Äänisen saaressa säästyi Euroopan suurin kalmisto kaukaa kivikaudelta – arkeologian nykymenetelmät paljastavat yllätyksiä 8000 vuoden takaa

Peurasaaren ainutlaatuiset haudat kertovat bioarkeologeille tarinaa kulttuuripiiristä, johon kuuluivat myös Suomen tuolloiset asukkaat.

****

Mooses! Nämä näyttäisivät olleen Suomen Suomusjärven kulttuurin (Sauli…) sukulaisia. Kumpi on mennyt kumpaan suuntaan, on sitten eri asia… Ja nämä on käyttäneet myös punamultahautausta.

Naisten välityksellä periytyvän mitokondriaalisen haplohmän C1f edustajilla ei ole jälkeläisiä (”haloset” ovat jyränneet…).

Miehillä on” arabihaploryhmä” J – ja yksi (1) ”bramiini” R1a1.

https://www.researchgate.net/publication/307653413_Ancient_Paleo-DNA_of_Pre-Copper_Age_North-Eastern_Europe_Establishing_the_Migration_Traces_of_R1a1_Y-DNA_Haplogroup

” Ancient Paleo-DNA of Pre-Copper Age North-Eastern Europe:

Establishing the Migration Traces of R1a1 Y-DNA Haplogroup

Article (PDF Available) · March 2016 with 2,113 Reads

DOI: 10.13187/ejmb.2016.11.40

… The main research method of this paper is the interpretation of recently obtained genetic

data, which is compared with archaeological cultures distribution. To support some conclusions,

data on mtDNA haplogroups was also used as supplementary instrument.

3. Results and Discussions

R1a1*, M459+, M198- on Yuzhniy Oleni Ostrov burial (North-Western Russia)

One of the most well studied Eastern European archeological sites is the Yuzhniy Oleni Ostrov burial on the shores of Lake Onega (Karelia, Russia) and it is dated back to the developed and late Mesolithic period of VII-V millennium BC. Three individuals from the Yuzhniy Oleni Ostrov, who lived 7500 years ago (UZOO-7, 8 and UZOO-UZOO-74), possessed a non-existing now in Europe mitochondrial haplogroup C1f [2]. Also among the burials of Yuzhniy Oleni Ostrov were found mitochondrial haplogroups U4, U2e,U5a [3],J and H [4,p.36]. The Mesolithic inhabitant of Yuzhniy Oleni Ostrov (burial № I0061) possessed Y-chromosome haplogroup R1a1

(SRY10831.2, M198- subclade) [5] and mitochondrial haplogroup C1g (formerly C1f) [5]. The other Mesolithic inhabitant of Yuzhniy Oleni Ost- rov (I0221 / UZ0040) possessed Y-chromosome haplogroup J, and mitochondrial haplogroup U4 [6].

The author of one the most detailed publication on Yuzhniy Oleni Ost- rov antropology V.P. Yakimov adhered to the Eurocentric point of view on the formation of the Mesolithic Onega inhabitants. He suggested that their origins are linked to the Paleolithic population of Eastern Europe, who moved along the glacier to the northern and northeastern directions [16]. But some cross-breeding with Eastern population was also confirmed: «Later, it was concluded that it belonged to the described in the southern edge of the region so-called «flint» Mesolithic culture associated by origin with cultures of the Volga-Oka area, and (since the appearance in the VIII millennium BCE) coexisted with an earlier (since the X millennium BCE) local «quartz-slate» culture created by people from the North Urals and Trans-Urals and related to Finnish Askola – Suomusyarvi» [17]. But as we see further, ultimate western origins of that culture is probable also – as we see a wide migration towards east in early Mesolithic. Currently, researchers emphasize that «Yuzhniy Oleni Ostrov burial site is as an archaeological source extremely multifaced» (ibid) and represents a particular genetic type, different from the classical Mongoloid and Caucasoid (ibid).

A very heterogeneous composition of the population is now well proven by the presence of Y-chromosome haplogroup J, which indicates the influence of the southern areas and communication of Yuzhniy Oleni Ostrov people with populations of the Black and Caspian Sea.

The question if the culture of Yuzhniy Oleni Ostrov is non-ceramical Me- solithic or ceramical Neolithic, is still open. It should be mentioned that P.N. Tretiakov in his book «Finno-Ugrians,Balts and Slavs at the Dnieper and Volga» mentioned: «The population, which left behind the Oleni Ostrov burial ground seems to be familiar with the ware. It is proven by the bone plates with pinked edge, which must have served as ornament molds for clayware. If this statement is true, the Oleni Ostrov burial ground should be connected with the ancient culture of the Pottery Neolithic of the East Baltics – the Sperrings culture» and further: «Comb ware of Sperrings type, according to different researchers, has the closest analogs to the Neolithic cultures of the Kama Region, the Cisuralian area and Trans-Urals, and we agree with this statement. Anyhow, there is no doubt that numerous Ural and Kama analogs to Sperrings ware, which have been detected in the recent years are incomparably more convincing than the Middle Dnieper one» [18, p. 24]. This supports the version of the possible connections of Yuzhniy Oleini Ostrov people with the southern or eastern Neolithic cultures.

In addition to the local component the cultural influences on Yuzhniy Oleni Ostrov, the influences of most far-off regions have been mentioned in different works. For example, one article highlights the unexpected similarities of Yuzhniy Oleni Ostrov inhabitants and the representatives of culture Çatalhöyük [19, p. 92]: «However, the distri- bution observed on the charts provokes a number of questions be- cause of the convergence of typological characteristics of the groups diametrically opposed geographically and for which the likelihood of direct biological kinship and mutual contacts excluded. The most vivid illustration of this is the convergence of characteristics a series of Mesolithic Oleni Ostrov burial ground with sample from Çatalhöyük by the values of the second factor …». But the finding of the Y-DNA haplo- group J, which is associated with significantly more southern regions, only confirms ties of Yuzhniy Oleni Ostrov with the Southern cultures.

This way, the southern Neolithic influences on Yuzhniy Oleni Ostrov seem to be strongly probable and they could be originated from the Neolithic tribes of Comb Ware cultures. … ”

***

”Arabihaplo” J:

”Bramiinihaplo” R1a1:

mito U2

mito H2

Sen enempää uralilaishaplosta N  kuin länsieurooppalaisesta ”trattbäga- rihaplosta”  I,  jotka ovat Suomessa hdessä vallitsevat  ei näy tuossa vaiheessa vielä merkkejä.

Miss Jakutia -ehdokkaat edusavat varmaan alkuperäisempiä väesörhmiä…

Oheisessa kuvassa etualalla olevan roomalaisen kaleerilaivan kannelta roomalai- set sotilaat, jotka on tunnistettavissa jumalattoman suuresta jalkaväen kilvestä, ja vähemmän suojavarustettu kelttiläinen seppämestari liittolaisheimosta itse teke- mänsä erikoisen pitkävartisen teräaseen kanssa hyökkäävät taaempana olevan komeamman veneettiläisen kauppa- ja sotapurjelaivan kimppuun, joka luultavasti seisoo rasvatyynessä, eikä siinä ole airoja eikä soutajia. Sitä piirittää luultavasti kaksi muuakin kaleeria, joita purjehtijalle ”huono” ilma ei lainkaan haittaa, päin vastoin. Paikka on Britannian kanaali ja vuosi on 56 e.a.a.eli noin 100 vuotta myö- hemmin kuin Adrianmeren veneetit olivat varmistaneet Roomalle voiton 2. puu- nilaissodassa ja supervalta-aseman Välimerellä. Myös nämä Breagnen veneetit, jotka kuljettivat pronssiin tarvittavaa tinaa Britanniassa manner-Eurooppaan, olivat olleet Rooman ylimpiä ystäviä aina siihen asti, kun vuonna 58 e.a.a. Gallia Transalpinan maaherraksi nimitettiin Julius Caesar, joka muuten johti itsekin sukujuurensa peräti veneettien Venus-jumalattaresta. Hänen mielestään veneetit hallitsivat liian kriittisiä resursseja Rooman kannalta.Rannikon naapurikansat lisäksi seurasiva poliiisesti heitä eivätkä Roomaa. Rooman laivastoa komensi muuan (Marcus Junius) Brutus,  joka tässä yhteydessä saavutti Caesarin jakamattoman (joskin tunnetusti katteettoman) luottamuksen.

Näin kertoo Caesar itse:

Gallian sota:

II 34

” … At the same season Publius Crassus whom he [Caesar] despatched with one legion agaist the Veneti, Venelli, Osismi, Curiolotae, Esubii, Aulerci and Redones, the maritime states which border upon the ocean, reported that all those states had been brought into subjection to the power of Rome. … ”

III 7

” … But at this point the war broke suddenly in Gaul, of which the cause was as follows. Publius Crassus the younger (Jr.) with Seventh legion had been wintering at the by the Ocean at the Andes. As there was a lack of corn in those parts, he despatched several commandants and tribunes into the neighbouring states to seek it. Of these officers Titus Terrasidius was sent to the Esubii, Marcus Trebius Gallus among the Curiosolites, Quintus Velantius with Titus Silius among the Veneti.

Thsese Veneti exrcise by far the most extensive authority over all the sea cost in these districts, for they have numerous ships, in which it was their custom to sail to Britain and they excel the rest of the theory and practice of navigation. As the sea is very boisterous,  and open, with a few harbours here and there which tehy hold them- selves, they have as tributaries almost all those whose custom is to sail that sea. It was Veneti who took the first step,by detaining Silius an Velanius supposing that through them they should recover their own hostages whom they had given to Crassus. Their authority induced their neighbours – for the Gauls are sudden and spasmodic in their designs – to detain Trebius and Terrasidius or the same reason, and, rapidly despatcing deputies among their chiefs,they bound themselves by mutual oath to do nothing save by common conscent, and to abide together the single issue of their destiny. Moreover, they urged the remaining states to choose rather to abide in the liberty received from their ancestors than to endure Roman slavery. The whole sea-cost was rapidly won to their opinion, and they dispatched a deputation in common to Publius Crassius, bidding him restore their hostages if he would receive back his own officers.

Caesar was informed by Crassus concerning these matters, and, as he himself was at some distance, he ordered men-of-war to be built meanwhile on the the river Loire , which flows into Ocean, rowers to be drafted from Provence, see- men and steersmen to be got together. These requirements were very rapidly executed, and so soon as the season allowed he himself hastened to join the army.

The Veneti and likewise the rest ofthe states were informed of Caesar´s coming, and at the same time they perceived the magnitude of their offence – they had detained and cast into prison deputies, men whose title had ever been sacred and inviolable among all nations . Therefore, as the danger was great, they began to prepare for war on a corresponding scale, and especially to provide naval equipment, and the more hopefully because they relied much on the nature of the country. They knew that on the land the roads were intersected by estuaries, that our navigation was hampered by ignorance of the locality  and by the scarcity of harbours, and they trusted trusted that the Roman armies would be unable to remain long in their neighbourhood by the reason of lack of corn. Moreover, they felt that, even though everything should turn out contrary to expectations, they were predominant in sea power, while the Romans had no supply of ships, no knowledge of the shoals,harbours, or islands in the region where they were about to wage war, and they [Veneti] could see that navigation on a land-locked see was quite different from navigation on an Ocean very vast and open. Therefore, having adopted this plan, they fortified their towns, gathered corn thither from the fields, and assembled as many ships as possible in the campaign. As allies for the war they took to themselves the Osismi, the Lexovii, the Namnetes, the Ambiliati, the Morini, the Diablintes, and the Menapii; and they send to fetch auxiliaries rom Britain, which opposite those regions.

The difficulties of the campaign were such as we have shown above; but, never- theless, many considerations moved Caesar to take it. Such were the outrageous detention of Roman knights, the renewal of war after surrender, the revolt after hostages given,  the conspiracy of so many states – and, above all, the fear that if this district were not dealt with the other nations might suppose they had the same liberty. He knew well enough that almost all the Gauls were bent on revolution, and could be recklessly and rapily aroused to war; he knew also that all men are narurally bent to liberty, and hate the state of slavery. And thereore he deemed it proper to divide his army and disperse it at wider intervals before more states could join the conspiracy.

According to the dispatched Titus Labienus, lieutent-general, with the cavalry to the territory of the Treveri, who live next the river Rhine. His instructions were to visit Remi and the rest of the Belgae, and to keep them loyal, and to hold back the Germans, who were said to have been summoned by the Belgae to their assistance,in case they should endeavour to force the passage of the river by boats. Publius Crassus, with twelwe cohorts from the legions and a large detach- ment of cavalry, was ordered to start for Aquitania to prevent the dispatch of auxiliaries from the tribes there into Gaul, and the junction of the two great nations. Quintus Titurius Sabinus, lieutenant-general, was depatched with three legions to the territory of Venelli, the Curiosolites and the Lexovii, to keep that force away from the rest. Decimus Brutus the younger was put in command of the fleet, and the Gallic ships already ordered to assemblerom the territory of Pietones, the santoni and others now pacified, and was ordered  to tart as soon as possible for the country ofthe Veneti, whither caesar himself hastetened with the land force.

…

III 13

… Not so the ships of ”Gauls” [Veneti],for they were built and equipped in the fol- lowing fashion. Their keels were considerably more flat than of our own ships, that they they might more easily weather shoals and ebb-tide. Their prows were very lofty, and their sterns were similarly adapted to meet the force of waves and storms. The ships were made entirely of oak, to endure any violence and buffeting. The cross-pieaces were beams a foot thick, fastened with iron nails as thick as a thumb. The anchors were attached by iron chains intead of cables. Skins of peaces of leather fine finished were used instead of sails, either because the natives had no supply of flax and no knowledge of its use, or, more propably, because they thought that the mighty ocean storms and hurricanes could not be ridden out nor the mighty burden of their ships conveniently controlled, by means of sails. When our own fleet encountered these ships it proved its superiority only in speed and and oarsmanship; in all other respects, having regard to the locality of the tempests the others were more suitable and adaptable. For our ships could not them with ram (they were stoutly built), nor by reason of their height, they were, was it easy to hurl a pike, and for the same reason they were less rapidly gripped with grapnels. Moreover, when the wind began to rage and they ran before it, they endured the storm more easily, and rested in shoals more saely, with no fear of rocks or crags if let by the tide; whereas our own vessels could not but dread the possibility of all these changes.

II 14

Caesar had taken several towns by assault , when he perceived that all his labour availed nothing, since the flight of the enemy could not be checked the capture of towns, nor damage done to them; accordingly he determined to aweit the fleet. It assembled in due course, and so soon as it was sighted by the enemy about two hundred and twenty of ships, fully prepared and provided with every kind of equip- ment, sailed out of harbour and took station opposite ours. Brutus, who commanded the fleet, and his tribunes and centurios in charge of single ships, were by no means certain what to do or what plan of battle they would pursue, or our commander knew the enemy could not be damaged by the ram; while, even when turrets were set up on board, the lofty sterns of the native ships commanded even these, so that from the lower level missiles could not be hurled property, while those discharged by the Gauls gained heavier impact. One device our men had prepared to great advantage – sharp-pointed hooks let and in and fastened to long poles, in shape not unlike siege-hooks. When by these contrivances the halyards which fastened the yards to the masts were caught and drawn taut, the ship was rowed hard ahead and they were snapped short. With the halyards cut the yards of necessity fell down; and as all the hope of the Gallic ships lay in their sails and tackle, when those were torn away all change of using their ships was taken away also. The rest of the conflict was a question of courage, in which our own troops easily had the advantage – the more so because the engagement took place in sight of Caesar and of the whole army, so that no exploit a little more gallant than the the rest could escape notice.The army, in fact, was occupying all the hills and higher ground from which there was a near view down upon the sea.

III 15

When the yards had been torn down as described, and each ship was surraoun- ded by two or three, the troops strove with the utmost force to climb on the enemies ships. When several of them had been boarded, the natives saw what was toward; and, s they could think of no device to meet it, they hastened to seek safety in flight. … ”

Rooma joutui valtaamaan Britannian veneettien takia, vaikka valtakunnan hallit- sematon laajeneminen oli tunnustettu ongelma – eikä varsinaisesti ”Korkein Täyttymys” sellaisenaan.

Kyseinen työkalu oli tarkoitettu purjelaivojen hamppuköysien katkomiseen, jonka jälkeen ainakin veneettinen silloiset laivat olivat ohjauskelvottomia. Oli selvää, että sille löytyy aika pian vastaveto. Liikkuvat veneetit liittoutuivat germaanien kanssa, jotka oliva aina olleet Rooman vihollisia.

Rooman oli otettava haltuunsa tinan lähteet ja tuotanto. Koko pronssikausi oli kuitenkin pian fööbii.

PS: Toisin kuin roomalaiset, veneetit ja gemaanit, jotka luottivat yli kaiken suojau-tumiseen, kelttiläiset soturit luottiva hyviin keveisiin aseisiin, suureen liikkuvuueen (mukaan lukien liukas pako) ja sulautumiseen maastoon ja väestön joukkoon (mikä edellytti sen kannausta).

Kuvassa Insubrien kelttiheimon päällikkö Ducarius, sillä kertaa Hannibalin liitto- lainen, listii roomalaisen (tyhmän) komentajan konsuli Gaius Flaminiuksen Trasi- mene-järven taistelussa vuonna 17 e.a.a. Tämä oli myös kosto siitä, että Rooman konsuli Marcus Claudius Marcellus (joka oli nyt reservissä Rooman kaupungin preetorina) listinyt kaksintaistelussa heimon ja koko Gallian entisen komentajan Viridomaruksen, kun roomalaiset olivat vallanneet heidän pääkaupunkinsa Mediolanumin (Milanon).

Onko historiasta löydetty uusi suomalais-ugrilainen kieli?

Suomen sana viikate , viron vikat, tulee Baltian veneettien naapureiden kuurilaisten kielestä baltologi Eino Niemisen mukaan.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&sanue_id=121602

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=vikat&F=M&C06=et

Tämä lainaus on Fraenkelin Liettuan etymologisesta sanakirjasta:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

Lithuanian: kapóti (kapója, kapójo) = hakata (mäsäksi), halkoa, otella

Etymology: ’hacken = hakata, spalten = halkaista, lohkoa, (zer)schlagen = lyödä kappaleiksi, hauen = hakata,tapella,prügeln = piiskata, Schnabelhiebe versetzen = nokitella, niedermachen = alistaa, töten = tappaa’,

kapótis ’scharmützeln’ = otella,
kapõklė ’Hackbrett = koverruspölkky, Axt zum Aushöhlen einer Mulde, eines Troges’ = kuokkakirves ruuhen kovertamiseksi,
kapõklis ’Schlichtbeil’ = piilukirves (hirsien veistämiseen), ”tasokirves”
kapõtė ’Hackbrett’ = koverruspölkky (Skardžius ŽD 352),
kaplỹs (kãplis) = kaplễ ’Haue = kuokka, Spitzhacke = hakku, Karst = kuokka, Schlichtbeil = piilukirves’ und ’stumpfe Axt = lyhyt kirves, stumpfes Beil = lyhyt(teräinen) piilu, Schneidezahn = laikkaukärki, Dummkopf = pölkkypää, Tölpel = typerys’,
kapõčius = kaplễ
kap(š)nóti, kapsė’ti ’langsam picken’ = nokkia,
kapõjė ’Zeit des Holzspaltens = puunpilkonta(-aika)’, kapõnė (s.s.v.),
kopìkai ’Spechte’ (eig. ’Hacker’) = tikka,

lett. kapāt ’hacken = hakata, (klein) hauen = kuokkia, schlagen = lyödä, stampfen = tampata, zernagen = hajottaa, fressen = hyödä, hotkia (eläin. eläimellisesti)’,
kapeklis ’Hackeisen’ = tarttumarauta,
kaplis ’Hacke, Hohlaxt’ = hakku, putkikirves
kapēt ’mit dem kaplis (den Boden) auflockern, scharren, umwenden’ = naarata,
kaplēt, -īt ’mit der Hacke die Erde um die Kartoffelstaude ziehen, hacken’ = perunakuokka,
izkapts, –pte (= ”poislyönti”) ’Sense’ = viikate

(daraus finn. viikate, Gdf. *vikapteš, Nieminen LPosn. 5,79 ff.),  (”Viikate” lienee ollut kuuriksi ”vikaptes”, ”kaikenleikkaava”, ”poisleikkaava”, mutta tuo vi- tuossa merkityksessä ”pois” on slaavia, ilmeisesti puolaa; tai sitten se on ”kaikenleikkaava”.).

lit. kàpti (kàpia, kàpė) (1. kapiù) ’hauen = kuokkia, hakata, tapella, fällen’,

kàpti (kãmpa, kápo) (1. kampù, kapaũ) ’zerschlagen werden = hajota, erota (geom.: kãmpas = kulma), müde werden = väsyä’

(cf. zur Bed. griech. kòptein ’sehlagen, stossen = törmätä’ und ’ermüden = väsyä’,
kòpoj ’Schlag = isku’ und ’Ermüdung = väsymys, Ermattung = uupumus, Entkräftung = voimattomuus’

Kommentti: Tämän lähteen ”kreikka-etymologiat” ovat samaa sarjaa kuin Koivu- lehdon ”vanhat kermaanietymologiat”: kreikan ”-o-” EI MUUTU baltin –am-:ksi lainattaessa, ei sitten ei niin millään… Päinvastoin kyllä voi tapahtua, mutta siitäkään tuskin on kyse, niin tiiviissä vuorovaikutuksessa kuin preussilaiset galindit/skalvit ja kreikkalaiset aika ajoin olivatkin, koska baltit toimittivat antiikin kreikkalaisten himoitsemaa meripihkaa);

preuss. enkopts ’begraben’ = haudattu, upotettu, ympätty

… ”

Ruohoviikate on saattanut hvinkin läheä kehittmään aseviikatteesta. Sirppi on kuitenkin tunnettu tuhansia vuosia aikaisemmin.

En ole juurikaan samaa mieltä mistään persufilosogi Jukka Hankamäen kanssa, mutta tämä ehdototus on asiaa:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/hankamaki/pitaisko-suomen-erota-eitsta/

” Pitäisikö Suomen erota EIT:stä?

EIT voi ”tulkita kuolemanvaaran” aivan missä hyvänsä, ottaen vielä tar-vittaessa apuun Euroopan Norsunraatoneuvoston (joka on sen asettaja …) parlamentaarisen kokouksen ja EU:n pelleparlamentin, JOTKA VOIVAT TUNNETUSTI HOSRISTA AIVAN JUST MITÄ SAATTUU… Ja se on näin tehnytkin.

SITÄ PATSI TÄMÄ MIES PALASI SINNE VAPAAEHTOISESTI, häntä EI PAKKOPALAUTETTU, kyyditty kuten sanotaan, kuten joitakuita muita.

EIT huutaa siis vain siitä, että hänelle ei myönnetty poliittista turva- paikkaa, JA NÄIN EIT VAATII ITSELLEEN YLIMMÄN OIKEUDELLISEN AUKTORITEETIN ASEMAA TURVAPAIKOITA PÄÄTETTÄESSÄ, JOTA SILLE MISSÄÄN TAPAUKSESSA EI KUULU, vaan se kuuluu YK:lle ja sen valtuuttamille alaisilleen aidosti kansainvälisille järjestöille.

Tai sitten EIT vaatii, että SUOMEN OLISI PITÄNYT ESTÄÄ HÄNTÄ PALAAMASTA kotimaahansa.

Tapaus on äärimmäisen valitettava, mutta siinä on aivan olennaisena osana asianomaisen oma ehkä hyvnkin tarkkaan harkittu, tai sitten huolimaton ratkaisu. En tunne tarkemmin tapausta, muistan kylläkin lehdistä.

RK: ” On olemassa erikseen EU:n tuomioistuin, jokta tuomitsee viran-omaispäätöksiä, ja jonka käsialaa oli hiljattain, ettei tampereella asianmukaisesti tuomittuja huumerikollisia voi luovuttaa Hollannista Suomeen, ”koska Suomi ei ole oikeusvaltio” (totta sinänsä…) …

Kun se perustettiin, olisikohan ollut Lissabonin sopimuksella, arveltiin, että taitaa olla EU:kin polttanut päreensä EIT:en (varsinkin kuin siellä oli esimerkiksi venäläisten fasiteinakin pitämiä henkilöitä tuomarinakin silloin).

Mutta noin ei ole. Ne kiristävät yhdessä valejuridista verkkoaan kansallisvaltioita vastaan…

https://screenshots.firefox.com/LzYCsUVSHVxkdCfN/www.aamulehti.fi

Hollanti kieltäytyy luovuttamasta Suomen suurimman kokaiinijutun epäiltyjä Tampereelle, koska katsoo epäiltyjen oikeusturvan olevan vaarassa Suomessa

Kaksi kuriiriepäiltyä ehdittiin saada Suomeen, mutta sitten Hollannin linja muuttui. Nyt Suomi odottaa uutta Euroopan unionin tuomioistuimen päätöstä ja päättää vasta sen jälkeen, onko lakia tarpeen muuttaa.

https://asiakas.kotisivukone.com/files/kansanaani.kotisivukone.com/Kns6-19.pdf

Nyt lähestytään Talvisodan alkamisen vuosipäivää. Sotahistoriassa jää mo- nesti huomiotta se, että ennen Barbarosaa käytiin kolme taistelua, joilla var- mistettiin liittoutuneiden voitto toisessa maailmansodassa. Nämä taistelut olivat: Mongolian Halhin-Golin taistelut, Suomen talvisota sekä liittoutunei- den operaatiot Exporter Libanonissa ja Syyriassa sekä Countenance Ira- nissa. Jälkimmäisiä meillä tunnetaan hyvin huonosti. Sillä kuitenkin estettiin hitleriläisten tunkeutuminen Lähi-idän kautta Bakun öljykentille, turvattiin uusi reitti sotatarvikkeiden kuljetukselle Puna-armeijalle ja jaettiin Lähi-Idän valtiolliset kortit uudelleen, lähes nykyiseen malliinsa.

Hitlerin perimmäinen tarkoitus II maailmansodassa oli Neuvostoliiton hävittämi- nen, sen jakaminen Japanin kanssa Jenisei-jokea pitkin Mongolian Ulan Batorista Obin lahdelle. Suunnitelma koki perustavaa laatua olevan takaiskun elokuussa 1939 Halhin-Golissa, kun Ulko-Mongolian rajan yli tunkeutunut Japanin Mantshu- rian-armeija koki murskaavan tappion marsalkka Georgi Zhukovin komentamia neuvostoliittolaisia panssarijoukkoja ja ilmavoimia sekä Ulko-Mongolian 58000 miehen ratsumiesarmeijaa vastaan.

Englannin ja Ranskan sodanjulistus Saksalle 3.3.1939 sen hyökättyä Puolaan 1.3. oli Hitlerille yllätys, sillä nuo turvallisuussopimuskumppanit eivät pystyneet millään tavalla auttamaan Puolaa ilman Neuvostoliittoa ja Tshekkoslovakiaa. Saksan tul- tua etupiirirajalle se jäi ”sopimuksen mukaisesti” odottamaan NL:n vastaantuloa, joka tapahtuikin 17.9. NL:n ”siivu” koostui pääasiassa Puolan Versaillesin rauhan- sopimuksen vastaisesti miehittämistä länsi-Ukrainasta ja itä-Liettuasta. NL:ssa oli erimielisyyksiä sodanjohdon piirissä, pitäisikö nuo alueet ylipäätään ottaa haltuun, ja pitäisikö lujin puolustuslinja aina kuitenkin säilyttää vanhalla rajalla.

Kaikki Saksan sotatoimet palvelivat Barbarossaa

Strategistesti Saksan iskun oli tarkoitus painottua kolmeen strategiseen kaupun- kiin: Moskovaan, Leningradiin, jota Saksa luuli virheellisesti NL:n aseteollisuuden ytimeksi, ja öljyntuotantokeskus Bakuun.

Hyökkäys Ranskan kimppuun palveli paitsi selustan varmistamista NL:a vastaan ja tukialueen hankkimista Englannin ”valtaamiseksi”,mihin Saksa ei tosissaan pyrki- nyt, myös uuden hyökkäysreitin avaamista Ranskan siirtomaiden / mandaattialu- eiden Libanonin ja Syyrian kautta NL:n Bakun öljyalueille, joka oli aina hyökkäyk- sen pääsuuntia. Toisin kuin Hitler antoi mm. NL:n ymmärtää, Turkki ei ollut Saksan, vaan enempikin Britannian salaliittolainen. Saksa ottikin ”sopimuksella” haltuunsa ”Vichyn Syyrian” kaksi lentokenttää. Niiltä olisi saattanut pystyä myös pommittamaan Bakua italialaisilla pommikoneilla.

Exporter: Libanon, Syyria, kesä – elokuu 1941

Suomalainen Wikipedia kertoo: ”Operaatio Exporter oli toisessa maailmanso- dassa liittoutuneiden tekemä hyökkäys Vichyn Ranskan joukkojen valvonnassa olleisiin Syyriaan ja Libanoniin kesä-heinäkuussa 1941.”

Armeijankenraali Georges Catroux, Vapaan Ranskan armeijan komentaja,

Operaatiota johti poliittisesti Kansainliiton asettama mandaattori, väliaikainen valtionpäämies, sotamarsalkka Georges Catroux. Hän lupasi osanottajavaltioille itsenäisyyden ja vieraiden joukkojen poistumisen uusien valtioiden alueelta, kun pöly laskeutuu. Näitä valtioita olisivat ainakin Ranskan hallitsemat Syyria ja Libanon sekä Englannin mandaattialueet Irak, Jordania ja Palestiina. Operaation komentaja oli Englannin armeijan kenraali Henry Maitland ”Jumbo” Wilson.

شكري القوتلي
Shukri al-Quwatli, Syyrian Kansallisen blokin johtaja

Syyrian itsenäisyysliikettä Kansallista blokkia johti Shukri al-Quwatli, itsenäisen Syyrian ensimmäinen presidentti vuonna 1943. Libanonin itsenäisyysliikettä johti Ranskan-vastainen Bechara El Khoury, maroniittipuolue, maansa ensimmäinen presidentti sittemmin hänkin.

بشارة الخوري‎
Bechara El Khoury, Libanon,  Presidential portrait, 1943.

”Liittoutuneiden hyökkäyksellä oli tarkoitus estää akselivaltoja käyttämästä Vichyn Ranskan joukkojen valvomaa Syyrian ja Libanon aluetta ponnahduslau- tana hyökättäessä Egyptiin ja Suezin kanavalle. Vaikka Ranska oli myöntänyt Syyrialle autonomian syyskuussa 1936, se piti maavoimia alueella ja valvoi kahta lentotukikohtaa. Alueen tasapainoa järkytti lisäksi akselivalloille myönteisen Rašid Ali al-Kailanin 1.huhtikuuta tekemä vallankaappaus Irakissa.

Toukokuussa Vichyn Syyria antoi Saksalle käyttöoikeudet Syyrian tukikohtiin. Luftwaffen ja Italian ilmavoimien Regia Aeronautican lentokoneilla oli oikeus tankata alueen lentotukikohdissa. Saksa pyysi myös lupaa käyttää Syyrian rautateitä sotamateriaalin lähettämiseksi Irakiin. Kummallakin osapuolella oli n. 35000 miestä sotaväkeä, mutta tässä ei ole mukana paikallisen väestön aseis- tettujen puolueiden ja uskontokuntien miehet ja naiset. Esimerkiksi pelkästään juutalaisia oli 30- 40000 taistelijaa.

Vihollisuudet alkoivat 8. kesäkuuta 1941, kun Australian 7. divisioonan joukot ylittivät Libanonin rajan aloittaen etenemisen rantatietä Beirutiin. 18000 moto- risoidun avikkojääkärin australialaisjoukkoja komensi kenraali John Lavarack, jonka tiedustelupäällikkönä toimi paikallinen juutalainen sissijohtaja Moshe Dayan, joka haavoittui vaikeasti sodan ensimmäisenä uhrina.  Joukot kohtasivat puolustukseen ryhmit- tyneet Vichyn Ranskan joukot Litani-joella, jossa käytiin operaation ensimmäinen varsinainen taistelu.

Prikaatikenraali Wilfrid Lewis Lloydin johtama vahvennettu Intian 5. jalkaväkipri- kaati määrättiin ylittämään Syyrian raja Palestiinasta ja valtaamaan Kuneitra ja Daraa. Vapaan Ranskan 1. divisioonan (Gent- forcen) tehtävänä oli vallata Damas- kos, minkä se suoritti kenraalima- juri Paul Legentilhommen komennossa 21.6. 1941 eli päivää ennen kuin Hitler aloitti Operaario Barbarossan.

Kahden yllä esitetyn iskun edettyä suunnitellusti, aloitettaisiin kolmas isku Irakis- ta. Osaston runkona olisi kenraalimajuri William Slimin komentama Intian 10. divisioona, joka etenisi Hadithasta Eufratia pitkin Deir ez Zoriin ja sieltä edelleen Raqqaan ja Aleppoon uhaten Beirutin puolustajien selustaa. Neljäs hyökkäysaalto Habforce iskisi Rutban ja Transjordanian rajalle tehtävänä vallata Palmyra ja ot- taa valvontaansa Hadithan ja Tripolin välinen öljyputki. Hyökkäystä täydennettiin vielä Intian 17. ja 20. jalkaväkiprikaatien tekemällä Syyrian koillisosien valtauksel- la. Aluetta puolustaneet joukot kärsivät noin 1000 miehen tappiot kuolleina ja 5000 haavoittuneina. Lisäksi 37736 Vichyn Ranskan sotilasta jäi sotavangeiksi, joista ainoastaan 5668 liittyi Vapaan Ranskan joukkoihin. Libanonista tuli äänes- tyksen jälkeen itsenäinen 8.marraskuuta 1943,ja se julisti 27.helmikuuta 1945 sodan Saksalle ja Japanille. Syyria itsenäistyi 1. tammikuuta 1944, ja se julisti 26. helmikuuta 1945 sodan Saksalle ja Japanille.

Countenance: Iranin tilapäinen jako NL:n ja Englannin miehitysalueisiin.

Wikipedian mukaan Operaatio Countenance oli toisessa maailmansodassa soti- lasoperaatio, jossa liittolaiset Neuvostoliitto ja Yhdistynyt kuningaskunta valta- sivat Iranin ottaen sen valvontaansa. Saksan aloitettua 22. kesäkuuta 1941 hyök- käyksensä Neuvostoliittoon, Neuvostoliitto tarvitsi kipeästi sotamateriaalia tor- juakseen hyökkäyksen. Iranin shaahi Reza Pahlavi oli akselimielinen eikä antanut neuvostojoukoille tai liittoutuneille kauttakulkulupaa maansa läpi. …

Operaatio Countenace syksyllä 1941: Nevostomiehitysalue yhdisti Taka-Kauka- sian maitse myös Keski-Aasiaan. Tällä oli tärkeä merkitys, jos Saksa olisi päässyt Kaspianmerelle asti.

Taistelu alkoi 25. elokuuta 1941 ja päättyi 17. syyskuuta. … Shaahin tilalle nostet- tiin hänen poikansa Mohammad Reza Pahlavi ja maan öljykentät turvattiin. Neuvostoliittoon kulkeva huoltoreitti saatiin avattua.

William Slim, ilmeisesti Dmitri Kozlov ja joku amerikkalaisnen komentaja.

USA hävitti maailman ensimmäisen kurdivaltion.

Iran oli tämän jälkeen jaettuna Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeisiin maailmansodan loppuun saakka. Englannin ja NL:n vetäy- tyessä maasta USA:n takaaman sopimuksen mukaisesti NL:n miehitysvyöhyk- keestä, joka koostui länsi- ja pohjois-Iranin vuoristoalueista, muodostettiin kurdi- enemmistöinen valtio. USA ei ollut tyytyväinen Iranissa valitun pääministeri Mos- sadeghin linjaan, ja se järjesti shaahin muodollisesti johtaman sotilasvallankaap- pauksen, jossa myös ensimmäinen ja Kansainliiton valtuuttamien mandaattorien lupaama kurdivaltio jyrättin sileäksi ja sen presidentti Qasi Muhammed tapettiin. Toinen tärkeä kurdijohtaja Mustafa Barzani oli tuolloin turkkilaisessa vankilassa.

Risto Koivula

Ei ole mainaan ihan ensimmäinen kerta…

https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/aaliomaista-sontaa-jostakin-muka-eun-oikeusvaltioperiaatteesta/

Kansanedustaja vaatii vihasivustojen ”striimaamista” kuriin: ”Miten hallitus aikoo puuttua ilmiöön?”

Kansanedustaja vaatii vihasivustojen ”striimaamista” kuriin: ”Miten hallitus aikoo puuttua ilmiöön?”

Häiritsevään kuvaamiseen ja oikeudenkäyntien häirintään on voitava puuttua, kansanedustaja Hanna Sarkkinen (vas) sanoo.