsittelevä avaus (tuhahtaa ehkä joku) mutta tuon sen ensisijaisesti esille sen artikkelin käsittelytavan ja realistisuuden vuoksi.

Linkkiä en voi laittaa koska artikkeli on Veikko Huuskan ja siten vain mainitsen, että sen kyllä löytää ihan googlesta; Äänisen epäonnistunut partioretki 1942.

Näyttääpä siltä, että hyökkäysministerimme ”märkä päiväuni” toteutunee. Lainmuutos sai sinetin ja vähin äänin 1.7. Näin mahdollistetaan, että suomalaisia sotilaita voitaneen aivan laillisesti (?) lähettää sotimaan ulkomaille. Olemme palanneet siis takaisin 1600-luvulle (Ruotsin valta).

Ensin oli rauhanturvaaminen, sitten kriisinhallinta ja varsinaisena ejekulaationa tämä lainmuutos.  Mielenkiintoista, ettei miltään puolueelta soraääniä juurikaan kuulunut. Missä onkaan puolueeton Suomi?

En jaksa ymmärtää vajavaisella ajatuskapasiteetillani tämän kuvion järkevyyttä (ehkä juuri siksi en olekkaan poliitikko). Meidän vähäiset puolustusmäärärahamme alkavat valua siis huippukalliisiin lentokoneisiin, ilmakuljetuskalustoon, nähtävästi jopa niihin korvetteihinkin…mistä riittää raha kehittää puolustusvoimiamme?

En yksinkertaisesti jaksa käsittää, miten ihmeessä velkaisella Suomella on tähän varaa. Kenen etujen vuoksi sotilaamme laitetaan altistamaan elämänsä ulkomaisiin sotiin ja hyvin todennäköisesti suurvaltojen intressien puolesta. Mitään humanitaarista pointtia ei edes kriisinhallintakaan sisältänyt.

http://www.talouselama.fi/uutiset/armeijalle-uusi-tehtava-tarvittaessa-kovaa-sotilasapua-ulkomaille-6650567

Tämmöinenkin kannanotto;

http://jussiniinisto.fi/index.php/2012/03/afganistanin-tilannetta-seurattava/

Tuolla US:n Puheevuoro osiossa oli mielenkiintoinen avaus, avaaja Jan Finskas
Espoo
Itsenäisyyspuolue.

Avauksessa oli paljon asiaakin, joskaan en väitä sen edustavan täysin omia mielipiteitäni ja ei tuo IPU:kaan puolueena kuten ei moni muukaan puolue, puhuttele minua.

Kuitenkin parin viimevuoden poliittiset (puolustuspoliittisetkin) tapahtumat saavat kovin mietteliääksi. Onkohan poliitikoiltamme unohtunut täysin tuo vanha sanonta; kun yhdelle kumartelet, toiselle pyllistelet.

Koko artikkelin voi lukea, jos kiinnostaa, tuolta US:n Puheenvuorosta.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Päivän uutinen. Näin sitä pitää. ei mitään hörhöilyä omavaraistaloudesta (mallia Tammelan Karhun kansa), vaan jalat tukevasti maassa. Ei Suomessa oikein kukaan pysty omavaraistalouteen 100%:sesti, mutta pieniä askelia oman ruokalaskun pienentämiseksi. Se on ollut mottoni vuosikymmeniä.

Kaikenlaiset lihajalosteet (ainakin ns lenkkimakkarat) kannattaa vähentää minimiin, lihan osittain korvaaminen omapyytämällä kalalla, marjat , sienet (näköjään uusimaalainenkin oppii), villiyrtit, omat kanat ja ylijäämäruoka niille….pitkä lista.

Riistan suhteen; kustannukset/lihakilo, kaupan luokkaa, laatu ehkä parempi. Siis metsästys ei näitä kriteerejä täytä.

Vihannesten (juuresten) osalta kotimaisuuskin on helpohko täyttää, monien muiden elintarvikkeiden osalta, kuten uutisointikin on osoittanut, se kotimaisuus on helposti ”kotimaista”. Puhumattakaan marjoista.

Niin se alkaa tuo rapukausi 2017 ja LUKE, vanhan kaavan mukaan (taitaa olla kopio viime vuodelta) ennustaa runsaita saaliita = disinfollaan pienentää ammattiravustajan tiliä. Kaikkihan tiedämme, että alkukauden saaliista saa parhaan hinnan.

Sinänsä mielenkiintoista muuten on, että esim Helsingissä Klippan lupaa rapuillallisen (kotimaista villirapua) jo tänä iltana klo 19 alkaen. Nopeaa on ravun kulku vesistöstä päivällispöytään, varsinkin kun rekisteröitymättömältä kalastajalta ravintola, kauppa, eikä tukkurit voi enää ostaa rapuja. Ravustus kun tunnetusti alkaa klo 12.00 tänään. No, laitanhan minäkin puolen päivän aikaan 20 – 30 mertaa pyyntiin. Huomen aamusella sitten näkyy, miten runsas se saalis on. Viitteitä on siitäkin jo tullut, että pohjaverkkojen alapauloihin ei tänä kesänä ole takertunut yksikään rapu vaikka viime kaudella niitä oli riesaksi asti. Pintavesi kun oli eilen +17 astetta.

 

 

Kuinkahan monelle tämä kuivattu särkikala on tuttu; arvaan, ei kovinkaan monelle, kuullut ehkä.

Särjen (mikä kala tahansa kalan) kuivatuksella on pitkät perinteet mutta elintason noustessa perinne kuihtui. Karjalaisethan tämän kuivakalan valmistusta pitivät yllä viimeiseksi.

Suomessa et tätä herkkua kaupasta löydä; Eestin puolella lähes joka kaupasta, valtava kulttuuriero maiden kesken.

Kala valmistetaan siten, että isommat kalat suomustetaan, kaikki suolistetaan ja sitten suolataan miedosti. Pari tuntia 10% suolavedessä.

Sitten laitan kalat kuivuriin ja runsaan vuorokauden kuluttua vobla on valmista. Kalat pakataan paperipusseihin ja pimeään huoneenlämpöiseen komeroon. Säilyy vaikka vuosia, paitsi, että meillä ei, kun se tulee syödyksi.

Kalan paino tällä menetelmällä putoaa alle 12% raakapainosta, siis todella kuivaa. Ruodotkin muuttuvat  rapeiksi ja syötäviksi.

Kuivakalaa voi käyttää keittoihin, kalapatoihin, jopa kalakukkoon. Parhaimmillaan ja maukkaimmillaan se on sellaisenaan pureskeltuna.

Olen vuosikymmenet tätä perinnekalaa valmistanut ja valmistan edelleenkin; lemmikkieläimille suolaamattomana ja perkaamattomana ja ihmisille edellä mainitulla reseptillä. Kuivakalan valmistaminen onnistuu kiertoilmauunissa tai sitten kevätahavalla vaikkapa räystään alla verkkopussissa.

Monikohan käyttää päivittäin pullovettä; minä käytän. Käytän Lidlin Saskia Löningenin pullovettä, osin käytännön pakosta reissuilla ja toisaalta kotona esim saunajuomana jopa oluen sijasta.

Saskia on raikasta; ei lisätty mitään mausteita, kuten kotimaisissa pullovesissä on normaalia. Kaiken lisäksi se on suhteellisen edullista.

Kraanavettä ei reissuille pysty ottamaan, pilaantuu nopeasti, siis limottuu. Teollinen pullovesi sitä vastoin kestää jopa useamman vuorokauden säilytyksen; se on hyvä ratkaisu, mielestäni.