Maratonneuvottelussa päätettiin reilun tuhannen miljardin euron budjetista seitsemäksi vuodeksi. Sen päälle pätkäistiin vielä 750 miljardin euron korona-avustukset ja – lainat eli EU:n ”elpymisvälinen”.
Keskuskauppakamarin kokooomuslainen toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi tiivisti hämmennyksen viikonloppuna ”haluaako Suomi ensisijaisesti maksimoida saantinsa, asettaa sisällöllisiä ehtoja rahan jaolle vai yrittääkö minimoida avustusten määrän” – kaikki kolme vaihtoehtoa kun eivät voi toteutua yhtä aikaa.
Suomalaisten EU:lle maksama rahamäärä kasvoi rutkasti enemmän kuin EU:sta tänne tulevat rahat. Suomelle tärkeä ”oikeusvaltioperiaate” rahan jaossa vesittyi käytännössä kokonaan. Suomen vastustamat suorat korona-avustukset vähenivät jonkin verran komission alkuperäisestä esityksestä, mutta unioni jakaa edelleen 390 miljardia euroa vastikkeetonta hätäapua.
Kuin ylimääräisenä bonuksena Suomi leimautui muiden EU-maiden karsastamaan vastahankaiseen ”niukkaan nelikkoon” saamatta lainkaan samanlaisia etuja kuin nelikon määrätietoiset jäsenet Ruotsi, Tanska ja erityisesti Itävalta ja Hollanti. – –
————————————–
Blogini lähteenä olen käyttänyt: Iltalehti 21.7.2020 artikkelia otsikolla ”Miksi Suomen etua ei kannata puolustaa EU:ssa yhtä tiukasti kuin Hollannin ja Ruotsin etua?”, teksti uutispäällikkö Perttu Kauppinen.
—————————————
Shamppanjapullot poksuvat Saksassa ja Ranskassa – Suomessa olisi suruliputuksen paikka.
En halua maalata mörköjä seinille, mutta kylmä totuus lienee – edessä häämöttää Kreikan tie, Via Dolorosa.
