Jussin Herkkutattikeitto

”Kompastuin” tänään metsässä upeaan nuoreen herkkutattiin. Oli ihan kohtalaisen isokokoinen ja täysin puhdas. En ollut sienestämässä, mutta tämä piti korjata talteen. Puhdistin tietysti kannan veitsellä (Leatherman Wave) jo poimiessa ja sijoitin sienen paperipussiin, jonka laitoin kankaiseen pieneen reppuun.

Improvisoin siitä päivällisen.

Paistinkasariin (kotimainen Fiskarsin Hard Face) melkoinen köntti voita ja sillä aikaa kun pannu lämpeni, niin siivutin sienen suurehkoiksi palasiksi. Ne palaset pannuun ja levitettynä koko alueelle.

Perään suuri kukkuraruokalusikallinen vehnäjauhoja ripoteltuna koko alueelle.

Suureen mukiin (noin 2,5 dl) Maggi Kostilja lihaliemikuutio palasina ja vettä – tietysti mikroaaltouunissa täydellä teholla 2 minuuttia – ja pannulle. Sekoittelua ja samalla isohkon sipulin kuorinta ja paloittelu isohkoiksi paloiksi – ja sekaan.

Sitten melkoinen loraus täysmaitoa sekaan ja taas sekoittelua.

Siinä se sitten oli minun mielestäni täysin hyvä Herkkutattikeitto ilman mitään kummallisia kommervenkkejä, kuten kermaa tai ihmeellisiä mausteita.

Mielestäni hyvin oleellista on, että sipulit jäävät puoliraa’oiksi, eikä pehmeiksi lötkyiksi.

Kaksi ateriaa.

Periaatteessa olen riistävä kapitalisti

Omistan ok talon, sekä ison verstashallin.

No se ei vielä tee minusta riistäjää eikä kapitalistia.  Mutta vuokrasin ok talon (samalla tontilla verstas, jossa itse toimin).

Eli olen periaatteessa saanut siitä voittoa, ja riistänyt köyhää, hänen pienistä tuloista perinyt vuokraa, omaksi edukseni.

Se tekee jo minusta omistavan luokan kapitalistin ja riistäjän.

Joku voi kysyä, miksi vuokralainen ei osta omaa?

Siihen voi olla monta syytä, mutta yksi voi olla se, ettei vuokralaisella ole välttämättä rahaa, tai tuloja niin paljon, että saisi lainaa, saati että olisi omaa rahaa ostaa käteisellä.

Noh, vuokralainen teki tempun tärkeän, ja ei halunnutkaan maksaa vuokraa, teki tuhojaan ja lisäksi realisoi ok talon irtaimistoa, minun omaisuuttani.

Tällaisia vuokralaisia on, ja aika paljonkin, saalistavat tällaisia hölmöjä kuten minä, ja asuvat jopa ilmaiseksi.

Silti Kela korvaukset haetaan ja saadaan.

Tällainen vuokralainen ei ole ensimmäinen, minullakaan.

Luulin auttavani, mutta olinkin pahin paskiainen.

Miksi silti en syyllistä vuokralaista vaan kapitalistista järjestelmää?

Kapitalismi perustuu yksilökeskeisyyteen, itsekkyyteen, oman edun tavoitteluun, voiton tavoitteluun toisen kustannuksella, kilpailuun, epärehellisyyteen jne.

Nyt toivoisin, että saisin vuokralaiseksi rehellisen kommunistin, tai vasemmistolaisen, tai periaatteellisen vanhan kansan kasvatuksen saaneen, jolle on kunnia-asia maksaa laskut ajallaan, velkansa, hoitaa asiansa itse, olla huolellinen ja säntillinen, tulla toimeen omillaan ilman sossua…

Onko enää sellaisia?

Itse olen ja pysyn kommunistina.

Siitäkin huolimatta, että omistan ok talon, jota vuokraan. No on minulla teollisuus hallikin, muualla, jota vuokraan jne…

Kaiken olen hankkinut omalla työlläni, en toisten työllä.

Maksan veroni kunnialla, iloinen veronmaksaja vieläpä.

Mutta haluan veromarkoillani kehitettävän julkista sektoria ja sen palveluja.

En yksityisiä markkinoita.

Olen pitkän linjan yrittäjä. Joka riistää korkeintaan itseään, tai noh vuokralaisia, periaatteessa, jos tiukasti marxismi-leninismiä tulkitaan.

Tai onhan minulla ollut joskus vuosia sitten työntekijöitä, kahteenkin eri otteeseen itseni lisäksi liki kymmenen, tuskin koskaan yli kymmentä yrityksissäni.

Olen usein yrittäjäaikana jäänyt ilman palkkaa, kun olen pitänyt kunnia-asiana maksaa työnkekijöille palkat ajallaan. Sen mikä heille kuuluukin.

Harmittanut on, että monet työntekijäni ovat kuvitelleet minun maksavan huimaa palkkaa itselleni…

Kuinka väärässä he ovat olleetkaan.

Yrittäjä, pieni sellainen, varsin usein elää köyhyysrajan alapuolella. Heidän asioitaan ei aja kukaan.

Eikä varsinkaan kokoomus eikä Perussuomalaiset.

Pienille yrittäjille voi olla täysin käsittämätöntä, että tuki ja apu voikin tulla heille vasemmalta, se ainut apu ja tuki.

Silti moni pieni yrittäjä kuvittelee saavansa apua kokoomukselta, tai persuilta ja äänestävät heitä, kannattavat heitä. Eikä että kommunistin perkele voisikin olla yrittäjän ystävä.

Mitäs jos pahimmat sosialistit ovatkin juuri kokoomus, jotka vievät kaiken, tuhkatkin pesästä ja myyvät mummonkin, jos saavat jonkun hinnan?

Sitä on tehty, Suomessa jo vuodesta 1987 kokoomuksen Harri Holkerin hallituksesta lähtien, ja pahasti.

Voisiko olla, että nykyinen hallitus laittaa kaikelle suitset? Eli pelastaa Suomen. Jää nähtäväksi. Mutta hyvät mahdollisuudet siihen olisi, kun on vasemmistoenemmistöinen hallitus.

Saksan armeija oli hevosten varassa toisessa maailmansodassa

Mielikuva on tämä… tankit jyrää ja kaikkein uusin materiaalinen tekniikka ja kalusto…

Todellisuus oli paljolti tätä. (Kuva ylhäällä), täytyy muistaa että propaganda loi pitkälti mielikuvan ja taitavasti käytetty uutisointi. Todellisuudessa mm huolto-ja lääkintäpuoli oli paljolti riippuvainen hevosista kentällä. Tästä on enemmänkin juttua mutta tämä näin pikaisesti tässä terveisin: olohuoneen sotahistorioitsija

Kanat.

Kuinka useinkaan olen tavoittanut itseni istumassa rapulla ja katselemassa meidän kanojamme. Niiden touhuilu on mielestäni jotenkin mieltä lepuuttavaa. Se järjestys kanalaumassa; viisi kanaa ja kuusi kukkoa. Epäsuhtako? ei ole.

Kanoilla itsellään on selvä hierarginen järjestelmänsä, samoin kukoilla.

Meidän ukkokukko, Moilanen on itseoikeutettu patriootti. Moilanen astuu kanat ja jos joku nuorempi yrittää, ensinnäkin kanat protestoivat ja sitten Moilanen tulee ”pyhänä pyrynä” ja nuorukainen lennähtää sivuun.

Luulisi, että kun on tuommoinen kukkomäärä, ongelmiako; sielläkin vallitsee tarkka hierargia, ei tule riitoja.

Tuota kanayhteisöä kun seurailen, monesti tulee mieleen, miksei tuon laatuinen harmooninen elämä voisi vallita ihmisyhteisössäkin?

Kanat ovat myöskin sosiaalisia,  tykkäävät kun ihminen tulee rauhallisesti istuksimaan, joskus vilkaisevat; eikös sinulla mitään herkkua ole tarjolla; no, minullahan pääsääntöisesti on.

Kanat, varsinkin vapaana elävät opettavat ihmiselle paljonkin.

Surullisia uutisia

 

 

he olivat osa lapsuuttani

villejä nuoruusaikoja

aikuisuuteen kasvamista

urheilijat, levylaulajat

koomikot, näyttelijät

kirjailijat

politiikan vaihtuvat kasvot

kulkivat mukanani

eloni kiemuraisilla poluilla

itkuista nauruihin

pettymyksistä onnen hetkiin

vieriessä ajan

loivat muistikuvia menneisiin

yksi kerrallaan

idolieni, esikuvieni

kuin tuttujakin tutumpien

ikiunien myötä

kokea

kerta toisensa jälkeen

oman juoksuratansa häämöttävästä

maaliviivasta

eletyn elämän

peruuttamattomuudesta

tuoden

haikeuden tunteen

surumielisyyden aaltojen

lainehtiessa sisällä

kuoloa

tyyntä odottaen

 

Käteinen

Lappeenrantaan avattiin ruokakauppa, jossa käteinen ei kelpaa maksuvälineeksi, vaan ainoastaan pankkikortti ja kännykkä.

Saa nähdä avataanko noita vastaavia kauppoja lähitulevaisuudessa muuallakin.

lähde: YLE uutiset.

Mitä minuun tulee, käytän maksaessa yhtä usein käteistä ja pankkikorttia. Velat tutuille ja kavereille maksan pääasiassa käteisellä.

Ei se viranomaisillakaan aina niin helppoa ole.

Tuossa kun oli puhetta metsästysaseist(kin), kerronpa erään viranomaistulkinnan.

70-luvulla, silloin vielä metsästin, olimme aloittamassa hirvijahtia, kun poliisipartio tuli tarkastamaan seuruettamme. Aseet, paperit ja a-tarvikkeet.

Minulla oli silloin kuin myöhemminkin semmoinen ”käänteinen” tehdaspatruuna, nimittäin käänsin sotilaskiväärin S-luotisen luodin toisinpäin; siitä tuli silloin lyijykärkinen, tehdaslatauksinen patruuna. Koeammunnoissa, penkistä, olin todennut sen toimivan aivan samoin kuin kokovaippaluotinen patruuna 100m saakka.

No, konstaapeli huomasi asian ja nousi häly. Laiton patruuna. Selitin; nallitus, alkuperäinen, ruuditus, alkuperäinen, alkuperäisen luodin vain käänsin ja niippasin takaisin. Väiteltiin, paikallaollut ylikonstaapeli ei ollut niinkään varma ja kun sain kaveriltani muutaman lapualaisen lyijykärkisen.

Ylikonstaapeli hyväksyi mutta sanoi; asian näinollen sinun tulisi kuitenkin tulla käymään Lahden poliisilaitoksella. Niin sitten teinkin, paperi kirjoitettiin ja allekirjoitin. Viikon päästä tuli sitten poliisin ylimmän Lahdessa olevan päällikön paperi; patruuna on laillinen, ei syytettä.

 

Mikä on vialla kun luullaan asioita jopa kotimaisessa Postilaitoksessa

Kun katsoo Boris Johnsonin toimia määräillä koko parlamenttia ei voi sanoa kun ei ole herra ajan tasalla

Hänellä ei ole valtuuksia määrätä parlamentin äänestys käytöstä vaikka valtaa hänellä onkin

Jos asiat ei mene kuten konservatiivit puolueena toivoo silloin on uusien vaalien aika koittanut jos yksi puolue alkaa diktaarrosiksi

No brexitti on tulossa ja se on Boriksen koitin kivi politiisella urallaan

Kokonaan oma asiansa onkin meillä ihan koti kutoinen elikkä postin puuhastelu ei ole oikea suunta kun n 2200 kk tuloista otetaan pois n 30-50 % mitä jää jäljelle

No ei sellasta summaa jolla voi tulla toimeen Suomessa kun siinä on monasti pitkät työmatkat jotka työssä kävijä maksaa itse

Markku Pohjola ei asiaa voi Postin hallituksen puheenjohtajana millään perusteleen

Kun samalla maksetaan n 90 tonnia kuussa yhdelle palkkaa ja työmieheltä otetaan pois 2200 kk tuloista 30-50 %

On aika outo piirre palkka politiikassa ja takuulla ei ole oikeaa suuntaa ei sitten mistään kohtaa

Kaikkia sitä voi tapahtua jopa omassa kotimaassa ilman ettei siihen voi vaikuttaa kukaan seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

60 vuotta löysiä uutisia ja kireää ideologista aivopesua: perusYLEläinen muistelee…

Jos kuka,sellainen on toimittaja Hannu Reime,vaikka hänen naamansa ei juurikaan taida ruutuun olla kelvannutkaan. Eikä hän sielläkään uutisia juuri ole lukenut, vaan tehnyt, ja toiminut ”asiantuntijana”, ”taustoittaja- na”, jonka sana on lisäksi ollut tarkoitettu ottavaksi todesta enemmän kuin monen muun toimittajan. Hänellä on ollut kaksi erikoisaihetta: maailmanpolitiikka, jossa hän yleensä lienee ollut hyvin ruodussa ”virallisilla linjoilla”, mutta tarkastellut ikään kuin spesialitettiaan ”USA:n pahuuden ja virheiden” näkökulmasta, seuraten siinä suhteessa erästä USAlaista (väärää) auktorteettia. Toisen erikoisalana (joka on tärkein), hänellä on ollut ”yleinen kielitiede”, jossa hänen esimiehiltään saama tarkoituksensa ollut olla Korkein Alan Auktoriteetti Suomessa.
Ja siitä hän sitten onkin jauhanut PUHTAINTA PASKAA.

Vuonna 1944 syntynyt Reime tuli YLEn liepiin vuonna 1965 filosofian ja kielitieteen opiskelijana aluksi toimitusapulaisen tehtäviin. Aktiivinen trotskilainen Reime pääsi sinne, tai ainakin eteenpäin urallaan tiukasti poliittisesti läänitetyssä laitoksessa SKDL:n mandaatilla aikana jolloin SKDL:n ei juurikaan ollut minkäänlaista lukeneistoa. (Samaan aikaan tuli ainakin NASSE-setä radikaaliansioilla…) Reimen ura on ehkä yhteydessä myös kolme vuotta aikaisempien Maailman Nuorison Festivaalien kans- sa, joista hän nytkin kirjoittaa asiantintevasti… Jo seuraavana vuonna 1966 ulkomaantoimittajaksi, samoihin aikoihin kun esimerkiksi minäkin (s. 1952) aloin seurata ulkomaansioita, YLEstä – ja myös Moskovan radion suomenkielisistä lähetyksistä. En muista koska huomasin, ehkä lukioaikana, että kun ne puhuvat eri tavalla tieteestä (josta erityisesti olin kiinnostunut), niin Moskova puhuu totta ja YLE valehtelee. Ja ainakin joissakin tapauksissa se valehteleva toimittaja tai haastateltava kuuli myös SKDL:on.

https://yle.fi/uutiset/3-10944479

Hannu Reimen kolumni: Kylmästä sodasta Amazonin metsäpaloihin – Yle Uutisia 60 vuotta

Yleisradion uutistoiminta viettää tällä viikolla 60-vuotisjuhlia. Ylen radiouutisten ulkomaantoimittajana työskennellyt Hannu Reime pohtii maailman muuttumista ja muuttumattomuutta kuluneiden vuosikymmenten aikana.

Yle Uutiset 60 vuotta

Taru Mäkelän ohjaama komedia Mieletön elokuu ajoittuu Helsinkiin loppukesällä 1962. Siinä Kati Outisen esittämä päähenkilö Elsa pitää hattuliikettä Töölössä ja harjoittaa sivutoimenaan povaamista. Elsan asiakkaana on myös Suomen tasavallan presidentti. Eräässä kohtauk- sessa musta auto kuljettaa presidentin Elsan luo, ja tämä lausuu seuraavan ennustuksen (eletään siis kesää 57 vuotta sitten):

Neuvostoliitto hajoaa, Viro itsenäistyy ja liittyy Natoon, ja Suomi voittaa Eurovision laulukilpailun.

Taidatte olla huijari, toteaa presidentti ja katoaa muristen suuren autonsa uumeniin.

Taru Mäkelän elokuvan hupaisia käänteitä on inspiroinut todellinen tapahtuma, elokuussa 1962 pidetty nuorisofestivaali, joka kokosi va-semmistolaista nuorisoa kaikista maanosista Suomen pääkaupunkiin. Vastaavanlaista kansainvälisyyttä eivät helsinkiläiset olleet nähneet sitten olympialaisten kymmenen vuotta aikaisemmin.

Helsingissä käytiin kylmää sotaa kulttuurin rintamalla ja jonkin verran keskustan kaduillakin.

Festivaalia tukivat ja siihen osallistuivat suurine delegaatioineen Neu- vostoliitto ja sen liittolaismaat. Eduskunnan puolueista vain kansande-mokraatit sekä sosiaalidemokraateista eronnut Työväen ja Pienviljeli- jäin Sosialidemokraattinen Liitto TPSL olivat tapahtumissa mukana. Muut puolueet boikotoivat festivaalia leimaten sen kommunistien pro- pagandaksi. Yhdysvallat tuki erilaisia vastatapahtumia jakamalla niiden järjestämiseen auliisti dollareita, jotka kanavoitiin varsinkin sosiaalide- mokraattisten järjestöjen kautta. Helsingissä käytiin kylmää sotaa kulttuurin rintamalla ja jonkin verran keskustan kaduillakin.

Minulle ei ole jäänyt mielikuvaa siitä, mitä festivaaleista kerrottiin televisiossa. Yleisradion uutistoiminta oli alkanut TV:ssä syksyllä 1959, kun taas radiossa omia uutisia ryhdyttiin toimittamaan vasta kuusi vuotta myöhemmin. Siihen asti uutisista ainoalla radiokanavalla oli vastannut Suomen Tietotoimisto. Ylen radio- ja tv-uutiset toimivat pitkään toisistaan riippumatta niin, että yhteistä oli lähinnä vain ulkomaankirjeenvaihtajien verkko. Nykyisiksi Yle Uutisiksi toimitukset yhdistyivät vasta vuonna 2007.

Internetin tuloa ei parhainkaan povari olisi osannut ennustaa kuusi vuo-sikymmentä sitten. Netti ja sen sivutuote some ovat saaneet aikaan in-formaatioräjähdyksen. Informaatiota on kuitenkin monenlaista: tieteel- lisistä artikkeleista materiaaliin, jota ennen sai lukea julkisten käymälöi- den seiniltä. Eikä kyky sulattaa tietoa ole muuttunut miksikään.

Yhdysvallat oli pelastamassa vietnamilaisia kommunismilta, mutta samalla tuhosi Vietnamin kansaa ja maata.

Kun aloin työskennellä radiouutisissa syksyllä 1965, vastakohtai- suudet ja rintamalinjat maailmanpolitiikassa olivat jo muuttumassa siitä, mitä ne olivat olleet festivaalikesänä kolme vuotta aikaisemmin. Vuosi- kymmenen puolivälissä suurimmaksi ulkomaanuutisten aiheeksi nousi Vietnamin sota ja pysyi sellaisena pitkään. Vietnam rikkoi länsimaissa siihen asti vallinneen kylmän sodan konsensuksen: Yhdysvallat oli pelas- tamassa vietnamilaisia kommunismilta,mutta samalla tuhosi Vietnamin kansaa ja maata säälimättömillä pommituksilla ja kemiallisella sodankäynnillä.

Vietnam käänsi yleisen mielipiteen vasemmalle. Siitä on parhaana esimerkkinä länsinaapurimme Ruotsi, jossa Yhdysvaltoja kansainväli- sessä politiikassa pitkään myötäillyt vahva Sosialidemokraattinen puolue asettui Vietnamin sodan vastaisen laajan kansalaisliikkeen kärkeen.

Mutta jos konsensus horjui lännessä, ei kommunistileirikään pysynyt yhtenäisenä. Idän jättiläiset,Neuvostoliitto ja Kiina, tulittivat toisiaan Kaukoidän Ussurijoella, eikä täydestä sodasta oltu kaukana. Kun Yh- dysvallat lopulta joutui vetäytymään Indokiinasta,kiinalaiset liittoutui- vat amerikkalaisten kanssa venäläisiä vastaan. Valtioilla ei ole pysyviä ystäviä eikä vihollisia, on vain pysyviä intressejä.

Kiina on hyvä osoitus siitä, kuinka maailma on kuudessa vuosikymme- nessä sekä muuttunut että pysynyt muuttumattomana. 1960-luvulla Kiina oli maolaisen ”kulttuurivallankumouksen” kourissa. Beethovenin musiikki saatettiin julistaa porvarilliseksi ja šakki kieltää feodaaliajan hu- vina. Nykyisin Kiinassa on eniten miljardöörejä Yhdysvaltojen jälkeen, ja pääoman yksityistä kasaamista pidetään kansallisena hyveenä. Köy- hästä kehitysmaasta Kiina on noussut yhdeksi tärkeimmistä osapuolis- ta maailmanlaajuisessa kapitalismissa. Kuitenkin maata johtaa yhä sama, kommunistiseksi itseään kutsuva puolue

Ydinaseet ovat tänäkin päivänä liian rakkaita niitä tuottaneille suurille ja pienille valtioille, jotta niistä voitaisiin luopua.

Kuusikymmentä vuotta sitten kylmä sota ja siihen liittynyt ydinkonflik- tin uhka hallitsivat kansainvälistä politiikkaa. Ydinaseet ovat tänäkin päivänä liian rakkaita niitä tuottaneille suurille ja pienille valtioille, jotta niistä voitaisiin luopua.

Toista, ihmiskunnalle äärimmäisen vakavaa uhkaa, ihmisen aiheutta- maa ilmastonmuutosta,ei vielä 60 vuotta sitten tiedostettu.Nyt se teh- dään, mutta siitä huolimatta Amerikan mantereen kahden suurimman valtion johtajat vähättelevät maapallon lämpenemistä ja sen seurau- ksia. Brasilian presidentti rohkaisee raivaamaan Amazonin sademetsää soijan viljelyyn ja karjanlaitumeksi samassa hengessä, jossa Ranskan aa- telisto julisti ennen vallankumousta: meidän jälkeemme vedenpaisumus.

Kun Amazonin metsäpalot nousivat ykkösaiheeksi viime viikolla, mie- leeni palautui uutinen tältä alueelta kolmenkymmenen vuoden takaa. Joulukuussa 1988 karjatilallinen murhasi Chico Mendesin, vihaamansa kuminkerääjien ammattiliiton perustajan. Köyhiin oloihin syntynyt ja vasta parikymppisenä lukemaan ja kirjoittamaan oppinut Mendes oli kuvannut toimintaansa näin: ensin luulin pelastavani kumipuut ja sitten Amazonin sademetsät. Mutta lopulta tajusin, että toimin koko ihmiskunnan puolesta. Tuoreimmat uutiset Brasiliasta tekevät ennustuksesta profeetallisen.

Hannu Reime

Kirjoittaja työskenteli Ylen radiouutisissa uutistoimittajana, ulkomaan-toimittajana ja viimeksi erikoistoimittajana vuodesta 1966 vuoteen 2008, jolloin jäi eläkkeelle.

Katso myös:

Mistä uutisoitiin, kun synnyit? Entä kun aloitit koulun? Syötä syntymävuotesi ja katso video elämäsi uutisista

Viiden vuosikymmenen ikkuna, ohjelma Tv-uutisten historiasta

Historia: Vietnamin sota, dokumenttisarja Vietnamin sodasta

Kolumnin aiheesta voi keskustella 2.9. klo 16:00 asti.

 

***

https://www.tiede.fi/comment/2556916

YLEn ”vastuullinen journalismi” on jättilläisvitsi…

Viestejä6442