Tekijä: Norppa

Luin Daily Mailista, miten Britanniassa naisvankiloissa vartijoita on joutunut raiskatuksi. Tekijöinä on ollut vankeja, jotka ovat biologisesti miehiä, mutta ovat päässeet naisvankilaan sanottuaan kokevansa itsensä naiseksi. Karkeimpana esimerkkinä oli vanki, joka oli  tuomittu  useista  raiskauksista. Silti hänet oli päästetty kärsimään tuomiotaan naisvankilaan koska hän ilmoitti kokevansa itsensä naiseksi ja käytti naisen nimeä! Mitään kirurgisia operaatioita tai edes hormonihoitoa ei kuitenkaan oltu tehty, joten ”nainen” oli kykenevä vankilassa jatkamaan rikollista toimintaansa. Asian paljasti entinen Konservatiivisen puolueen poliitikko Rory Stewart joka ministerinä oli valvonut vankiloita vuosina 2018-19.

Monenlaisia järjettömyyksiä ilmenee, kun sukupuolta voi vaihtaa pelkästään ilmoittautumalla. Naiset ovat yleisesti enemmän suopeita tällaiselle kikkailulle, mutta myös kärsivät siitä.  En osaa sanoa, onko kukaan nainen halunnut miesten vankilaan koska ”kokee itsensä mieheksi”, mutta jos on, niin kärsijä siinäkin on suurella todennäköisyydellä nainen. Sama pätee urheiluun: entinen mies voi tehdä ennätyksiä joita kukaan oikea nainen ei pysty ikinä rikkomaan ja viedä palkinnot muiden nenän edestä. Jos taas nainen ilmoittautuu mieheksi niin voi urheilussa varautua pysymään sijoilla ”ynnä muut”.

 

Ylen toimittaja yritti puristaa Sanna Marinilta ja Katri Kulmunilta myötätuntoa sille että korona-kriisin talousvaikutuksia paikattaisiin luopumalla hävittäjähankinnoista. Siitä olisi toimittajan mukaan saanut juuri sopivan summan ja asia oli ollut kuulemma esillä sosiaalisessa mediassa. Kulmuni väisti kysymyksen alkamalla puhua ihan muuta. Kun toimittaja jankkasi asiaa uudelleen niin hän käänsi sen pääministeri Marinille. Hieman jännitin, mitä Marin sanoo, koska muistelen hänen ennen vaaleja puhuneen hävittäjähankintojen supistamisesta. Mutta Marin sanoi yhtään kiertelemättä ja silmääkään räpäyttämättä: ”Suomen puolustuskyvystä on huolehdittava, hävittäjät ovat ilmapuolustukselle tärkeät, eikä niistä voida tinkiä”. Toimittaja jäi sopertelemaan, että jostain muusta sitten pitää säästää.

Olen jo kauan ihmetellyt sitä, miksi kaupungit Suomessa, kuten Tamperekin, täytetään rumilla laatikoilla. Arvelin, että syynä on hinta. Nopeasti pitää saada korkea talo ja asunnoista paljon rahaa, arkkitehtuurilla ei ole väliä. Sama syy siis kuin sillä, että parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua sama tönö on homeessa ja lyödään kasaan. Uuden rakentamisessa taas rakennusyhtiö tietenkin tienaa. Vielä vajaat sata vuotta  sitten taloissa oli tyyliä: kaarevia ikkunoita ja yksityiskohtia. Kaikki latistui 1960-luvun tullessa kun alettiin tehdä halpoja laatikoita. Tallinnassa uusissakin taloissa on usein tyyliä, vanhaa arkkitehtuuria on kunnioitettu. Esimerkiksi sataman läheisyyteen rakennetuissa taloissa on eräänlainen harjakatto. Eipä siis ihme, että Tampereellekin suunnitellun hienon talon on suunnitellut virolainen. Eikä hinnan pitäisi olla este, edellyttäen, että jokin rakennusyhtiö sen hyväksyy. Asunnoista ei tulisi ylikalliita ja rakennusyhtiökin saisi osansa. Uusi talo tulisi vanhan 1970-luvun laatikon tilalle, koska laatikkoon pitäisi muuten tehdä mm. putki- ja kattoremontti ja kulut asukkaille olisivat joka tapauksessa korkeat.

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Osin niin onkin, mutta kyllä yleisiäkin näkemyksiä löytyy. Varmaan yli 90% ainakin pitää kauniimpana jos asunnon ikkunasta näkee luontomaiseman kuin esimerkiksi teollisuutta. Tampereelle suunniteltu talokin oli ehtinyt somessa ihastuttaa. Vähän sama asia kuin sen kuuluisan ”kansan oikeustajun” kanssa. Sitä ei kuulemma ole, mutta juuri kukaan ei ole tyytyväinen väkivaltarikosten lyhyisiin tuomioihin.

Katsokaa itse, kumpi olisi mielestänne kauniimpi vaihtoehto Tampereelle Tuomiokirkon lähelle:

Artikkeli oli sekä Aamu- että Iltalehdessä, tässä Iltalehteen:

https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/aea5c8e0-5c37-4493-add8-d0b4aeabe7b8#gallery

 

Eurofighter Typhoonit ovat jyrisseet nyt viikon Suomen taivaalla ja ainakin huomisesta alkaen koeajossa pitäisi olla Rafale. Israel sitä vastoin on jo hankkinut F-35 hävittäjiä ainakin pari kymmentä ja aikoo hankkia niitä 50-75 kappaletta. F-35:n hintakin on pudonnut hieman alle 80 miljoonan dollarin. Israelilaiset kehuvat F-35:tä siitä, että sen erittäin heikko näkyvyys tutkassa antaa lentäjälle mahdollisuuden mennä minne tarvitaan. Koneella voi operoida syvällä vihollisen alueella huomaamatta ja se pystyy välttämään Venäjän kehittyneimmätkin ilmatorjuntaohjus järjestelmät, S-300:n ja S-400:n. Tuolla arviolla se olisi Suomellekin erittäin hyvä kone, sillä Pietarin alueen ilmatorjunta yltää melkein koko Suomeen ja käyttänee juuri noita järjestelmiä. Kriisitilanteessa Venäjä voisi julistaa Suomen ilmatilan lentokieltoalueeksi ja uhata noilla ohjuksilla, F-35:n ei siitä tarvitsisi välittää.

Mutta Israelkaan ei luota pelkästään F-35:een, eihän se edes aio hankkia niitä kuin korkeintaan 75 kappaletta. F-35 on hyvä tiedusteluun ja tiedonjakoon, mutta se saa tuekseen uudistettuja F-15 hävittäjiä. Ehkä on niin, että F-35 on ajateltu enemmän raivaamaan tilaa perässä tuleville F-15 koneille, jotka sitten tekevät pääasiassa tuhoamistyön. Siltä pohjalta herää kysymys, onko F-35 sopiva ainoaksi hävittäjäksi?  Suomen kannalta on tietysti myös oleellista koneen soveltuvuus maantiekentille ja nopeus jolla se saadaan uudelleen ilmaan. Harmi, ettei edes harkita samantyyppistä ratkaisua kuin Israelissa. Esimerkiksi 30 kappaletta F-35 konetta ja 40 kappaletta halvempaa F-15 konetta voisi olla käytännöllisin ratkaisu edellyttäen, että F-35 muuten sopii Suomen taistelutapaan.

F-35 olisi kiva nähdä ilmassa, sillä lentonäytöksessä siitä oli vain jokin maassa oleva maketti.  Jospa lykästää joku päivä kun niitä täälläpäin testataan.

Aika mystinen on tuo Teheranissa pudonneen ukrainalaiskoneen tapaus. Kone oli jo saavuttanut yli kahden kilometrin lentokorkeuden eli siinä vaiheessa pitäisi olla jo aika turvallista. Syyksi tarjottiin jopa ”moottorivikaa”. Ikäänkuin useampimoottoorinen kone putoaisi palaen ja mitään viestiä lähettämättä, jos yhteen moottoreista tulee vika!

Kun kone putosi vain hetkeä myöhemmin  kuin Iran oli ammuskelut ohjuksilla Irakissa amerikkalaisia, irakilaisia ja suomalaisiakin, niin pistää miettimään, voisiko asioilla olla jotain yhteyttä? Ohjus koneeseen tuskin on osunut, se varmaan näkyisi jossain kuvassa tai filmissä. Kun koneesta ei annettu minkäänlaista hätäviestiä, se asiantuntijan mukaan voi tarkoittaa myös sitä, että koneessa oli pommi. Eräs lukijan kommentti aiheesta kertovaan juttuun oli mielestäni kiinnostava. Kone oli melkein tunnin myöhässä lähdöstään, joten olisiko mahdollista, että koneeseen ehkä laitetun pommin oli tarkoitus räjähtää vasta paljon myöhemmin? Ja millaisia seurauksia sillä ajateltiin olevan, missä kone olisi ollut silloin, millaisia spekulaatioita sen putoamisesta olisi esitetty? Olisiko olliut mahdollista esimerkiksi asettaa USA jotenkin epäilyksenalaiseksi?

Nyt koneen mustia laatikoita ei anneta koneen valmistajalle eli Boeingille. Saa nähdä, saadaanko asiasta totuutta selvitettyä.

Ensi alkuun iranilaisen kenraalin surmaaminen voi vaikuttaa typerältä kostolta tai järjettömältä murhalta. Trumpin oikkuja jälleen kerran! Taustalta paljastuu kuitenkin paljon muuta.

Lähi-idässä Syyria, Libanon ja Irak ovat heikkoja valtioita, joissa valta on jakaantunut kilpailevien armeijoiden kesken. Autoritaariset Turkki, Venäjä ja Iran ovat nähneet tilaisuutensa laajentaa omaa valtaansa noihin maihin. USA:n rooli on tällä kertaa ollut aika passiivinen paitsi Iranin suhteen, koska se on sitoutunut suojelemaan Israelia. Iranin pyrkimyksenä taas on ollut levittää valtaansa noihin kaikkiin kolmeen heikkoon valtioon.

Libanonissa Iranilla onkin paljon valtaa koska siellä sen liittolaisella islamistisella Hizbollahilla (=”Jumalan puolue”) on vahva armeija. Libanonin omat joukot eivät kykene haastamaan Hizbollahia joka on koonnut satoja tuhansia ohjuksia valmiiksi ammuttavaksi Israeliin. Mahdollisen sodan syttyessä kuolee myös paljon libanonilaisia, sillä ohjukset ja niiden valmistuspaikat ovat siviiliasutuksen keskellä eikä Israel jää odottamaan että ne ehditään laukaista sen kaupunkeihin.

Gazassa Iranin liittolaisena on ainakin Islamilainen Jihad -järjestö, jolla myös on raketteja joita se ajoittain ampuukin rajan yli. Myös Hamas on saanut Iranilta tukea vaikka ei ole shialainen.

Iran yrittää rakentaa myös Syyriasta omaa tukikohtaansa: se on auttanut Syyrian diktaattoria Bashar al-Assadia sisällissodassa Hizbollahin kanssa ja vastalahjaksi olettaa voivansa pitää tukikohtiaan Syyriassa. Israel taas ei sitä hyväksi ja on ajoittain käynyt tuhoamassa noita tukikohtia. Venäjän rooli on tässä kaksinainen. Venäjä tukee Assadia ja haluaa siten Syyriasta itselleen tukikohdan. Mutta Venäjä ei halua joutua yhteenottoon Israelin kanssa. Putin on käynyt Israelissa ja ilmeisesti on sovittu joistain asioista yhteenottojen estämiseksi. Silti jostain syystä Venäjä on hyväksynyt Iranin tukikohtien rakentamisen. Onko se heikkoutta vai taktiikkaa, kahdella hevosella ratsastamista?

Irakista Iran on ajatellut saavansa liittolaisen ja alusmaan, koska enemmistö maan asukkaista on shia-muslimeita samalla tavalla kuin Iranissa. Taistelussa Isisiä vastaan Iranin tukemien shia-joukkojen valtaamat alueet eivät ole Irakin hallituksen valvonnassa.

Iranin tavoitteena shialainen suurvalta. Suurvallan tarkoituksena taas on tuhota Israel. Iranin papistolla on ehkä tästä jopa jonkinlainen eskatologinen missio. Samalla tavalla kuin Hitlerillä aikoinaan arjalaisten asuttamasta Suur-Saksasta, jolle on vallattu idästä ”Lebensraumia”. Israelin tuhoa julistetaan avoimesti.

Qassem Suleimani oli Iranin siirtomaa-armeijan, Al Quds Vallankumouskaartien johtaja.  Al Quds tarkoittaa Jerusalemia, sekin kertoo, mikä on noiden joukkojen lopullinen päämäärä. Häntä pidettiin toiminnassaan hyvin taitavana  ja tehokkaana.

Miksi sitten USA surmasi Suleimanin? Iranin suunnitelmat alkoivat horjua kun kansa Libanonissa ja Irakissa osoitti mieltään, vaatien Iranin vaikutusvallan vähentämistä. Iran oli yliarvioinut sen Irakin shiamuslimeilta saaman tuen, se ei ollutkaan ehdotonta. Irakissa turvallisuusjoukot alkoivat ampua mielenosoittajia, heti alussa mukana oli myös iranilaismielinen militia, jopa iranilaisia joukkoja ilmeisesti. Sadat saivat surmansa luodeista ja kohti ammutuista, armeijan käyttämistä kyynelkaasukranaateista. Siis sadat siviilit, siihen nähden meillä on tästä uutisoitu aika vähän. Mielenosoitukset eivät kuitenkaan olleet laantumassa. Jotain siis täytyi tehdä ettei haave Suur-Iranista ja hyökkäyksestä Jerusalemin kimppuun kaatuisi.

Jotain tehtiinkin. Iranin aseistama Irakin Kataib Hizbollah ampui ohjuksia Kirkukiin surmaten amerikkalaisia. Tavoitteena oli ilmeisesti provosoida USA vastaiskuun ja sillä tavoin yrittää saada irakilaiset ”yhdistymään yhteistä vihollista vastaan”. Vanha kikka, jos suosio alenee, aloita sota. USA provosoituikin ja ampui aluksi Kataib Hizbollahia surmaten joukon sen jäseniä. Iranin seuraava siirto oli järjestää ”mielenosoitus” USA:n lähetystön luona Bagdadissa. ”Mielensoittajat” olivat iranilaismielisiä joukkoja. Qassem Suleimani oli operaatioiden pääarkkitehti, joukkojen Guderian, jonka oli tarkoitus johtaa operaatioita Iranin naapurimaissa. USA:n armeija huomasi kuitenkin, että tämä shakkilaudan kuningatar oli jätetty suojaamatta ja löi sen pois. Siirto, jota Iranin papisto ei osannut odottaa. Raivoa on luvassa, mutta Suleimania se ei korvaa. Suur-Iranin rakentaminen ja Israelin tuhoaminen on kärsinyt vakavan takaiskun.

 

Koulussa keskinkertainen oppilas, keskiarvo keskimääräinen välillä 7-8. Ei erityisen näkyvä vaan ihan tavallinen oppilas. Rippikoulun käynyt, seurakunnan nuorissa hengaillut, jopa isosena. Sokoksella myyjän hommia tehnyt. Nyt mies, pieni lapsi, mukavaa perhe-elämää. Asioita ja työntekoa korostava, vaatimaton, siis ihan tavallinen perussuomalainen.