Kun puolue on mielipidemittauksissa tuskin 10 prosenttia, niin on suoranainen tyhmyys lähteä siinä tilanteessa tekemään isämurhaa.
Väyrynen on taistellut tuulimyllyjä vastaan, yrittäessään saada kepun nykyjohdon palaamaan takaisin juurilleen, mutta eihän näiden nousukkaiden päätä saada käännettyä, kun makea elämä ja henkilökohtaiset hillopurkit vievät voiton ja mustien autojen takapenkit houkuttavat enemmän kuin sontakärryjen paskantuoksuisilla rattailla istuminen.
Kaiken huippuna on ollut yhden suunpieksijän ( kärnä ) uhkailut, että hän ei tule asettumaan enää puolueensa ehdokkaaksi vaaleihin Lapissa, jos Väyrynen on mukana listoissa. Voi herra isä sanon minä, on siinä koomikolla ja eduskunnan sattumaedustajalla suuret puheet ja luulot itsestään.
Nyt se Paavo sitten luopuikin ehdokkuudestaan ja hän ja hänen linjansa kepun pelastamiseksi ( taas ) olisi kuitenkin ollut se, joka olisi puolueeseen palauttanut uskon kansalaisten silmissä, nyt kepujohto on kuin peura ajovaloissa.
Vaalit lähestyvät ja paniikki kasvaa ja olen varma, että ei sitä kansan luottamusta palauteta viimeisinä vallassaolo kuukausina sillä, että vaihdetaan internationaalin säkeet nälkämaan lauluun ja piilotetaan punanuttu pullan tuoksuisella kansallispuvulla.
Sehän on selvää, että kepu kyllä hakee viimeisenkin änkyränsä viimeistenkin pitkospuiden takaa vaaliuurnille makean elämänsä jatkumon varmistamiseksi ja kuuluttaa maaseudun pelastamistaan hautuumaan portilla oikosääristen pataljoonille ja viskaa Lepikon torpalta haettua multaa arkun kannelle krokotiilin kyyneleitä vuodattaen.
