Yleensä harjoitellaan tulevaa toimintaa varten.
Mutta onko naapurissa menossa sen lisäksi vaalikampanja?
Hallitusohjelma – iso kasa papereita, ei muuta
Sipilän hallitus on toistuvasti vedonnut hallitusohjelmaan, kun se hyvin on sopinut kulloisiinkiin asioihin. Mutta kun nyt on alkanut tulla vastaan asioita, joissa ei voikaan vedota hallitusohjelmaan alkaa selittelyjen vuoro.
Eräs tällainen asia on tuloerojen kasvu. Hallitusohjelmassa hallitus sitoutuu toimimaan siten, että tuloerot tasaantuisivat. Tosiasiassa tuloerot ovat kasvaneet, joten rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Sipilän hallitus on siis suosinut rikkaita köyhien kustannuksella.
Sipilän selitys on, että kun rikkaat eivät saa tulonsiirtoja yhteiskunnalta ja köyhät saa ja valtion on ollut pakko leikata kustannuksiaan ovat köyhät joutuneet maksumiehiksi. Siitä johtuu tuloerojen kasvu.Sipilä unohtaa tarkoituksella, että verotus on yksi keino, jolla tuloerojen kasvua voidaan hillitä.
Nyt on käynyt niin, että kun hallitus on ”pannut Suomea kuntoon”, niin maksajiksi ovat kelpuutettu vain huonompiosaiset ja köyhät. Rikkaat ovat saaneet olla rauhassa porvarihallituksen siipien suojissa.
Jos rikkailta olisi peritty heidän osuutensa ”taloustalkoissa”sen olisi voinut tehdä varotuksella.
Hallitusohjelmahan edellytti, että hallitus työskentelee tasa-arvoisuuden puolesta.
Sipilän nhallituksen hallitusohjelma on iso kasa paskapaperia, jota käytetään tarkoitushakuisesti selittämään milloin mitäkin hallituksen epäonnistunutta hanketta.
Suomen historia.
Kyseisen kirjan lisäsin Kobo e-readerilleni. Aivan uskomattoman hauskaa historian kerrontaa, rinnalla kytky omiin lyhyemmän aikavälin kokemuksiin.
Petri Tamminen todellakin puistelee historiasta pölyjä omalla pirteällä tavallaan.
Harvoin olen näin omintakeista historian kirjoitusta lukenut. Yleensä historiaa ja varsinkin sotahistoriaa kirjoitetaan otsanahka syvillä poimuilla, suupielet alaspäin ja kokonaisuutena puiseva ilme. Tämä historiankirja on poikkeus.
Hallintojohtaja (kangsleri) Seppo Loimio, teki tieteestä ”tietobisnestä”…
Hallintojohtaja Seppo Loimio kuoli äkillisesti kesämökillään Uudessa- kaupungissa 8. elokuuta 2017. Hän oli 77-vuotias, syntynyt Loimaalla 7. toukokuuta 1940.
Loimio suoritti yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa 1966 ja oikeustieteen kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1970.
Vuonna 1969 Loimio kutsuttiin hoitamaan Tampereen teknillisen kor- keakoulun (TTKK) toimistopäällikön virkaa. Vuonna 1978 Loimiosta tuli hallintojohtaja.
Kun TTKK (nyk. Tampereen teknillinen yliopisto) vuonna 1965 aloitti Teknillisen korkeakoulun sivukorkeakouluna, se oli monien haasteiden edessä: oli hankittava opettajia, tiloja ja ennen kaikkea rahoitusta. Lisäksi nuorelta yliopistolta edellytettiin tieteellistä tutkimusta.
Loimio tarttui tarmokkaasti kaikkiin näihin kysymyksiin. Muista yliopis- toista poiketen hän katsoi, että yliopiston on pidettävä hallintonsa mahdollisimman pienenä.
1970-luku oli yliopistoille myrskyistä aikaa. ”Mies-ja-ääni”-keskustelu aiheutti poliittista polarisoitumista, josta TTKK osittain säästyi rakentamalla hyvät suhteet yliopiston johdon ja ylioppilaskunnan välille. Teekkareita kuunneltiin ja heidän hankkeitaan tuettiin.
Ylioppilaskunta kiitti Loimiota vihkimällä hänet kunniateekkariksi vuonna 1990.
Nuoren yliopiston haaste alkutaipaleella oli tutkimustoiminnan rahoit- taminen. Vaikkei valtio pystynyt tukemaan yliopistoja halutulla tavalla, pyrittiin estämään yritysrahoituksen hankkiminen.
Nojautuen asetukseen, jonka mukaan TTKK:n tehtäviin kuului tieteelli- sen tutkimuksen lisäksi tuotekehityksen edistäminen, rehtori Osmo Hassi ja hallintojohtaja Seppo Loimio laativat läpinäkyvät säännöt yhteisprojektien käynnistämiseksi.
Yhteistyö elinkeinoelämän kanssa muodostui hyvin keskeiseksi TTKK:n kehitykselle. 1990-luvulla yli puolet rahoituksesta tuli muualta kuin valtion yliopistokehyksestä. Opetusministeriö hyväksyi hiljaisesti tämän innovatiivisen toimintatavan.
Henkilönä Loimio oli voimakastahtoinen ja vaativa. Hänen pragmaatti- nen luonteensa tunnisti nopeasti uusien asioiden ytimen, yleensä hän myös esitti näihin sopivan ratkaisun.
Loimio vainusi tekijäluonteita ja nosti etualalle tieteenaloja, joiden vetäjät olivat herättäneet hänen luottamuksensa. Yksi niistä oli tietotekniikka, jonka merkitys oli 1980-luvulla selvästi nähtävissä.
Loimiolla oli monia luottamustoimia, hän mm. toimi pitkään Tampereen opiskelija-asuntosäätiön (TOAS) hallituksen puheenjohtajana.
Loimiolle myönnettiin 1995 kanslianeuvoksen arvo. Vuonna 2002 hänet vihittiin TTKK:n kunniatohtoriksi.
Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti.
Seppo Loimio saattoi vaikuttaa etäiseltä ja jopa kovalta, mutta ulkokuoren alta löytyi myös herkkä ihminen.
Lapsena koettu traaginen tapahtuma, jossa hän vierestä joutui todistamaan äitinsä tapaturmaisen kuoleman, antoi pysyvän leiman hänen persoonalleen.
Loimio oli tunnetusti kulttuurin ystävä ja tukija, erityisesti teatteri oli hänen sydäntään lähellä.
Hän kuului vaimonsa Tarun kanssa tamperelaisten teattereiden ensi-iltojen vakiovieraisiin.
Markku Kivikoski
Kirjoittajat ovat Seppo Loimion pitkäaikaisia työtovereita. ”
Innovaatiopuheripuli pysäytti innovaatiot?
TUY (Tampereen Uusi Yliopisto) pelaa teknologiaa ja tiedettä toisiaan vastaan!
Kirveltänee myllyuskovaisten ”sielua”
http://www.iltalehti.fi/talous/201709102200383375_ta.shtml
”Ruotsin työsuojeluviranomainen näki useita riskitekijöitä tuulivoimaloiden työturvallisuudessa ja asetti tunnettuja valmistajia myyntikieltoon.”
Kauan nämä ovatkin saaneet huseerata holtittomasti.
Vokin opettajalla mitta täyteen: ”Tulijat pitävät meitä hölmöinä”
Valheita ymmärretään laupiaasti
Opettajan näkökulmasta suurin turvapaikkaan liittyvä ongelma on valehtelu. Koko systeemi on kuin valheiden kudelma alkaen papereiden väärentämisestä ja ihmissalakuljetuksesta.
– Valheilla voi saada turvapaikan, koska systeemi ymmärtää valehtelua. Pekka kertoo työnantajansa etsineen valehtelun syitä turvanhakijoiden korruptoituneista kotimaista, joissa on ollut pakko lahjoa ihmisiä saadakseen esimerkiksi terveydenhuoltoa tai työpaikan.
EU ei enään ongelmia – ne on piilotettu maton alle
EU:n komission puheenjohtaja Juncer sanoi tänään, että EU ongelmat on ratkaistu. Hän ei tiedä että EU:n ongelmat on lakaistu maton alle.
Ainakin Suomesta katsottuna mm. maahanmuuttoasiat on pahoissa ongelmissa, mutta Juncker ei niitä näe, kun ne on piilossa EU-palatsien paksujen mattojen alla,
Juncker sanoi myöskinm että nyt on ryhdyttävä sanoista tekoihin eli nyt on puhuttu liittovaltiosta tarpeeksi, nyt aletaan muodostamaan liittovaltiota.
Ensimmäiseksi on mm. Ruotsin otettava käyttöön pahamaineinen yhteisvaluutta euro. Sama koskee kaikkia niitä maita, joilla on vielä oma raha.
Ruotsi ei tule ikinä luopumaan kruunustaan, sillä se on ruotsalaisille sellainen symbooli, että siitä ei luovuta. Rinnakkaisvaluuttana voi ruotsalaiset hyvöksyä euron, mutta kruunu säilyy varmasti.
Kova taistelu tullaan käymään, jos kaikki rahat ja velat pannaan yhteen ja voi käydä niinkin, että EU hajoaa siihen taisteluun.
Mutta sitäkin ennen voi maailma ajautua kolmanteen maailmansotaan, aseiden kalistelu on sitä luokkaa, että se enteilee pahoja aikoja. Jos niin onnettomasti kävisi, niin EU hajoaa varmasti, kuten kävi Kansainliiton toisen maailnasodan pyörteissä.
Juncker jaksaa uskoa liittovaltioon ja miksei uskoisi, kun on ns. leipäpappi eli saarnaa asiaansa rahasta. Junceille riittää, kunhan on hyvä liksa ja hyvin varustettu viinakaappi työhuoneessa.
Me jotka emme usko liittovaltioon taistelemme sitä vastaan vaikka verissäpäin, jos on tarve
Onko iso kaunista
Yrityksiä on montaa kokoa.
Hallituskin ajoittain puhuu myönteisesti pk-sektorista.
Iso saa kuitenkin aina paremmat edut erilaisilla järjestelyillä.
Tuleeko siitä kilpailuetu joka vääristää kilpailua.
Lemminkäinen ja YIT taitavat yhdistyä ja siten ei heidän kesken voida ainakaan puhua kartellista, mutta onko iso kartelli ilman kartellia?
Suomen puolustus, sotaharjoitukset, NATO,…yms.
http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242650-edustaja-kanerva-toisi-lantisen-sotakoneen-suomeen
Lainaus; 10.9.2017 US Puheenvuoro Ilkka Luoma;…..Samanaikaisesti Suomen erityisasemaa paremmin tuntevat entinen pääministeri Matti Vanhanen (Kesk.) ja kokein ulkoministeripalvelusvuosiltaan Erkki Tuomioja (sdp) toppuuttelevat ja rauhoittelevat Ilkka Kanervan (Kok.) korskuvaa sotamopedia, joka näyttää keulivan vikuroiden …
Erittäin mielenkiintoinen avaus US Puheenvuoro. Kannattaa lukea, keitä kiinnostaa, myöskin kommentit.
Saman avauksen läheltä löytyy muutama muukin avaus samoihin asioihin liittyen. Suomalaiset sotaharjoitukset on kautta aikain pidetty melko matalalla profiililla ja pelkästään suomalaisten maavoimien harjoituksina. Meillähän on pääsääntöisesti järjestetty harjoitukset n pataljoonan suuruisina, isoisempiin ei pienillä miesvahvuuksilla oikein pysty eikä ole edes järkevääkään. Harjoituskokoonpanoissa miesvahvuudet ovat hieman päälle tuhannen (johto-organisaatio ml). Ko kokoluokan harjoituksia on silloin tällöin järjestetty ns yhteistoimintaharjoituksina, jolloin mukana on voinut olla esim KTPsto, ItPsto, tällöin kokonaisvahvuus nousee jo lähentelemään paria tuhatta miestä (Johto-organisaatioineen.
Tepi se tuolla kiteytti oikein hyvin tämän sotilasvala-asian. Toisaalta, tuo sotilasvala menetti merkityksensä jo 60v täytettynä; silloinhan reserviaika päättyy, kuin myöskin (mahdollinen) sotilaselämä. Maanpuolustusvelvollisuus (PerL 127&) silti jää ja koskee kaikkia.
Uskontokritiikki – sillä se lähtee millä se tulikin
Olen ollut ja yhä olen uskontokriitikko, vaikka välillä kommentointi onkin osaltani mennyt pahasti sivuraiteille. Uskonto on aihe joka herättää nopeita reaktioita ja siten uskontokritiikki kaipaa tuon tuosta kertausta, niin itselleni kuin muillekin. Kyse ei ole uskonnon kieltämisestä tai summittaisesta vastustamisesta. Terve uskontokritiikki on skeptiseen pohdiskeluun pohjautuvaa rakentavaa kritiikkiä minkä tahansa uskonnon varjolla tapahtuvista lieveilmiöistä.
Sama viiva tai ei viivaa
Uskontokritiikki voi toimia vain niin kauan kun uskontoja käsitellään samoin kriteerein. Aiheesta on tarjolla Kari Salmisen erinomainen artikkeli. Uskontokritiikin pitää perustua malttiin, järkeen sekä tieteeseen. Tänä päivänä sen pahimpia uhkia on laajalti poliittiselle kentälle levinnyt tiedevastaisuus, josta Aamulehden juttu löytää runsaasti esimerkkejä. Sen sijaan uskonnoista yllättävän monet ovat avoimia rakentavalle kritiikille sekä debatille oman toimintansa tulevaisuudesta. Tästä parhaana osoituksena lienee Ylen Horisontti-ohjelma tai hieman toiselta kantilta lähestyvä Mahadura & Özberkan.
Tämä johtaa blogini otsikon pointtiin. Uskonnon parista saattaa lähteä liikkeelle radikaali, vihamielinen voima, vaan yhtä lailla saman uskonnon parista voi lähteä myös korjausliike vihan hillitsemiseen. Juuri tässä Laura Huhtasaari teki pahimman mahdollisen virheen leimatessaan koko islamilaisen kentän. Todennäköisesti islamin sisällä on parhaat mahdolliset välineet radikaali-islamin sekä länsimaisen oikeusvaltion vastaisen vihasaarnaamisen hillitsemiseksi. On toki tarpeen varmistaa toimiiko esimerkiksi Suomen islamilainen yhteisö tässä parhaalla tapaa, en tiedä onko asiaa täällä tutkittu missä laajuudessa. Yhtä lailla on tarpeen keskustella hillitseekö evlut-kirkkomme tarpeeksi tehokkaasti vaikkapa lestadiolaisten ihmisvastaisuutta. Jos vastaus on kieltävä, on reaktion silti oltava muuta kuin vihanpitoa. On puhuttava niin ongelmista kuin myös ratkaisuista.
Kunnioittamani kosmologi Kari Enqvist ehdottaa, että tieteen on ryhdyttävä puolustuksen sijaan hyökkäykseen tieteellisen maailmankatsomuksen puolesta. Itse haluaisin lähteä asiaan perustuslaki edellä. Näin tiivistetysti sanoisin että uskontojen pitäisi toimia perustuslain alaisuudessa eikä sen yläpuolella. Voimme kunnioittaa tinkimättömästi yksilön uskon- ja uskonnonvapautta kuitenkin varmistaen että esimerkiksi sukupuoli-identiteetin tai muun synnynnäisen ominaisuuden perusteella syrjiminen on aina kiellettyä. Juuri tämä aihe on minulle kaikkein tärkein. Usko on korvien välissä mutta uskonto on organisaatio, yritys tai yhdistys. Etenkin jos organisaatio käyttää julkista valtaa tai rahaa, sen toimintaa on voitava katsoa erityisen kriittisesti. Tällöin kriteerien pitäisi olla lähestulkoon samat oli organisaatio sitten uskontokunta, urheiluseura tai joku muu.
Uskontoa voi myös kiittää
Se, että lestadiolaisten piirissä toimitaan epäinhimillisesti ei poista valtionkirkkomme erinomaista työtä inhimillisyyden puolesta vaikkapa perheiden, senioreiden tai maahanmuuttajien kanssa. Se on arvokasta työtä joka ansaitsee kunnioituksen. Myös monet islamilaiset yhteisöt ovat tehneet hyvää työtä, edesauttaneet integraatiota, eikä yhden saman uskonnon jäsenen hirmuteko vähennä hyvien tekojen arvoa. Hyvyydestä on huutava pula tänä päivänä ja katson että maailmaan mahtuisi vähän enemmänkin kiitosta. En koe sen vähentävän asiallisen kritiikin tehoa millään muotoa, vaan vaikutus on usein peräti päinvastainen. Ystävä kun vastaanottaa kritiikin vihamiestä paljon paremmin.
Dialogissa ja arvomaailmojen sovittamisessa uskonnon ja valtion välillä on ikuinen haaste joka jatkuu aikakaudesta toiseen. Haasteita tulee nostaa pöydälle, mutta tällaisen vihapuheen ja ääripäiden aikana paras tapa ei ole hyökkäys uskontoja vastaan. Jos ongelmat ilmaisee rakentavasti löytää myös nopeasti ne vastapuolet jotka ovat valmiita asialliseen keskusteluun. Aion muistuttaa itseänikin yhä tiuhemmin siitä, miten viisas kritiikki on työtä hyvän puolesta, vihasta kohti parempaa.