Meidänkö pitäisi sopeutua?

Nykyään käydään hyvinkin paljon keskustelua joululaulujen ja koulujen kevätlaulujen sopivuudesta nykyisiin tapoihin. Keskustelu on alkanut maahanmuuttajien, pääosin muslimien erilaisista kulttuureista johtuen. Nyt siihen yhtyvät myös tietyt radikaalimmat kansanryhmät, tietämättä edes mistä on kysymys.

Meillehän nuo vanhat laulut ovat ikivanhoja jo vuosikymmeniä olleita perinteitä. Ne eivät ole mitään uskonnollisia rituaaleja, eivätkä minkään uskon palvontaa.

Laulujen suuren merkityksen näkee joulunajan yhteislaulutilaisuuksissa. Silloin ovat kirkot ääriään myöten täynnä, olivat ihmiset sitten mistä uskon ryhmästä tahansa.

Näitä tapoja ei nyt sitten määrätyt tahot suopein silmin, eikä korvin kuule ja katsele.

Meidänkö kantasuomalaisten pitäisi muuttaa tapojamme. Meidänkö pitäisi hyväksyä vieraasta kulttuureista tulleet uskomukset.

Muualta tulleet pysykööt tavoissaan, jos eivät pysty elämään maassa maan tavalla. Älkööt kuitenkaan yritä muuttaa meidän kantasuomalaisten tapoja. Pysykööt omissa oloissaan, toivottavasti muuttuvat sukupolvien saatossa. Antakoot meidän elää tapojamme noudattaen.

Isoa bisnestä elinkaarikännykällä?

Tuore ohjelma elektroniikkaromun ongelmista sai pohtimaan ajatusta elektroniikan pidemmästä käyttöiästä. Raha liikuttaa maailmaa sydäntä nopeammin, mutta toisaalta vihreys vaikuttaa rahassa yhä enemmän. Olisiko jo korkea aika tehdä pitkän elinkaraen kännykästä muodikas hittituote?

Tyyliä ja yhteistä matkaa

Liikeidean pohjalla pitäisi nykyisen tyylin mukaan olla kuukausimaksullinen sopimus. Fiksu myyjä nimeäisi sopimusoptiot luonnon mukaan, että voit valita vaikkapa sademetsä-, koralli-, tai tunturisopimuksen. Paras sopimus takaisi puhelimen jossa on parhaat kamerat ja nopeimmat prosessorit, keveämmillä tingittäisiin näistä hieman, kuten puhelimissa yleensäkin. Puhelimet olisi suunniteltu täysin modulaarisiksi ja huollettaviksi, aina piirejä myöten. Se kasvattaisi kokoa hieman, mutta en usko sen pysäyttävän. Tyylin pitäisi olla uniikki, puhelimen pitäisi sanoa jo kauas ”hei, olen trendikäs kun kannan elinkaaripuhelinta”. Se ei saisi näyttää samalta kuin muut. Etenkin arvokkaimman mallin pitäisi näyttää preemiolta, upealta ja arvokkaalta.

Huollot ovat selvä tapaus, puhelimet huolletaan nopeasti vaihtamisen sijaan. Valmistaja suunnittelee huoltopisteisiin työkalut puhelinten nopeaan purkamiseen ja kasaamiseen. Puhelinta suunnitellessa siis pitää suunnitella myös huoltometodit ja -välineet valmistajan omaan tyyliin sopien. Huoltojen lisäksi olisi päivityspuoli. Sopimuksen tasosta riippuen saisit esimerkiksi joka vuodenvaihteessa uuden prosessorin ja muistin ja joka kesä uuden kameran ja akun, näytön vaihtuessa parin vuoden välein. Palvelua voisi parhaissa paketeissa muutenkin parantaa. Voisi olla kuntotarkastuksia, henkilökohtaisten tietojen parempaa tietoturvaa, etätukea ja käyttäjälle annettavia huolenpitovälineitä. Puhdistusliina olisi luonnollisesti pesua kestävä.

Tyyliä ja muotia voitaisiin käyttää tapana osoittaa henkilön pitkäjänteisyyttä elinkaariajattelussa. Vuosihuollon yhteydessä puhelimen kuoreen saisi uniikin merkin jokaisesta vuodesta jonka olet pitänyt samaa laitetta. Viisivuotismerkinnästä tulisi todellinen elämäntavan osoittava muoti-ilmiö, jotain paljon kadehdittavampaa kuin uusin kaupan kertakäyttöpuhelin. Uusia vuosipäivityksiä odotettaisiin kuumeisesti, sillä ne edustaisivat alan kovinta kärkeä. Valmistajan tulisi ottaa myös selvä suunta komponenttien kestävyysajattelussa. Esimerkiksi akku voisi ajan myötä vaihtua vähemmän ongelmametalleja sisältäväksi, muiden komponenttien kierrätystä elementteihin parannettaisiin jatkuvasti ja valmistusaineiden alkuperästä kerrottaisiin tarkemmin. Koko konsepti pitäisi myydä asiakkaan ja valmistajan yhteisenä matkana, jossa päämäärä on yhteinen mutta matkan varrella tsempataan jatkuvasti. Jatkuvasti kirivän vihreystavoitteen myynti ja markkinointi vaatii erityistä taitoa.

Bisnes muuttuu, muttei kärsi

Kuten sanottua, dollarit puhuvat. Tuoreen Applen tai Samsungin puhelinten huippumalleissa on massiivinen kate. On aina riski muuttaa bisnestä kertaostoista sopimusmalliin, mutta se on toisaalta yleinen suunta muutoinkin. Jo nyt moni ostaa puhelimen kuukausimaksulla. Periaatteessa kyse on samasta muutoksesta johon jotkut autovalmistajat jo suuntaavat liikkuvuuspalveluiden osalta. Autojen myynti vähenee ja kokonaismäärä laskee, mutta liiketulos voi jopa kasvaa. Yritys, joka ei osaa muuttua ja kehittyä, on tuomittu kaatumaan.

Sille ei nyt voi mitään että uusin ja paras kännykkä on jotain mitä ihmiset haluavat esitellä. Näin ollen oikea ratkaisu on tehdä elinkaaripuhelimesta paras, kaunein, tehokkain ja myös riittävän arvokas että statuksestaan huolestuneet ihmiset saavat siitä tarvitsevansa mielenrauhan. Todennäköisesti myös brändin pitäisi olla jo ennestään arvokas. Kuka siis lähtee peliin ensin, ehkäpä Huawei, Samsung, Apple tai Google – vai peräti Nokia?

Mitä juomaa Joulupöytään

Itse teen perhekaljan ja sitruunasoodan sekoitusta: 50/50. Siitä olen pitänyt jo lapsesta asti ja niin tänäkin vuonna. Alkoholia juon vain pari tölkkiä olutta joulusaunan kanssa, mutta en jouluruoan kanssa.

Uudenvuoden aatto/-päivä onkin sitten asia erikseen. hirvipadan kanssa minulla on tapana nauttia chileläistä punkkua( Merkkiä täällä ei vissiin saa mainostaa.)

Ei muuta kuin hyvää joulunaikaa ja lähestyvää vuodenvaihdetta kaikille.

Aivan upea talvipäivä

Eipä ole ”miesmuistiin” ollut näin upeaa talvipäivää Varkaudessa.

Puhdasta valkoista lunta puiden oksilla ja maassa. Melkein pilvetön taivas ja aurinkokin antoi ”kirkasvalohoitoa” kävelylenkillä. Lämpötila noin -16 astetta.

Kyllä tällaisella kelillä on mukava lenkkeillä. No, ei se lumisadekaan tietysti haittaa liikuntaa, mutta kyllä tällainen päivä virkistää.

Joulun surusanomaa

Joulun ilosanoma peittyy joulun surusanoman alle. Se surusanoma on, että Suomessa edelleen vaan kohdellaan vanhuksia huonosti ja jopa erittäin huonosti.

Päivän Turun Sanomat uutisoi mm. seuraavasti:

”Lounais-Suomen aluehallintoviraston kuusi tuoretta päätöstä kertovat karua kieltä vanhustenhuollon ongelmista Varsinais-Suomessa.

Avin valvonta- tai työsuojelumenettelyyn joutuneissa kohteissa henkilöstöä on liian vähän, viriketoimintaa ja ulkoilua on harvakseltaan ja lääkehoidossa on puutteita. Vanhuksia ja vammaisia hoidetaan samassa tilassa päihde- ja mielenterveyskuntoutujien kanssa. Kielteisistä palvelupäätöksistä puuttuvat dokumentit, ja työsuojelulliset ongelmat ovat hoitamatta.

Avi on antanut kuukauden kuluessa yhteensä kuusi ratkaisua, jotka koskevat Ikipihlajan yksiköitä Liedossa, Mehiläisen yksikköä Turussa, Turun kotihoitoa sekä Salon ja Vehmaan kuntia.

– Tapaukset ovat hyvin tyypillisiä ongelmakuvauksia vanhustenhuollosta. Kun henkilöstöä on liian vähän, siitä seuraa ongelmia ja lainvastaista menettelyä, sosiaalihuollon ylitarkastaja Nina Siro-Södergård sanoo.”

Vanhusten hoidon sukeasta tilasta maassamme on nyt puhuttu ja kirjoitettu vuositolkulla, mutta mitään muutosta parempaan ei ole nähtävissä. Muutama vuosi sitten tuli voimaan pitkään valmisteltu vanhuspalvelulaki eikä sekään ole muuttanut mitään, vaikka piti. Palvelutaloissa tuskin tunnetaan koko lakia. Kun vanhusten hoito siirtyy yhä enemmän yksityisille bisnesyrityksille, niin heidän päätavoitteensa on voittojen keruu ei vanhusten hyvinvointi.

Myös valvonta pettää pahoin ja perustuu pääosin palveluyritysten omavalvontaan ja kirjallisiin raprtteihin viranomaisille. Siis käytännössä valvontaa on vain nimeksi.

Minkähänlainen joulu on Suomen monissa vanhusten palvelutaloissa, kun henkilökuntaa on tuskin lainkaan?

 

Suomi ei ole sivistysmaa, sillä sivistysmaa tunnetaan mm. siitä, että se hoitaa vanhuksensa hyvin.

 

Jouluaattona Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalla

 

 

He antoivat elämään valmistautuneet nuoret henkensä

minkä vuoksi

eivät paljoa halunneet, vaatineet

ikuisen kärsimyksen sijaan

pääsyä pois kurjuudesta

nälkiintyneille lapsilleen

leipää syödäkseen

inhimillistä elämää

ihmisarvoa perheilleen

työläistovereilleen

rakentaa nuorta maatamme

tasavertaisina, oikeudenmukaisesti kohdellen

yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta

 

Miksi heille ei voinut suoda nousua murheen alhosta

miksi ahneuden, ihmisten hyväksikäytön

alistamisen, ihmisparkojen nöyryyttämisten myötä

annettiin kärsimyksen maljan läikkyä yli

eivät he paljoa pyytäneet

heidän henkensä piti silti häpäistä

kidutuksin, rääkäten, nälkään näännyttämisin

kuka minnekin soramonttuihin

keskitysleirien joukkohautoihin

vailla ihmisyyttä sulloen

 

Näitä mietin jouluaattona

sata vuotta myöhemmin

hiljaisena, mykistyneenä

punainen kynttilä kädessä

laskien sen nöyränä toverien haudalla

eivät he paljoa vaatineet

silti joutuivat henkensä antamaan

vuodan kyyneleen heidän muistolleen

raskas taakkanne on syvällä sydämissämme

sytytitte liekin paremmasta huomisesta

sitä liekkiä vaalimme

sitä pidämme yllä

 

Hannu Tiainen

Savustin lohipaloja

Himoni savukalaan ylitti pelkoni  kaikenmaailman jäämiä kohtaan joita Norjan lohissa kerrotaan piilevän. Vartavasten ajoin 22 kilometrin matkan Vaasaan Minimani markettiin joka myy lohia sopuhintaan. Ostin yhden, fileoin ja palattelin, hännän laitoin graaviin, tai oikeastaan emäntä laittoi, tuntee hän näet eritystä viettymystä suolakalaan. Käyttin karkeaa merisuolaa, tunnin saivat odotella  keittiön pöydällä.

Virittelin tulet savu-uuniin, vaahterapuita käytin, ne antavat pikantin, hieman ikäänkuin etelänmaalaisen vivahteen, suosittelen kaikille kotonaan itse savustaville, kokeilkaa.

Kolmisen varttia annoin kalapalojen sauhustua, lämmön pidin kahdeksankymmenen tienoilla. Siinä odotellessani ja puita lisäillessäni nautin yhden tölkin keskiolutta, on vähän kuin traditio, elimellinen osa savustussessiota, nauttivathan paremmatkin kokitkin usein punaviiniä ruuanlaittonsa ohessa, näin olen TVssä nähnyt.

Voin vakuuttaa että kun lämpimänä savukalaa mutustelin oli se lievästi sanottuna herkullista, uskoisin että olisi maistunut sinullekkin.

Pihatonttu seuraili sivusta askareitani, jäi vielä illan hämärtyessä valvomaan että savupöntön tuli asianmukisesti hiipuu. Toivotteleehan tuo tonttu myös Hyvää Joulua kaikille Pirkan Blogin kirjoittajille ja lukijoille.

 

Hyvää yötä ja joulua

Romantiikan ajalla suositun, yöllistä tunnelmaa jäljittelevä nokturno (ranskan yöllistä tarkoittavasta sanasta) on eräs klassisen musiikin sävellystyyppi. Nyt on kyseessä kuitenkin jazz-nokturno, Harlem Nocturne. Säveltäjä: Earle Hagen, esittäjänä Broadway, allekirjoittanut solistina.

Tämän myötä toivotan rauhallista joulutunnelmaa kaikillen, itse kullekin säädylle!

Latvian Ortodoksikirkon johtaja on KGBn agentti

Olen aiemmin kirjoittanut, että neukkulan aikana ryssät pistivät kirkkojen johtoon KGBn agentit. Niin Venäjällä kuin myös Venäjän miehittämänä olleissa maissa.

Latvia avasi nyt sen hallussa olevat KGBn kortistot julkisiksi. Kortistojen mukaan nykyinen Moskovan kirkon alaisen Latvian Ortodoksisen kirkon johtaja (suomeksi piispa) on Venäjän KGBn agentti. Lähde.

Sekin auttaa ymmärtämään miksi Ukrainan kirkko erosi Moskovan alaisuudesta ja siirtyi Konstantinopolin alaisuuteen – vaikka imperialistinen roistovaltio Venäjä tietenkin vastusti sitä ja uhkaili vaikka millä.