Noin 80 vuotta sitten rakennettiin 35000 miehen ja 1500 lotan voimin 1200 kilometriä pitkä salpalinja, koska talvisodan jälkeen pelättiin ”veli” venäläisen hyökkäystä maahamme.
Se oli silloin ja on edelleenkin suurin rakennusprojegti maassamme ja vielä sekin, että sitä ei koskaan otettu käyttöönsä sen tarkoittamassa muodossa.
Varmasti silloin elettiin maassamme niukkuuden ja taloudellisen puutteellisuuden aikaa, mutta henkinen ja isänmaallinen moraali ja yhteen hiileen puhaltaminen oli voimissaan katkeran talvisodan rauhasta huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi.
Nythän taas pelätään suomessakin samaa kuin nejäkymmenluvun alussakin, että historia toistaa itseään.
Pitäisiköhän luopua jo ikiaikaisesta toteamuksesta, että seiso aina omilla jaloillasi, äläkä luota vieraan apuun.
Tämä tarkoittaisi sitä, että Natojäsenyys olisi pelastuksemme, koska se taitaisi olla se nykyajan salpalinja, joka olisi jo peloite tänne aikoville ilman tarvittavia matkustusasiakirjoja ja joita ei ole kyrilisin kirjaimin raapustettu.
Itse olen muutamille perussuomalaisten puoluekokousedustajille ehdottanut, että puolue ottaisi puoltavan kannan Natojäsenyyteemme seuraavassa puoluekokouksessaan, sillä sateella on jo myöhäistä lähteä katonpaikkuuseen, se tulee tehdä poudan/rauhan aikana.
