Onko maapallomme nyt vetämässä viimeisiään?

Kauan liian kauan on puhuttu ja kirjoitettu paljon maapallomme ilmaston tilasta ja siitä, jos ei mitään tehdä, niin ilmaston saastuminen ja sen seurauksena ilmaston lämpeneminen tuhoaa vähitellen elämän maallolta. Monet varoitukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Paljon on pidetty konferensseja ja monen kirjavia sem inaareja ilmaston puhtauden puolesta. Mutta kuitenkin liian vähän.

Nyt on täällä pohjoisella napapiirilläkin saatu konkreettista näyttöä siitä mitä tuleman pitää jos ei nyt vihdoinkin ryhdytä tositoimiin maapallon ilmaston puolesta.

Kun pohjoisen napapiirin tuntumassa alkaa olla samanlaista tropiikin tunnelmaa, kuin päiväntasaajalla, niin pitäisi jokaisen yksilönkin tajuta, että jokainen meistä voi tehdä jotain ilmaston  puolesta.

Me täällä pohjan perukoilla olemme nyt saaneet tuntea , mitä on elämä , kun öisinkin varoitetaan yön kuumuudesta.

On niitäkin, jotka pitävät puheita ”maailmanlopusta” ennenaikisina. Mutta kun tosiasiat kertovat, että esim. kuivuus haittaa jo maapallon eri osia mm. Afrikkaa siinä määrin, että maa ei enää tuota ruokaa ja ihmisten on pakko sankoin joukoin  lähteä etsimään ruokaa, niin tosi on kysymyksessä.

Kunhan Afrikasta tulee Eurooppaan etsimään ruokaa miljoonia ihmisiä, niin leikki on kaukana. Nyt on tullut pakolaisia vasta kymmeniä tuhansia ja Euroopan päättäjät ovat jo neuvottomia.

Onhan toki hellekesiä ollut Suomessa ennenkin, mutta ei näin pitkäkestoisia ja niin kuumia, että öisinkin mittari näyttää yli 20 astetta lämmintä.

Ilmaston lämpenemistä saastumisen seurauksena on verrattu kasvihuone-ilmiöön. Nyt meillä suomalaisillakin on ollut pakko totuttautua elämään kasvihuoneessa erilaisten tuulettimien hieman helpottaessa tukalaa oloa.

Markkinatalous – hyvä renki, mutta huono isäntä

Markkinatalous on osoittanut, että kaikki muut talousjärjestelmät häviävät sille. Viimeisin osoitus oli, kun Neuvostoliitto romahti ja sen mukana suunnitelmatalous.

Mutta markkinatalous ei sovi kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Siitä on osoituksena mm. hoivayhtiö Pihlajarinne, joka luopui sote-kokeilusta, kun siitä maksettavat korvaukset eivät riittäneet Pihlajarintelle. Se oli kova isku vasten Orpon ja Sipilän kasvoja, jotka ovat markkinoineet valinnanvapautta innokkaasti.

Kun kohteena on ihminen, kuten hoiva-alalla, niin siihen ei sovi markkinatalous. Hoivabisnestä pyörittäville yriyksillä on kaksi tärkeätä sidosryhmää, on asiakkaat ja osakkaat. Kumpaa sidosryhmää hoivabisneksen johtajat suosivat?  Osakkaat, jotka ovat sijoittaneet rahojaan hoivayritykseen odottavat mahdollisimman korkeita osinkoja sijoittamilleen pääomille. Asiakkaat taas odottavat, että he saavat hyvää hoitoa ajallaan.

Mitä hoivayrityksen johto tekee, kun vaatimukset osingoista vaan tiukkenevat? Muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin vähentää väkeä ja/tai korottaa hintoja. Jos hinnat ovat jo korkeita, kuten Suomessa on  yksityisellä puolella, jota hallitsee muutama hoivayritysketju, niin jää  keinoksi parantaa tuottoja vain väen vähentäminen. Siitä on seurauksena se, että palvelu huononee, josta kärsivät asiakkaat, jotka viulut maksaa.

Kun palvelu menee tarpeeksi huonoksi on vaarana jo asiakkkaiden turvallisuus. Kysymyksessähän ovat iäkkäät ja sairaat ihmiset.

Näin ollen hoiva-ala ei sovi markkinatalouden piiriin, sillä se on huono isäntä. Valtiovalta ja kunnat ovat tehneet suuren virheen, kun ovat alasajaneet vanhusten hoidon tyystin ja luovuttaneet sen riistokapitalistien haltuun.

Venäjän ote Suomesta on kuin ”kissa-hiiri”-leikkiä.

Suomella oli nato-optio kerrottiin, mutta ei ole enää. Veikö Nato-option meiltä Trump tavatessaan Putinin Suomessa vai veikö sen aika. Suomen valtiojohto voi katsella itseään peilistä. Viimeistään nykyisen Sipilän hallituksen olisi pitänyt päättää asiasta, mutta ei. Ulkoministerinä on Timo Soini (loikkari persuista), jon ka toimialaan kuuluu nämä asiat. Tosin tasavallan presidentin avustajana vain, mutta kuitenkin.  Presidentti vastaa Suomen ulkosuhteista lukuunottamatta EU-maita ja itse EU:ta.

Toistuvasti on sanottu päättäjien taholta, että ”meitä ei uhkaa kukaan”.  Nyt kuitenkin Venäjän asevoimien komentaja uhkasi Suomea sanomalla, että ”jos Suomi jatkaa lähentymistä Natoon Venäjän on pakko reagoida”. Miten Venäjä reagoisi? Sijoittamalla entistä suurempia joukko-osastoja Suomen rajan tuntumaan kuin pelotteeksi.

Venäjä ”leikkii” Suomella, kuin kissa hiirellä. Ottaa ensin suuhunsa, laskee sitten irti ottaakseen taas suuhunsa.

Suomi on koko itsenäisyytensä ajan joutunut sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin. Ensin oli 1920-30 luvuilla valkoisen Suomen uhon aika, sitten tulivat Talvi -ja jatkosota. Sotien päätyttyä alkoi YYA-aika, jolloin Suomi ”suomettui”, joka tarkoittaa voimaakkaamman valtion vaikutusvaltaa heikomman naapurimaan asioihin.

Kun Neuvostoliitto hajosi ja kommunismi koki haaksirikon alkoi Suomessa puhaltaa vapaammat tuulet. Kissa päästi hiiren vapaaksi.  Niin luultiin. Meni moniaita vuosia, kun Venäjä sai taas asiansa siihen kuntoon, että alettiin taas kiinnittää enemmän huomiota Venäjän asemaan suurvaltana.

Silloin kissa taas nappasi hiiren suuhunsa ja hiirellä alkoi vaikeat ajat. Nyt on Suomen tilanne tukala. Vaikka meillä ei ole YYA-sopimusta, Venäjä käyttäytyy, kuin olisi.

Mihin Venäjä nyt pyrkii uhittelullaan ja pelottelullaan? Haluaako Venäjä taas sitoa Suomen kädet jollain sopimuksella, joka estää Suomen liittymästä Natoon tai mihikään muuhunkaan sotilasliittoon? Presidentti Niinistö tapaa presidentti Putinin syksyllä. Asiasta on sovittu jo ennen Putinin ja Trumpin tapaamista.

On jokseenki selvää, että Venäjä vaatii Suomelta nyt jotain takeita siitä, että sen rajanaapuriin luoteisrajalla ei ilmesty Naton tai mitään muitakaan vieraita joukkoja.

Suomen valtion johdon jahkailu Nato-asiassa saattaa tulla Suomelle kalliiksi.

Ryssät uhkailevat taas

Siitä on lähes kahdesan vuosikymmentä, kun Neuvostoliitto vaati Suomelta alueita sotilastukikohdiksi. Silloin Saksa ja sen diktaattori Hitler uhkasi koko eurooppaa. Suomi ei myöntynyt Neuvosoliiton vaatimuksiin ja jouduttiin Talvisotaan. Se kesti 100 kunnian päivää  ja suomalaiset korpisoturit saivat torjuntavoiton ryssistä.

Nyt on taas sama kaiku askelten, kun Venäjän armeijan koentaja uhittelee Suomea. Me emme saisi olla yhteistyössä Naton kanssa.

Suomen valtiojohto on tehnyt suuren virheen, kun Suomi ei liittynyt Natoon samanaikaisesti Baltian maiden kanssa. Valtion johto on aina vedonnut siihen, että kansan enemmistö ei halua Suomen liittyvän Natoon.  Hyi helvetti.  Suomen kansalla ei ole tietoa ja taitoa hallita maailmanpolitiikan kuvioita, Sitä varten meillä on edustuksellinen demokratia. Natoon liittyminen vaatii ensinnäkin paljon tietoa ja toiseksi tehdä rohkea päätös.

Vai olisiko Venäjän armeijan komentajan ulostulo merkki siitä, että Trump ja Putin ovat sopineet jotain Suomen ohi Suomessa!  ja meidän herrojen pään yli. Eihän Trump voi noin vaan sanoa, että Suomi ei enää kelpaa yhteistyökumppaniksi Natolle. Mutta Venäläinen kenraali voi sanoa.

Nyt taitaa olla Sauli Niinistöllä elämänsä vaikein asia pöydällä. Olikohan viisasta ylipäätään kutsua Trumppia ja Putinia Suomeen yhtäaikaa?

Pääministeri J. Sipilän juupaseipäs leikki ei enään naurata

Sipilä lupasi hallituksensa alkumetreillä ja monta kertaa senkin jälkeen, että ”tulos tai ulos”. Tulosta ei ole syntynyt. Kaikki taloudellinen kehitys on vain ja yksinomaan kansainvälisten suhdanteitten ansiota. Suomi on hyötynyt muun maailman imussa.

Nyt on  korkea aika herra Sipilän lunastaa lupauksensa ja viedä erokirje tasavallan presidentille.

Kun sen tekee nyt heti  eikä viidestoista päivä, niin vielä ehditään pitää hajoitusvaalit syksyllä.

 

Kepun märkä uni: koko kansa vaatii maan pitämistä asuttuna

Kun mielipidetiedustelu niin kertoo, niin vailla vastausta on vain kysymykset, kuka rahoitti tutkimuksen ja miksi juuri nyt, kun maakuntauudistus on katkolla, mitä kysyttiin ja miten ja milloin kysyttiin  sekä missä?

Haiskahtaa Kepulle koko tutkimus ja jos niin on, siinä on myös astian hajua. Jos se ei ole Kepu, niin Kepu on piiloutunut jonkun selän taakse.

Kansan enemmistö ei tiedä, että maailman megatrendi on ollut jo pitkään kaupunsituminen. Se tarkoittaa, että suurista kaupungeista tulee yhä suurempia, kuten Helsinki ja pienemmistä kaupungeista tulee suurkaupunkeja. Mikään mahti ei voi poliittisilla päätöksillä muutta tätä trendiä. Ja erittäin tyhmää ja lyhytnäköista se olisikin, kun kaupungit ja erikoisesti suurkaupungit toimivat koko maan talousvetureina.

 

 

Helle uuvuttanut keppimiehet vai missä mättää?

Kalevan kisoissa nähtiin tänään surkea keihäskilpailu. Näin tulosköyhää keihäskisaa ei ole nähty Suomen mestaruuskisoissa miesmuistiin.

Keihäänheitto on ollut Suomen yleisurheilun paraatilaji jo pitkään. Vuoden 1932 olympialaisissa voitti Matti Järvinen kultamitalin ja paransi samana vuonna maailmanennätystä 10 kertaa. Silloin heitettiin puukeihäillä, jotka oli umpipuuta. Ei siis mitään ”ilmarintakeihäitä”.

Lähes sadan vuoden ajan on suomaiset keppimiehet pitäneet pintansa ja voittaneet useita kulta -ja muita mitaleita olympiakisoissa. Yksi viimeisimmistä kultamilalisteista on Kimmo Jormanpoika Kinnunen, joka juuri on tehnyt sopimuksen kiinalaisten kanssa valmentajanpestistä Kiinan keihäänheittäjille. Pesti päättyy Kiinan Olympiakisoihin.

Suomalainen valmennustieto on ollut maailmalla kysyttyä, mutta kuinka kauan? Jos meidän keihäshegemonia nyt on päättynyt, niin käy samoin, kuin mäkihypyn. Kaikkihan muistamme vielä Suomen menestysvuodet mäkihypyssä, mutta nyt on ollut hiljaista jo monta vuotta. Kun kerran menetetään hyvä ote, sitä on näköjään vaikea saada takaisin.

Käykö keihäänheiton samoin? Yksi  lupaava heppu on tulossa, mutta tänään hänkin epäonnistui. Sen hepun kehon kieli kertoi ruudun välityksellä turhautu misesta. Ei pitäisi turhautua jos epäonnistuu kerran tai kaksi. Se pitäisi päinvastoin kääntää edukseen ja ei kun Juha Miedon lailla kaivaa esiin ”tappomeininki”. Tai ottaa mallia Seppo Rädystä, joka kiroa pärskäytti jonkun kerran ja sitten antoi kepin lentää.

Toivokaamme, että Suomen keppimiehet tuovat jatkossakin meille penkkiurhjeilijoillekin vielä monta ilon hetkeä.

Vallan vahtikoirien ääni täytyykin kuulua kauas

Media on vallan vahtikoira, sanotaan. Myös some on media ja siten myös some toimii vallan vahtikoirana. Itse asiassa some taitaa olla jo tänään tehokkaampi vallan vahtikoira, kuin kaupallinen media.

Usein saa lukea blogeissa kritisoitavan sitä, että bloggaajat kirjoittavat liian kärkevästi esim. vallanpitäjistä. Se on vallan vahtikoirana toimimista. Ja jotta vahtikoiran ääni kuuluisi tarpeeksi kauas, on joskus kärjistettävä sanomaa.

Suomessa on media samoinkuin some kuitenkin aika kilttiä v errattuna esim. Englantiin, jota pidetään parlamentarismin emämaana. Paljon härskimmin voisi kritisoida esim. pääministeriä jo perustuslainkin mukaan. Perustuslain mukaan sanavapaus sallii aika  kovaa krititiikkiä sellaisia kohtaan, jotka ovat paljon vartijoina, kuten esim. pääministeri.

Some on antanut meille tavallisille tallaajillekin mahdollisuuden osallistua kansakunnan asioiden hoitoon kommentoimalla tulossa olevia ja jo päätettyjä asioita. Miksi emme siis käytä perustuslaillista oikeuttamme sananvapautta.

Ehdotus ylläpidolle

Jos on mahdollista, niin ehdotan, että blogikirjoitukset jaettaisiin kahteen kategoriaan lukuelämysten parantamiseksi.

Kategoriat olisivat ajankohtaiset asiat ja muut, kuten kulttuuri, historia urheilu jne.

Miksi ei somessakin voisi mennä sanomalehtien tapaan siihen, että artikkelit sijoitetaan aihealueittain alustalle, koska kaikkia ei kiinnosta kaikki.

Timo Soinin opetuslasten (loikkareiden) tulevaisuus

Kun Timo Soini oli päässyt tavoitteeseensa ministeriksi Suomen tasavallan hallitukseen pettämällä totaalisesti äänestäjänsä, hänellä meni valta päähän. Jotkut sanovat sitä, että meni kusi päähän.

Kun sitten pian sen jälkeen hänet pullautettiiin pois perustamansa puolueen puheenjohtajan pallilta, henellä tuli hätä käteen ministerin posti oli vaarassa mennä sen sileän tien. Mutta Soini tai Sipilä keksi, että tehdään diili jo ennen kuin Soinin putoaminen puheenjohtajan pallilta oli varmaa, että jos niin käy, niin persuministerit loikkaavat pois puolueesta mukanaan Soinille uskolliset kansanedustajat, jotka perustavat oman eduskuntaryhmän ja jatkavat hallituksessa. Soini sai pitää ministeriautonsa ja Sipilä sai tukijat, jotka pitävät hallituksen pystyssä. Näin on nyt eletty runsaat pari vuotta ja Soini opetuslapsineen on ollut äänetön yhtiömies hallituksessa, joka oli hinta siitä, että Soini sai pitää ministerin paikkansa.

Mutta nyt on edessä uudet vaalit ja Soinilaisten kannatus on vain noin 1 prosentti. Sillä kannatuksella ei saa yhtään kansanedustajaa. Mikä siis neuvoksi?

Yksi Soinin opetuslapsista loikkasi jo Kokoomukseen. Sinne haikailee varmasti myös muutama muu. Kepun puoluekokous oli muutama viikko sitten Kuusamossa. Siellä oli nähty myös itse Soini ja myös Soinin perintöprinssi sekä muutama muukin.  Demareihinkin voi joku haluta ja joku voi peräti lopettaa poliitikon uransa. Mutta sitten olisiko joku Soinin opetuslapsista tullut synnintuntoon ja haluaisi palata takaisin Perussuomalaisiin? Ottaisiko Halla-aho heidät takaisin? Miksei ottaisi, jos tunnustavat syntinsä ja osoittavat syntisyytensä teoilla, jotka tyydyttävät Halla-ahoa. Jos nämä katuvaiset loikkaisivat nyt heti tai viimeistään silloin, kun eduskunta palaa kesälaitumilta, niin voimasuhteet muuttuisivat eduskunnassa. Nyt siis on kyse vain siitä, kuinka monta loikkaria loikkaa Kokoomukseen tai Kepuun ja kuinka monta nykyisiin oppositiopuolueisiin.

Se on kuitenkin varmaa, että Soinilaisilla on vain yksi vaihtoehto, jos haluavat jatkaa poliitikon uraansa ja se on jälleen loikkaus johonkin muuhun puolueeseen. Soinilaisia voisi hyvin kutsua myös ”kenguruiksi”, niin monta loikkaa he joutuvat politiikon urallaan ottamaan.

Se on sitten kokonaan eri asia, kuinkaa monta ”kengurua” pääsee uusissa puolueissaan kansanedustajaksi? Asia on nimittäin silviisii, että loikkarin maine on mennyt, loikkariin ei luoteta, loikkari on poliittinen hylkiö.