Tekijä: arvi.

Eihän suomea ollut olemassa, ei ollut mitään Ruotsi-Suomea, oli vain Ruotsi ja 1808-1809 käydyn Venäjän ja Ruotsin välisessä sodassa Ruotsin itäisimmät alueet liitettiin Venäjän keisarikunnan alaisuuteen.

Historia osoittaa itsenäisyyteemme johtaneen polun olleen monilta osin kivikkoinen ja karikkoinen ja sotaa on käyty sitä vastaan, joka oli itsenäisyytemme alkutahdit voitollaan Ruotsista luonut 1800 luvun alussa.

Vähän yli 100 vuotta olimme keisarikunnan suuriruhtinaskuntana, jolloin suomalaisuus alkoi nostaa päätään ja venäjän vallankumouksen myötä Lenin myönsi suomelle itsenäisyyden.

Tänä päivänä on vaarallista mennä venäjää mistään kiittämään, mutta Ruotsalaisiksi emme jääneet, kiitos venäjän.

Mutta hyvinhän tuolla Ruotsilla näkyy menevän ilman sille aikaisemmin kuuluneita itäisimpiä osiakaan ja varmasti menisi myös meillä osana heitä, mutta itsenäisyyttä saisimme juhlistaa vain Ruotsille ja  Ruotsin lipulle kunniaa tehden.  ( Herra varjele )

Mutta ne uhraukset mitä menneet sukupolvet ovat antaneet Suomi nimisen valtion mahdollistamiseksi ja säilymiseksi ovat korvaamattomat.

Luulen ja uskon, että osana Ruotsia emme olisi nousseet hallitsijaamme vastaan kuten venäjän kohdalla, olisimme osana kolmen kruunun valtakuntaa.

Meitä keisari ei enää ”hoivaa”, eikä verinen Puuttini kaan, suomineidolla meillä on voimaa, isänmaatamme varjelemaan.

 

Sen mitä olen tuolla turuilla ja toreilla jutustellut kansalaisten kanssa Ukrainan sodasta ja joka kyllä herra nähköön ilmenee myös näilläkin alustoilla, että ei se Ukrainan itsenäisyys nouse juuri ollenkaan tärkeimmäksi asiaksi heidän kommenteissaan, vaan ensisijaista heille tuntuu olevan r…ien tappaminen niin tehokkaasti, että heitä olisi mahdollisimman vähän tapettaviksi meidän rajallamme,  KUN ja painotan sanaa KUN tänne seuraavaksi tulevat suorittamaan ”erikoisoperaatiotaan”  Aseiden antamisen kohdalla logiikka noudattaa samaa kaavaa.

Ja vaikka kuinka toistankin itseäni niin toistan silti, että Venäjä ei ole nyt, eikä ole ollut neljäkymmentä luvun jälkeen meitä sotilaallisesti uhkaamassa, niin mikä sai meidät sodan osapuoleksi lähtemään.

Vaikka Ukrainassa tapahtuu se mitä sodissa yleensäkin, eli siellä on tappamisen meininki, niin pitäisiköhän nyt tuo sotapropaganda jättää pikkaisen vähemmälle medioistamme ja myös päättäjiemme puheista , sillä ihmisillä on oman arkensa pyörittämisessä ihan tarpeeksi huolta ilman tätä valtaisaa sotatulvaa mitä tuupataan Yle-Pravdankin tuutista, eli lopetetaan pelottelu, eikä rakenneta rajallemme henkistä aitaa, teräsaita nouskoon jos se jotain helpottaa tuskissaan.

Minä olen luottanut ja luotan edelleenkin suomen ja venäjän väliseen rauhalliseen rinnakkain eloon Ukrainasta huolimatta ja täytyy vain toivoa, että maamme ylin valtiojohto ei olisi jo kaikkia siltoja polttanut takanaan Venäjä hysteriassaan, sillä Venäjä ei niitä siltoja ole polttanut meidän suuntaamme, teimme sen ihan itse ja kansalaisethan tämän harharetken joutuvat sitten maksamaan, mitä poliittiset päättäjämme ovat päättömyyksissään menneet tekemään.

 

 

 

 

Vaikka nyt ei käydäkkään ( vielä ) sotaa suomen rajojen sisäpuolella, niin sota jota käydään rajojemme ulkopuolella, niin on jotkin maamme poliittista valtaa käyttävistä  tehnyt sotasankareita.

Aluksi tietenkin rohkeutta  osoitti suomen Naton sotilasliittoon hakeminen ja Niinistö ja Marin tässä tietä aurasivat, kunhan saivat Gallupeiden leveän selkärangan tuekseen.  Kolmas sankari onkin sitten puolustusministeri Kaikkonen, joka antaa jo pian tuhkatkin pesästään ja parasta mitä talosta löytyy aseita,- ja materiaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle.  Neljäs sankari onkin sitten entinen yleinen kusitolppa, joka nyt slaavilaisen kirkkotohtorin arvollaan on kysytty asiantuntia sielläkin, mihin hänellä vielä puoli vuotta sitten oli porttikielto isänmaavastaisena henkilönä.

Kaikki ne, jotka eivät näiden edellä mainittujen oivalluksia täysimääräisenä oivalla, niin lähetetään yhden totuuden uudelleenkoulutus leirille pohjois-koreaan.

Olen ajatellut, että ovatko nämä ylläolevat henkilöt silloin vielä sankareita, vai tuomitaanko heidät sotasyyllisiksi, JOS, siis jos tämä soitellen sotaan lähtö osoittautuukin virhe arvioksi tulevaisuudessa.

Kukaan, en edes minä osaa siihen oikeaa vastausta antaa ja jos joku sanoo tietävänsä niin hän valehtelee.

 

Joulu juhlista ”jaloin”, Juhannus juhlista kontaten opastaa pikkujättiläinen sivuillaan ja sanoo myös, että joulu on vain kerran vuodessa, mutta Juhannus on ”onneksi” joka vuosi.

50-60 luvun joulut ovat rakkaina muistoissa mielessä ja silloin olikin jotkin asiat suurta juhlaa lapsen mielessä ja kielessä, jotka nykyään ovatkin saatavissa joka päivä tässä yltäkylläisyyden hullun myllyssä.  Mutta niinhän siinä näyttää käyneen yksilöiden ja yhteiskunnan kokonaishyvinvointia tiiraillessa, että kun materia ja kaiken maailman krääsä tuli sisään ovesta, niin samalla ikkunasta ulos heitetiin Jeesuslapsi pesuveden mukana.

Sitten jatkettiin 70-80 luvuille nuorina ja komeina ja Juhannusta juhlittiin vähän kuin Irvin laulussaan, kun kokon ympärillä ”pullo kiersi ringissä ja irvisteltiin vain”.  Nyt ollaankin enää komeita ja pullokaan ei enää kierrä ja irvistys tulee jo kefiiriä hörpätessä.

Joulu ja Juhannus ovat meille samaa juhlaa kuin arki nykyään muutenkin on, vaikka askel lyhenee ja hopeaa on hiuksissa, niin jokainen uusi päivä näillä vuosirenkailla ja oma kulta kainalossa on kiitoksen paikka ja ne kiitokset lähtevät ”yläkertaan”.

Kun Joulu ja Juhannus on joka vuosi, niin pitäisiköhän eduskuntavaalitkin nykyisen neljän vuoden sijaan järjestää joka vuosi, niin loppuisi köyhyyskin suomesta, kun luvataan kymmentä hyvää ja yhtätoista kaunista heikompiosaisten auttamiseksi, ei ole eroa onko puolue oikealla tai vasemmalla ideologilaidalla, samoja joulupukkeja kaikki.

 

 

 

Kun puolue on mielipidemittauksissa tuskin 10 prosenttia, niin on suoranainen tyhmyys lähteä siinä tilanteessa tekemään isämurhaa.

Väyrynen on taistellut tuulimyllyjä vastaan, yrittäessään saada kepun nykyjohdon palaamaan takaisin juurilleen, mutta eihän näiden nousukkaiden päätä saada käännettyä, kun makea elämä ja henkilökohtaiset hillopurkit vievät voiton ja mustien autojen takapenkit houkuttavat enemmän kuin sontakärryjen paskantuoksuisilla  rattailla istuminen.

Kaiken huippuna on ollut yhden suunpieksijän ( kärnä ) uhkailut, että hän ei tule asettumaan enää puolueensa ehdokkaaksi vaaleihin Lapissa, jos Väyrynen on mukana listoissa.  Voi herra isä sanon minä, on siinä koomikolla ja eduskunnan sattumaedustajalla suuret puheet ja luulot itsestään.

Nyt se Paavo sitten luopuikin ehdokkuudestaan ja hän ja hänen linjansa kepun pelastamiseksi ( taas ) olisi kuitenkin ollut se, joka olisi puolueeseen palauttanut uskon kansalaisten silmissä, nyt kepujohto on kuin peura ajovaloissa.

Vaalit lähestyvät ja paniikki kasvaa ja olen varma, että ei sitä kansan luottamusta palauteta viimeisinä vallassaolo kuukausina sillä, että vaihdetaan internationaalin säkeet nälkämaan lauluun ja piilotetaan punanuttu pullan tuoksuisella kansallispuvulla.

Sehän on selvää, että kepu kyllä hakee viimeisenkin änkyränsä viimeistenkin pitkospuiden takaa vaaliuurnille makean elämänsä jatkumon varmistamiseksi ja kuuluttaa maaseudun pelastamistaan hautuumaan portilla oikosääristen pataljoonille ja viskaa Lepikon torpalta haettua multaa arkun kannelle krokotiilin kyyneleitä vuodattaen.

 

 

Jos ja kun lapsi aiheuttaa huoltajilleen murhetta ja käyttäytyy vanhempien odotusten vastaisesti, niin kurinpalautushan tai jonkin sortin rangaistushan  siitä seuraa.

Tämä on johdanto tai sanoisinko pieni aasinsilta sille, kun maailman ”viisaat” aprikoivat sitä, että miksi Venäjä nyt tekee sitä mitä se tekee Ukrainassa.

Yleinen käsitys on kaiken maailman dosenttien ja sotatieteiden kandidaattien ja pillutieteilijöiden suunnasta se, että Naton sotilasliiton laajentaminen Ukrainan vastaiselle rajalle, sai venäjän toimimaan kuten se nyt toimii.

Helppo selitys, eli mennään siitä mistä aita on matalin.  Minä ajattelen asioita yksinkertaisesti yksinkertaisena ihmisenä ( yksinkertaisuus on kaunista ) että nyt isä rankaisee poikaansa, kun ei ottanut vastaan sitä hyvää mitä talo tarjoaa, vaan lähti leveämmän leivän toivossa vieraan isännän EU.n rengiksi ja kaiken länsimaisen hapatuksen kumartajaksi ja hylkäsi venäläisyyden äidinmaidosta saadut korkeimmat totuudet valheiden tyyssijaan.

Joten, tämä on puhtaasti rangaistus tottelemattomalle pojalle, kun ei kuunnellut isänsä neuvoja ja kun isä nyt huomaa, että pojan polku käy eri suuntaan ja välirikko on lopullinen, niin nyt ainakin vielä näytetään, että syyttäkää itseänne.

Nato ei siis ole se alkuvoima joka venäjän sai liikkeelle, sen alkutahdit lyötiin silloin, kun länsimaiden tuella Ukrainalaiset hylkäsivät venäjän heille tarjoaman marionetti presidentin.

En tiedä miksi sitä niin markkinoidaan, että venäjä pelkäisi Naton ydinaseen tuloa rajoillensa, heillä on itsellä sama määrä tuhovoimaa ja olipa se rajoilla tai tuhannen kilometrin päässä, niin kyllä se samalla lailla tekee kipeää kun se kohteeseensa osuu.

 

Voimme varmaan puhua historiallisesta muutoksesta, kun yhteiskuntamme on kertarysäyksellä muuttunut viimeisen kolmen vuoden janalla tasavallasta ”akkavallaksi” ilman ainaista ”kiljuntaa”.

Meillä kyllä sopu säilyy ja onni kukoistaa vaimon päättäessä kaapinpaikan ja täytyy kyllä sanoa, että monelta murheelta ja hammasten kiristyksiltä on säästytty, kun ei ole minun, äkkiväärän ja putkiaivoisen mielenoikkuja lähdetty edes kokeilemaan, niissä olisi käynyt niin, että priimaa haluttiin, mutta sutta ja sekundaa saatiin.  Yhteisestihän toki niitä asioita hoidetaan, mutta kun viimeinen sana sanotaan äidin kielellä, niin siksipä me niin sitä äidinkieltä rakastammekin.

Mutta kotona hyvin toimiva ei näytä toimivan valtakunnan tasolla, kun yhteiskunta on saatettu lähes selvitystilaan ja kaaokseen naisten johtamana ja peilikin on tuskissaan, kun viisi naista joka aamu höpisee sille ja kyselee, että ken on maassa kaunehin.

Kyllähän se olisi pitänyt tietää kun valtaa jaettiin, että mitä useampi nainen, niin sitä huonompi soppa sanoo vanha kansanviisauskin.

Nyt näyttää olevan, että vieläkin mies luulee olevansa pää, mutta kyllä se on naisen kaula joka sitä päätä kääntelee haluamaansa suuntaan valtakunnassa.

Joten, toivottavasti tulevaisuudessa valtakunnassa kaikki hyvin kun,  ”käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain, vaikka esteitä on joskus tiellä kohtalon, voimme kaikki ne voittaa”…..

Eduskunnassa on 200 populistia ja vain yksi puolue joka sitä puhtaimmillaan edustaa, eli on kansan syvien rivien tulkki rötösherroja vastaan noin pelkistettynä sanoen, eli ei edusta ideologista kivijalkaa, vaan elää tai kuolee päivänpoliittisen sykkeen sydämen lyönneistä.

Sitten on niitä populisteja, jotka heittävät verkkonsa perussuomalaisille vesille  oman puolueensa ideologian vastaisesti, tavoitteena uskotella äänestäjille heidänkin olevan rötösherra jahdissa.

Jos nyt muutaman  mainitsen, niin kokoomuksessa kansan kusetukseen oman vakaumuksensa vastaisesti airueen kärjessä lippua kantaa Ben Zyskowitc.

Demareissa puppu -populismin ylin juomanlaskija on Kimmo Kiljunen.

Kepun persupolitiikan jälkiä matkii Hannu Hoskonen susirajalta.

Sehän se erottaa näiden muiden puolueiden kellokkaiden ulostulot persuista, että silloin kun ne tulevat heidän esittäminään, niin ne ovat hyviä ellei jopa loistavia uusia avauksia, mutta persujen suusta esitettyinä ne ovatkin sitten pahimmillaan jopa rasistin leima otsassa.( Mediankin mukaan )

Kansalaisilla suurimmalla osasta puuttuu se medianlukutaito, joka pystyisi jyvät seulomaan akanoista, eli näkisi kusetuksen, eikä astuisi yhä uudestaan samaan miinaan, mutta ymmärrän toki miinaan polkijoitakin, sillä kuka sitä jaksaa näitä valehtelijoiden klubin jokaista napinpainallusta alin omaan seurata.

 

 

Kyllä oli TAAS suorastaan irvokasta kuunnella toveri Marinin saarnaa kannattajiensa ja palvojiensa saattamiseksi hurmostilaan ja suoranaiseen transsiin ihastuksesta, riisuessaan suomineidolta viimeisenkin ihokkaan oman vihervasemmistolaisen hötön ja maailmanparannusutopioiden jatkumoksi.

En tiedä, että minkälaisella vastuuttomuuden neulalla Marin on rokotettu, kun ei ole pienintäkään käsitystä siitä, että muiden yhteisiä varoja tulisi suojella ja käyttää paremmin ja viisaammin kuin omiaan.

Ja kun huomataan että ylensyönti on saanut valtion rahakirstun huutamaan ei oota, niin siihen ei pelastuksena ole lisää velkaa entisen velan päälle, jossa on keskitytty lähinnä kakun syömiseen, pienimmänkään huomion kiinnittymättä sen leipomiseen.

Se näyttää olevan ainakin Marinin kohdalla, että kun yhteiskunnan rahaa tulee ovista, niin oma moraali lentää samalla ulos ikkunasta.

Marinin mottona taitaa olla, että kaikki mikä on sinun on minun ja kaikki mikä on minun on minun.

 

 

Tiedän kyllä kirjoittavani nyt sellaisesta aiheesta ja aihepiiristä, joka nostaa varmasti myrskyn vesilasissa.

Olen tätä ihmisten alinomaista voivottelua saanut kuunnella, kuinka he ovat joutuneet yhteiskunnan kaltoin kohdelluksi ja kuinka ovat nyt velka,-ja köyhyysloukussa, mutta kun vähän pintaa raapaisee, niin varsin monen, ei kaikkien, tilanteeseensa syyllinen löytyy omaan kurjuuteensa vain omaan peiliinsä vilkaistessaan.

Rajaan nyt pois ne, jotka sairauden ja terveytensä menettäneinä ovat joutuneet ahdinkoon.

Mutta sitten siihen suureen joukkoon niitä, jotka kitisevät kohtaloaan ja kurjuuttaan, kun leivän päälle ei olekkaan enään laittaa muuta lihaa kuin ylähuulensa.

Se on uskomatonta, kuinka oman elämän hallinta ja talouden realiteetit ovat niin hukassa joidenkin ihmisten arjessa, että ei osata mitoittaa kulutustaan tulojen ja menojen mukaiseen tasapainoon ja sitten ihmetellään kun vouti ja ulosottomies on ovella, että kuinkas tässä nyt näin pääsi käymään.

Kun valtaosan tuloista haukkaa sirkushuvit ja materian kaikkivoipaisuuteen uskova kulutushysteria, niin lopputulosta ei kannata ihmetellä ja vielä senkin jälkeen kun totuus paljastuu, niin yritetään jatkaa siitä huolimatta kuten ennenkin, ajatellen että kyllä se yhteiskunta pelastaa ja pidetään kulisseja pystyssä loppuun asti, kulutuspirun istuessa olkapäällä houkutuksineen kuiskien, että hyvä sika elää juomallakin.

Se on varmaa, että suuretkaan tulot eivät ole tae leivän riittämiseksi pöydässä, jos hurvittelu ja kaiken sortin elämysteollisuus on elämän tarkoitus.

Tietenkin ihminen tarvitsee hyvinvointiinsa myös juhlaa ja niitä kuuluisia sirkushuveja, mutta joku tolkku juhlinnassakin ja kyllä niillä pienemmilläkin ansioilla ja palkkatuloilla hyvin pärjää, eikä tarvitse seuraavan päivän leivän riittävyyttä epäillä, kun on budjetti tasapainossa ja pahanpäivän vara ”sukanvarressa”,

Uskon että me suuret ikäluokat olemme osanneet ja osaamme mitoittaa taloutemme kestävälle pohjalle, mutta nuoret ja nuoret aikuiset tuntuvat elävän kuin viimeistä päivää, vailla huolta huomisesta ja vaikka velaksi, kun normaali arki ei enää tunnu miltään.

Ehkäpä nuoret odottavat vain meidän raivaavasukupolvien arkkuun laittamista, että perinnöillään saavat velkansa ja vippinsä kuitatuksi ja sirkus ”sariola” saa jatkumon.   Mutta näyttää ainakin maaseudulla ja yleensä kasvukeskusten ulkopuolella kiinteistöistä tulleen lähinnä rasite ja taloudellinen taakka saajilleen ja monille vanhuksille elämän turvaksi hankittua kotia ei kukaan enään ota eikä osta ristikseen.