Tekijä: arvi.

Minulle  joskus joku ammatikseen puheita kirjoittava sanoi, että aloita puhe aina pienellä kevennyksellä ja valitse se aina kohdeyleisöä mukaellen.

No, en ole tätä noudattanut, koska lähes poikkeuksetta puheitani, käsittelipä ne mitä hyvänsä, niin luokijat ja kuuntelijat luokittelevat ne pelkäksi vitsiksi.

Mutta laitetaan nyt tähän kuitenkin pieni alkukevennys.  Savolaismihelle oltiin menossa kertomaan, että hänen anoppinsa oli pudonnut veneestä ja hukkunut ja viestin viejät tuumivat, että kuinkahan savolaismies uutisen ottaa vastaan, niin savolainen sanoi vain  että,…….. ei naarata yhtään.

No sitten ”asiaan”.    Yleensä, tai sanotaanko lähes aina, kun poliittisella puolueella menee kannatus persmäkeä ja selittävää tekijää sille etsitään, niin poikkeuksetta puolueen puheenhtaja saa synninpäästön ja häntä sitävastoin kiitellään tekemästään työstä ja varsinkin silloin kiitoksia ja kiittelijöitä piisaa, kun puheenjohtaja lyö hanskat naulaan ja jättää puolueen kuin koira paskansa.

Minä jos olisin (  herra varjele ) jonkin puolueen puheenohtaja, niin en kyllä heittäisi pyyhettä kehään, vaan määrätietoisesti jatkaisin valitsemallani tiellä ja sitävastoin painaisin kaasua, vaikka muut sitten vaatisivat jarrupoljinta käyttöön.

Se on minusta pahinta minkä puolue ja sen puheenohtaja voi tehdä, kun kannatuskäppyrä näyttää alaviistoon, että lähtee jokaisen Gallupin jälkeen muuttelemaan ja pakittamaan linjastaan, kun sitävastoin tulisi entistäkin pontevammin ja päättäväisemmin lyödä päättään seinään, se sattuu, mutta kun tarpeeksi hakkaa niin siihen tottuu.  Ja kansalaiset saavat tästä kuvan puolueesta johon voi luottaa ja jonka sana pitää, Galluppien asennosta riippumatta.  Ja sitten kun taas aurinko paistaa omaan risukasaan ja naapurin sauna palaa  niin tietää  että,  valittu vakaa linja voittaa aina kukasta kukkaan hyppelyn.

Tänä päivänä kun hallitustunnusteluja käydään, niin useimmin käytetty sana on kompromissi, mutta jos nyt otan puheeksi sen puolueen jonka väriä tunnustan, niin pääosin vaaditaan vain perussuomalaisten pakittavan ja luopuvan tavoitteistaan ja en ole kertaakaan kuullut muiden puolueiden mainitsevan, mistä he voisivat luopua perussuomalaisten hallitustaipaleen mahdollistamiseksi.

Olen sitä mieltä, että pareet sitten oppositiossa, kuin nahkansa myyneenä ja muiden saavutettujen etujen puolustajana ja puolestapuhujana hallituksessa. ( Soini hyvin muistissa )

( Hyvähän täältä katsomosta on huudella ja neuvoja antaa )

Perustuslaki, perusoikeudet, perusturvallisuus, perusperiaatteet, jne, listaa voisi jatkaa ja yhdistää nämä yhteen kokonaisuuteen, eli perussuomalaisuus, sen mottona on kehittää, puolustaa ja uudistaa suomea suomalaisten parhaaksi, historiaamme kuitenkaan häivyttämättä  joidenkin maailmanparantajien ja uskonto ismien vaatimuksista, sillä he tahtovat rakastaa meidät  hengiltä ja suorittaa  sen viimeisen voitelun, antamalle meille kuoleman suudelmansa.

Perussuomalaisuus ei siis ole yksinomaan puolue, jota äänesti yli 600000 suomalaista, vaan se on elämäntapa ja peruskallio, johon turvata niin sodan kuin rauhankin vuosina ja jos se joskus taipuu, niin taitu ei koskaan.

Perussuomalaiset haluavat säilyttää kaiken sen minkä menneet sukupolvet ovat  rakentaneet ja jossa hyvinvointiyhteiskunta on sellainen, kuinka se huolehtii kaikista heikompiosaisistaan.

Emme me suomalaiset ole muita varten, vaan olemme suomalaiset suomalaisia varten ja tänne voi tulla kaikki, väriin, sukupuoleen, uskontoon katsomatta, kunhan toimii maassa maan tavalla ja noudattaa maan lakeja,  ei vain oikeuksineen, vaan ennen kaikkea myös velvollisuuksineen.

Perussuomalaisuus on uudistua ja uudistaa, mutta ei historiaamme kieltäen, vaan siitä ponnistaen ja suomalaisuuden kivijalkaa vahvistaen.

Nyt ollaan vihdoinkin sitten oivallettu, että korjataan vanhaa, eikä lähdetä kaikkea panemaan uusiksi.

Nimittäin, olen antanut itselleni kertoa, että nyt tätä edelläolevaa tapaa tullaan toteuttamaan uuden hallituksen muodostamisessa, että korjataan vanhaa vain siltä osin, että poistetaan rikkioleva kepu ja korvataan se kokoomuksella.

Toki sieltä vanhasta poistetaan kepun lisäksi myöskin vasen sumu / sumutusvalo.

Joten tässä uusi vanha tai vanha uusi,- kok, sdp, Rkp, vihr.

Ketä tästä nyt sitten voimme kiittää tai ketä kirota, kun tähän päädyttiin.

No, tietenkin kuninkaantekijäksi nousi RKP, joka pisti suurimman puolueen, eli kokoomuksen puun ja kuoren väliin siltä osin, että jos haluavat pääministeriytensä säilyttää, niin ainoastaan sinipunan kautta se onnistuu, muuten ei.

Demokratia on puhunut, kauan eläköön demokratia ja on aivan turhaa itkeä että tässä ei äänestäjän tahto toteudu, kyllä se toteutuu, kun kansanedustajat toimivat heille kansan antaman valtakirjan suomin valtuuksin, joten pulinat pois.

Ja vaikka ennen vaaleja hoettiin, että nämä ovat talous vaalit, niin kyllä hallitus syntyi ennenkaikkea arvoperustein ja en voi muuta tähän loppuun todeta suomen kansalle kuin että,  kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Mukava on seurata, että tuleeko kokoomuksen perse kepua paremmin sietämään vasemmistolaista merivettä ja päätyykö sekin kynnysmatoksi kynnysmaton paikalle vihervasemmistolaisten oven eteen.

Varoitus !

Lopeta lukeminen tähän, sillä tämän blogin lukemisesta vastuu siirtyy lukijalle ja lukemisen seurauksena on vaara, että harmaa aivomassa joutuu töihin.

Aluksi sanon, että voiko politiikkaa seuraavalla kymmenottelijalla olla nautittavampaa hetkeä kuin ovat vaalit kaikkine siihen kuuluvine juonteineen ja juonineen ja vaikka niissä onkin kysymyksessä vakavat kansakuntaa ja yksilöitä koskevat päätökset ja päättömyydet, niin anteeksi nyt vain, niin minulle ne ovat viihdettä parhaasta päästä.  Sen voin omasta puolestani sanoa ja nyt en ole itsestäni tekemässä mitään ”Esko Kivikoskea”, mutta kun näitä poliittisia tenttejä kuuntelen, niin tiedän lähes 100% kuinka politikko vastaa hänelle esitettyyn kysymykseen tai puhuu ummet ja lammet äänestäjää hämätäkseen.

Mutta sitten ”asiaan”, jos joku on vielä mukana lukuhetkessä ja vaarantaa aivomassaansa.

Eli, nyt toivon todella, että tulevan hallituksen muodostaminen kestää ja kestää ja vielä kerran kestää mahdollisimman pitkään ja kuten sanonta kuuluu, että kun asiat pitkittyvät niin ne mutkistuvat ja niin toivon nytkin käyvän, sillä näytelmä ei tästä parane ja kuten sanonta kuuluu tässäkin, että paranee kuin viini vanhetessaan.

Mutta suomessa demokratia lepää jo niin vahvojen hartioiden varassa, että yhteiskuntamme ei huoju eikä horju,  vaikka maassamme olisi hallitus ( toimitusministeriö ) hamaan tappiin, jolta on evätty uusien lakien valmistelu ja toimeenpano ( säästytään monelta murheelta ) ja se hoitaisi vain jo ennakkoon sovittuja ”juoksevia asioita”.

Haluaisin senkin nähdä mitä ei vielä ole nähty demokraattisessa prosessissamme, että ensimmäinen hallitustunnustelija ( Orpo )  ei kykene kokoamaan hallitusta, vaan on annettava seuraavaksi viestikapula Purralle ja siitä edelleen Marinille, jos kynnyskysymyksille on matalampikin kynnys mahdotonta ylittää.  Ja kruununa olisi tietenkin uudet vaalit, silloin minunkaltainen politiikan nautiskelija olisi onnessaan seitsemännessä taivaassa, enkä kyllä murehtisi maaliintulojärjestystä enkä muitakaan voimasuhteita tai suhteettomuuksia  Se olisi näytelmä, joka tultaisiin historiankirjoissa muistamaan demokratian riemuvoittona.

Kaikki politikot ovat vastanneet kun heiltä on kysytty, että koska teidän mielestänne suomessa on uusi hallitus pystyssä, niin lähes kaikki ovat sanoneet että Juhannukseen menessä, mutta se tärkein jä kuitenkin puuttumaan heidän arvioistaan, kun jättivät mainitsematta että minä vuonna Juhannuksena.

Ja jos niin pitkälle mentäisiin demokratian instituutionaalisten rajojen ravistelussa  ( kuten Marinkin osaltaan ) että uusiin vaaleihin mentäisiin, niin siitä olen varma, että lopputulos prosentteineen, voittajineen ja häviäjineen olisi hyvin poikkeava nykyiseen nähden ja siitä ollaan yhtä montaa mieltä kuin on mielistelijääkin.

Mutta no, niin tai näin ja  kävipä nyt kuinka hyvänsä näissä tunnusteluissa, niin ei ole enään hyvin pitkä aika siihenkään, kun etsitään ja äänestetään Saulin saappaisiin hyppääjää, joten ei tämä sirkus lopu nopean uuden hallituksen syntymiseen, kun uusi unilukkari pitää löytää.  Mutta joku tolkku kerjätessäkin, kun meinasin sanoa, että hyvässä lykyssä saattaisimme äänestää alkuvuodesta samaan aikaan presidentistä ja eduskuntavaaleissa, mutta taidan kuitenkin jättää sanomatta.( ei makeaa mahan täydeltä )

Politikot höpisee milloin koulutuksen kunnian palauttamisesta tai milloin minkäkin ja kenenkäkin kunnian palauttamisesta, mutta minä en palauttaisi takaisin kenenkään kunniaa ja keskittyisin vain politikkona siihen, että keneltäkään ei kunniaa otettaisi toisten kunniaa korostamalla.

Tämän otsakkeeni laitoin siksi, kun minun on käsketty muuttamaan venäjälle mielipiteideni johdosta.

Minä voin jo sieluni silmin nähdä minkälaiset otsikot ja äänenpainainot kohdistuvat meihin perussuomalaisiin sen jälkeen, kun Orpo on saanut työnsä päätökseen, eli on lapsensa saanut uunista ulos ja pääsee esittelemään hallituksensa proknooseja ja olemmepa sitten mukana tai emme, niin sama kaiku on askelten.

Jos nyt käy niin, että perussuomalaisten omat keskeiset tavoitteet osoittautuvat Orpolle liian hapokkaiksi hyväksyä ja perussuomalaiset jatkavat oppositiossa, niin jo alkaa isänmaavastaisten viherhumppaosasto huutamaan kitapurjeet punaisena, että ei ollut persuista vastuunkantajaksi.

Ja käänteisesti, jos olemme osana Orpo I,  niin hallitusohjelman luettuaan samainen viherhumppaosasto laulaa internationaalisella nuotillaan, että persut tekivät takinkäännöllään  nopeuden suomenennätyksen, sillä niin vikkelään heidän nuttunsa nurin meni.

Toki, saa siinä Orpokin lunta tupaan hallitusohjelastaan, jos se alkaa sitä toteuttamaan perussuomalaisten kanssa.  Ja viherhumppaosasto asialla tietenkin, että nyt kokoomus on lähtenyt taantumuksen tielle, kun se on sinimustat fasistit ja punaniska rasistit ottanut kumppanikseen ja viemään suomea ihmisyyden ja solidaarisuuden helvetin esikartanoihin.  Nämä maailmanlopun profeetat ennustavat että, mailmanloppu tuli nyt persujen hallituksessa mukanaolon myötä entistäkin lähemmäksi.

Nämä minun blogini saatta rikkoa blogin henkeä, kun ne tuppaavat olemaan pituudeltaan pitkiä kuin nälkä vuosi, mutta en halua kuitenkaan nostella muiden lehtien otsakkeita ja viisauksia mukaan todistelemaan omaa nerouttani  vaikka sanonta kuuluukin, että lyhyestä virsi kaunis.

Mutta silti en kuitenkaan malta vielä pistettä laittaa tälle blogilleni.  Nimittäin, en ole koskaan pitkään politiikkaa seurannena huomannut sellaista ja niin voimallista itseruoskintaa mitä kepu nyt harrastaa vaalien jälkeen, se muistuttaa jo erehdyttävästi jonkinsorttista masokismin alamuotoa.

Vaaleissa perussuomalaiset saavuttivat loistavan tuloksen ja kävipä hallituksen osalta niin tai näin, niin tulevaisuus puolueella on entistäkin valoisampi ja sitä vasten peilaten, muiden puolueiden risukasoihin aurinko tulee olemaan entistäkin kitsaampi säteissään.

Monta asiaa jäi vielä sanomatta, mutta kun periaatteeni on ollut, että pullo….eiku blogi päivässä, niin siksi näihin tulee asiaa pääosin asian vierestäkin.

Ja joka tähän asti pääsee tätä blogia lukiessaan, niin pahoittelen jos tähän ”satuun” en heidän mieleistään onnellista loppua kyennyt rustaamaan.

 

Tänää sitten Orpo jakaa, puolueille rätingit, miljardeilla Suomi nousuun, leikkaamalla tietenkin.

Varmasti ne leikkaukset, hyvin tulee sujumaan, vaikka sitten niiden jälkeen, suomineito haudataan.

Perussuomalaset….. kyllä, vastaa Orpon kosintaan, kunhan vielä viherhumppa, soittolistalt` poistetaan.

Toki persut lisäks vaatii, Ruotsi ei oo suomen tie, rikkaudet ”turistien”, perikatoon maamme vie.

Demaritkin hallituksen, taipalettaan jatkaisi, vaikka heidän johtotähti, kintaat naulaan viskaisi..

AY liikke demareissa, kaapin paikan määrittää, rukkasilla Orpo poikaa, proletaarit lämmittää.

Kepussa se sitävastoin, Alkiota muistellaan, neljäks vuodeks jalkapuuhun, kepu kaarti sidotaan.

Oppositiosta sitä, nousua nyt haetaan, siellä kepu hiki päässä, omaan hautaan tipahtaa.

Vihreät ja vassarit ne, arvoistansa höpisee, rakkaudestaan kotimaahan, suomineito kylmenee.

Mailmanlopun profeetiot, ennustelee tulevaa, vihreällä siirtymällä, Jeesus peruu tuloaan.

Ruotsalaisten kynnykset ne, lienee yhtä sorttia, kielikylpyin pakon kautta, polskii joka ainoa.

Kristilliset uskoo että, taivaspaikka…..hallitus, syntisille ulosjäänti, korkeemman on ohjaus.

Saattaahan se Orpo vielä, jäädä seinä ruusuksi, naisten hakuun…. Riikkan vuoro, kotimaamme onneksi.

Minä itse pakkaan laukun, lähden Pohjois – Karjalaan, vaihdan farkut verkkarihousuun………, karjalasta kajahtaa.

so long köyhät.  ( kyykkyyn )

Ajattelin vähän spekuloida jonkin muun kuin oman puolueeni perussuomalaisten politiikkaa, vaikka yksi henkilö on minua kieltänytkin spekuloimasta täällä muiden puolueiden edesottamuksia.

Kepu )  Monet sanovat nyt kepun rökäletappion  syyksi vihervasemmistolaiseen hallitukseen osallistumisen, jossa se on ollut lähinnä kynnysmattona vasemmistopuolueiden oven edessä.  Varmasti tällä on osavaikutuksensa, mutta itse pidän myös yhtenä syynä kepun syöksykierteeseen väärät johtajavalinnat, jossa nykyinen puheenjohtaja Saarikko, median ja oman pienen sisäpiirinsä hehkutuksesta huolimatta on kansan syvien rivien keskuudessa hyvin luotaantyöntävä päällepäsmäri.

Minulla on useampi kepu tuttu, jotka ovat olleet erittäin kiukustuneita Saarikon tempusta, kun hän vallanhimossaan löi puukon Kulmunin selkään kahvaa myöden.

Nyt sitten vaalitappion jälkeen Saarikko johtaa joukkonsa oppositioon, vaikka olisi pitänyt ottaa mallia Ohisalosta ja hänen suoraselkäisestä ratkaisustaan kantaa vastuuta eroamalla.  Mutta mitä vielä, nyt hän hakkaa lisää nauloja kepun poliittiseen ruumisarkkuun ja ohjaa kepun neljäksi vuodeksi oppositioon, räksyttämään hallitukselle, mikä se koostumukseltaan sitten onkaan.

En kyllä jaksa ymmärtää, että kepujohto käy vaaleista toiseen niin erijalkaisesti kenttäväkensä ja äänestäjiensä kanssa ja nytkin kun olisi paikka päästä hallitukseen, niin puoluejohto siirtyy oppositioon ruikuttamaan, että väärin sammutettu.

Ei sillä että kepua ja heidän kohtaloaan surisin ja kaipaisin, mutta  minun maalaisjärkeeni ei mahdu se, että haluaa hallituksen sijaa siirtyä oppositioon poraamaan veretseisauttavaa vaalitappiotaan ja olen varma että oppositiosta käsin puolue vajoaa ruotsalaisten ja kristillisten marginaaleihin.

 

Tässä kun olen seurannut ja kuunnellut juuri päättyneiden eduskuntavaalien jälkilöylyjä siltä osin, kuinka uudet, valitut kansanedustajat eroavat heistä, jotka ovat jatkopestin saaneet äänestäjiltä.

Kun katselee sitä paloa ja intoa ja kirkasotsaisuutta, mikä loistaa ensikertaa valittujen kansanedustajien silmistä ja koko olemuksesta, kun pääsevät osallistumaan ja tekemään suomesta ja koko maailmasta paremman paikan elää ja kuolla.

Siinä ei kukaan uusista  kansanedustaja näytä hakeutuneet Arkadianmäelle sen talon luontaisetujen ja yleisen hyvän puitteissa ja  jotka ovat ”ruhtinaalliset” muihin, ”tavallisiin” tallaajiin nähden.  On vain joukko ihmisiä, idealisteja, jotka kokevat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta ja päämäärää yhteisen hyvän rakentajina.  Tämän havainnon tein kaikkien puolueiden uusien valittujen kohdalla.

Mutta annas olla, kun kuuntelee ja katselee heitä, jotka ties jo kuinka monetta kertaa Arkadianmäen herrahississä matkustavat, niin poissa on silmien palo ja innokkuus ja jos nyt suoraan sanon, niin oman ja puolueen  hyvä on sivuuttanut prioriteeteissa yhteisen hyvän ja tulee mieleen sanonta ”leipäpapeista”

Tiedän että meidän demokraattinen vaalitapamme ja yksilönvapaus oikeuksineen ei tähän taivu mutta sanon silti, että jospa koko eduskunta vaihtuisikin neljän vuoden välein uusiin, uniikkeihin kansanedustajiin, jotka ovat vielä ”puhtaita” ja eivät ole eduskunnassa omia saavutettuja etujaan puolustamassa, vaan uskovat yhteisen hyvään samaan hiileen puhaltamalla.

Mutta kuitenkin, olipa uusi tai vanha kansanedustaja, niin kyllä he ovat kuin on koko suomikin vain lastuna lainehilla mitä maailman tuulet liikuttelevat haluamaansa suuntaan ja me menemme virran mukana, tahdoimmepa tai emme.  Se on kosmeettista ja nippelien kanssa pelaamista kun me täällä tappelemme rahoituksista ja niiden kohdentamisista taskusta toiseen, sillä kuten sanotaan, että isoveli/veljet  valvoo, niin se todella valvoo, eikä niiltä jää kuulematta nuppineulankaan putoamin kotosuomemme lattialle.

Jos tähän loppuun laitan vielä mitä omassa katsannossani on irvokkuus niin se on, kun valtiopäivien avaisten juhlallisuudet aloitetaan juhlajumalanpalveluksella Helsingin tuomiokirkossa ja tämän jälkeen uusi eduskunta kokoontuu pian säätämään lakia, jossa Raamatun  tekstin siteeraamisesta joutuu oikeuteen ja syytteeseen vihapuheen harjoittamisesta.

 

Minulla on aika hyvät kontaktit ja yhteydet useaan perussuomalaisen puolueen ”silmäätekevään” ja kun he minulle tuntojaan kertovat politiikan ytimestä, niin he tietävät, että heidän nimiään en julki tuo.

Heille ei ole ongelma keskustella kanssani, vaikka heidän persomuksensa onkin kulunut itseäni enempi koulun penkkiä hangatessa, kun itse olen kansakoulupohjainen kivenpyörittäjä.

No, se näin pohjustukseksi……

Aivan tuorreta tietoa sain tulevista hallitustunnusteluista jo siltä osin, että nyt kokoomus on lievässä paniikissa, kun siellä pelätään perussuomalaisten pitävän liian tiukasti kiinni omista tavoitteistaan ja jotta Orpon pääministeriys ei vaarantuisi, niin kokoomus joutuu valitsemaan demarit ja heidän vaatimuksensa, joka suomeksi tarkoittaa kokoomukselle luopumista valtiovaranministeriön kestävyysvajeen ja velantaittamisen suosituksista ja luottaa sosialidemokraattiseen utopiaan ja oletetun kasvun illuusioon.

Vähän nämä persujen asiaan vihkityneet sisäpiiriläiset nauroivat minulle kun sanoin heille, että sekin on vielä mahdollista, että hallitustunnustelija vaihtuu Orposta Purraan, kun kokoomuksen johtoporras ei osaa päättää, että pelastetaanko suomi työn ja yrittämisen kautta, vai mennäänkö arvo ja ihmiskäsitys höpinöiden kautta ojasta allikkoon.

Jos nyt näin ”pöytäkirjan ulkopuolelta” esitän oman arvioni, mikä olisi nykyisessä tilanteessa paras ja yhtenäisin hallituskoelitio suomineidon pelastamiseksi suosta, niin PerusS,  Kok ja kepu täydennettynä kristillisillä olisi pelastuköysi, joka estäisi suomineidon hukkumiselta.

Kepuhan nyt olettaa, että se saa kannatuksensa nousuun oppostiossa, mutta jos ehdoin tahdoin haluaa mennä sinne mihin ei aurinkokaan paista ( oppositio ) niin tulevaisuus tulee kyllä vielä nykyisestäkin hupenemaan.

Eiköhän sitä jo Juhannukseen saunanpiipusta harmaa savu nouse uuden hallituksen syntymisestä ja sitten vihdotaan.

 

No niin, nyt on sitten pyhät vietetty, kuka mitenkin ja kukin tavallaan ja täällä pirkassakin voidaan taas palata takaisin viinien, ruokien ja harrastusten parista politiikan kiehtovaan, vastakkainasettelun ”turvalliseen” maailmaan, jossa sanan puukkohippaa käydään ja missä hipaisuja ei lasketa.

Menneitten vaalien osalta on silmiinpistävää ollut huomata, kuinka  vaalitappion karvasta kalkkia kokeneet puolueet ovat nyt omien puoluetovereidensa niskavilloissa kiinni ja nyt pyykkiä pestäänkin julkisuuden kautta.  Mutta demokratia nyt on vain sellaista, että ei aina kaikki voi olla voittajia ja torjuntavoitotkin tuntuvat tappioilta.  Monelta politikolta katkesi pitkäaikainen parlamentaarikon ura ja nyt sitten nähdään että katkeroituvatko he, vai siirtyvätkö sopuisasti kulisseihin ja toteavat vain että kansa on puhunut, pulinat pois.

Jos nyt otan tässä pari esimerkkiä heistä, jotka eivät kykene katkeruudeltaan hyväksymään demokratian sääntöjä, vaan vuodesta toiseen jatkavat muiden syyttelyä omista poliittisista virhearvioistaan.

Timo Soini ja Paavo Väyrynen.

Väyryselle kuitenkin hatunnosto siitä, että hän on aina hakenut linjalleen kansan tukea demokraattisten vaalien kautta, monissakin eri puoluevaihtoehdoissa.

Soini sitävastoin uhoaa ja rementää olevansa erehtymätön, vaikka omalla toiminallaan tuhosi itsensä ja häntä seuraavien ”opetuslapsiensakkin” uran Arkadianmäellä.   Soini sanoi mm.että jos hän lähtisi kepun ehdokkaaksi vaaleihin, niin hän saisi puolueen nostettua 15%.  Perussuomalaisten vaalimenestys se koville ottaakin ja niin Halla-aho kuin Purrakin saavat kuulla, että väärin sammutettu.  Sitä minä vähän ihmettelen, että onko medialla klovnit vähissä, kun Soiniin niin usein turvaavat.

Paavoa minä pidän yhtenä merkittävänä valtiomiehenä kaikesta huolimatta, mutta Sonista sanoisin, että kyllä räkänökastakin mies tulee, ennenkuin tyhjän naurajasta.  Tämä katkeruus on kuin polttaisi kynttiläänsä molemmista päistään.