Vähän karhusta ja karhun ( vero ) vierestä.

Kaikille on varmasti hyvin syöpynyt mieleen yksi neuvo kun metsissä liikkuvat, että jos joudut karhun hyökkäyksen kohteeksi, niin silloin pitää heittäytyä maahan ja näytellä kuolutta.

Mutta luulempa, että tätä neuvoa kyllä hyvin harva jos kukaan pystyy noudattamaan ja kaikilla on mahanalusta jalkoja täynnä jos siihen vain hyökkäyksessä on mahdollisuus.

Itsekkin liikun paljon metsissä täällä, missä karhukanta on tiheintä maassamme, mutta en ole vielä otsoa kohdannut, enkä soisi kohtaavanikaan.

Tämän pienen johdannon kautta aasinsiltaa pitkin pääsenkin sitten kääntämään asian päinvastaiseksi, että näytteleeköhän se karhu nyt kuolutta Ukrainassa ja onkin haavoitettuna vaarallisimmillaan, mitä se sitten tarkoittaakin, niin ydinase  nyt ensimmäisenä tulee mieleen.

2 )  Lueskelin tuossa eilen vielä vähän käytyjen eduskuntavaalien tuloksia ja suoritin pienen laskutoimituksen ja luku 27000 takasi sen, että nykyinen toivotaan toivotaan ja jalat irti maasta sekä pää pilvissä politiikka ei saanut jatkokautta.

Siis  vain  27000 äänen ero voittajan, eli Orpon erotti ”häviäjä” Marinista.

Sanotaan että kansa halusi muutosta nykyiseen, mutta hilkulla se oli, että nykyinen raha tulee seinästä ja sähkö töpselistä, eikä velalla ole väliä  sirkus  olisi saanut jatkumonsa.  ( herra varjele )

Se on selvää, että jos suomi aiotaan nostaa takaisin tukevalle maalle suosta jossa nyt olemme kaulaamme myöden, niin se sattuu, joihinkin enemmän ja joihinkin vähemmän.  Mutta jos ajatellaan mitä hammaslääkäri tekee kun potilaan hammas on tulehtunut ja se mätii, niin se ei sitä heti lähde irti repimään, vaan se antaa siihen tulehduslääkityksen ja sen jälkeen kun tulehdus on ohi, niin lääkäri paikkaa hampaan uutta vastaavaksi ja varoittaa potilasta makeiden ”hillotolppien” houkutuksista

Jotkut vielä elävät toivossa ja ovat uskossaan vahvoja, että Marinin hevoselle ei kävisi kuten kävi mustalaisen hevoselle kun se oppi olemaan syömättä, niin se kuoli.

Mihin suomi tarvitsee nykyisenkaltaista vasemmistoa…ei mihinkään.

Minä kun olen vähän tällainen omiin kaavoihini kangistunut, eli noudatan määrättyäjä arkiruutiineja ja jonkinsortin päivärytmiä, johon on osana kuulunut myös aamusella kahvin nauttimisen lomassa ”nauttia” myöskin ”pirkkaa” ja  kun huomaa joidenkin muidenkin olevan huolissaa tai iloissaan yhteiskuntamme tilasta ns.ruohonjuuritason näkökulmasta.  Eihän näillä suomea eikä maailmaa muuteta suuntaan tai toiseen mitä me täällä ”veistelemme” ja tuloksena taitaa ollakkin vain että saamme tikkuja käsiimme omia puupäitämme raapimalla.

Mutta olihan minulla vähän asian tynkääkin.  Kun nyt eletään yhteiskunnassamme jännittynyttä  politiikan aikaa, jossa kaikki vähänkin asiaan vihkiytyneet seuraavat, koska harmaa savu nousee senaatin piipusta, eikä  yksin Orpon nupista, että maalle on saatu uusi  paavi ja konklaavi vanhan tilalle.

Jotkut uskalikot ovat jo ennättäneet hyvissä ajoin ennen savun nousemista piipusta  ehdotelleet  suosikkejaan ministereiksi ja mitkä ministeriöt tulisi minkäkin puolueen olla  tärkeää saada hoteisiinsa.

Ja jos hallitus nyt tälle pohjalle syntyy mistä nyt neuvotellaan, niin toki haluan itsekkin tuoda oman lusikkani siihen soppaan mukaan, joiden toivon perussuomalaisten saavan.

Valtiovarainministeri ja ministeriö  tulee sovitun käytännön mukaan toiseksi suurimmalle hallituspuolueelle eli ”meille”.  Sitten katson olevan ensiarvoisen tärkeää, että sisäisen turvallisuuden ministeri ja ministeriö tulee perussuomalaisille, sillä sen lisäksi että ns.Ruotsin mallinen maahanmuutto kaikkine ongelmineen saadaan suitsittua  ennen kuin on myöhäistä, niin nyt tämän ongelman lisäksi huolta kannan siitä, että vasemmistolainen terrori näyttää nostavan päätään yhteiskunnassamme.   Ja nyt jos ja kun heidän vihapuheensa ja kiihottamisensa tapahtuu oppositiosta käsin demokraattisesti valittua valtioneuvostoa ja heidän kannattajiaan kohtaan, niin saattaa johtaa sisäisen turvallisuutemme horjumiseen, jos sille ei heti alkuunsa kuolaimia laiteta ja oppia elämään maassa maan tavalla esivaltaa kunnioittaen.

Edelliseen viitaten, niin puolustusministeri ja ministeriökin tulisi olla perussuomalaisilla, sillä venäjän tilannekkin on hyvin arvaamaton ja vaikea ennakoida ja kukaanhan ei voi taata sitä, etteikö venäjän hajaannuksen myötä rajan yli vyöryisi passittomia anonyymeja hallitsematon määrä suomeen ja sitä kaaosta hyväksi käyttäen vasemmistoterrori voisi käyttää hyväksi oman plutooninsa nostamiseksi valtaan Arkadian mäellä.   Joten ei vara venettä kaada ja paras on katsoa kuin katua. Idästähän se apu on ennekin haettu ja tullut vasemmistoa puolustamaan  ”valkoiselta terrorilta”.

Muut ministeriöt voivat sitten muille mennäkin, nämä riittää ensialkuun yhteiskuntaamme suojelamaan vasemmistolaiselta uhalta joka nostaa  TAAS  päätään kun selkäsi käännät.

Minua tuppaa naurattamaan näiden vihervasemmistolaisten arvolataukset ja ihmiskäsityskset, kun heidän suvaitsevaisuutensa kohoaa sitä korkeimpiin sfääreihin ja arvonnousuun vain siitä, kuinka he vastustavat perussuomalaisia, se riittä heidän sivistyksensä pohjaksi ja ihmisarvoksi, jolle he rakentavat kuplaansa.

Minä puhun nyt omasta näkövinkkelistäni kun sanon, että pidän perussuomalaisia siitäkin lähtökodasta isänmaallisempina kuin muita puolueita, koska  perussuomalaiset haluavat omat lakimme ja asetuksemme ensisijaiseksi, eikä lähde kansainvälisiä proknooseja ja sopimusmomentteja noudattamaan orjallisesti muiden puolueiden tavoin,  jos ja kun ne osoittautuvat  perustus,-ja oikeuskäsityksemme vastaisiksi ja vaarantavat hyvinvointivaltiomme perustaa.

Jos suomalaiset itse eivät puolusta itseään, niin kukaan muu ei sitä tee meidän puolestamme ja jos joku sanoo niin tekevänsä, niin se onkin sitten kova hinta minkä siitä joudemme maksamaan.

Anteeksi nyt kun nämä blogini venyvt näin pitkiksi, mutta kun en ole niitä tyyppejä jotka hakevat tuekseen muiden suoltamia juttuja muista lehdistä ja eri ”asiantuntijoilta”, niin siksi joudun vääntämään pitkästä rautalangasta.

Ei maar, täytyypä lähtee katiskoille, vaikka yöllä olikin tullut maa valkoiseksi ja taisipa nyt pakkanen päästä panemaan Polka mansikantaimeni, joita eilen maahan istutin  harsotta.

Jätetään nyt se Edenin puutarhan omena haukkaamatta.

Nyt on ilma sakeana eduskunnassa ja eduskunnan ulkopuolella kovaa veikkailua  siitä, että lähteekö ja mihin lähtee ja koska lähtee jos lähtee Marin tekemään työtä politikkona tai jossain muussa duunissa politiikan broilerina.

Voi vain kuvitella mikä on Marinin tunnetila tällä hetkellä, kun on tiputettu vallan huipulta tylysti takaisin muiden kuolevaisten joukkoon ja kun aikasemmin on ollut päättämässä kaikesta mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja jossa jokainen  risun risahdus ja pinen kiven kääntäminenkin on vaatinut hänen puumerkkinsä.

Varmasti Marin miettii että miksi hänen glamoudinsa ja pyhyytensä mikä hänellä on ollut rajojemme ulkopuolella, että miksi suomessa kuitenkin kansa ei ollut uskossaan yhtä vahva, eikä häntä ja hänen edustamaansa kulttia valinnut jatkokaudelle, vaan valitsi toisin.

Jos nyt joku Marinin tulevaisuutta pohtii, niin ajattelin että hyvän osviitan voisi ehkä saada siitä, kun katselee uuden eduskunnan valiokuntien kokoonpanoja, että onko Marin niissä edustettuna puheenjohtana tai ylipäänsä rivijäsenenäkään. Tuskinpa hän niissä on jos meinaa muihin hommiin.

Puhemieheksikään ei pääse, se paikka on vanhan kaavan mukaan menossa hallituksen kakkospuolueelle ( PS ) ja tuskinpa varapuhemiehen nuijakaan tyydyttää sen jälkeen kun on ylintä valtaa maassamme saanut maiskutella.

Varmasti hän töitä saa, eikä koe edeltäjänsä Rinteen kohtaloa, kun kukaan ei pyydä ja mihinkään ei kelpaa.

Itse koin Marinin neljä vuotta lähinnä sellaisena pääministeriytenä , johon ei toivottavasti enään palata.    Ja tuskinpa jos Lindtman valitaan seuraavaksi puheenjohtajaksi, niin enpä usko hänen itsekkään Marinin saappaisiin haluavansa  hypätä bileprinssinä.

Vaikka nyt Marinia kuinka ylistettäsiin joissakin piireissä, niin olihan se melkoista ”akkojen sotaa” koko neljä vuotta ja jos nyt hallitus syntyy tältä pohjalta jota nyt neuvotellaan, niin Orpo on nyt ”perheen pää” ja naiset vaijetkoon seurakunnassa.

 

Petteri, etkö tiedä mitä siitä seuraa, jos ryppynarusi katkeaa.

Olen näin perussuomalaisena ja varmasti myös useampi niistä yli 600000 persuäänestäjästä havainnut, kuinka kovalla asearsenaalilla nyt yritetään jokainen perussuomalaisten tavoite hallitusneuvotteluissa vetää vessasta alas, eli hutkitaan ja uskotaan vain yhteen totuuteen joka tulee heidän omasta suuvärkistään ulos.

Perussuomalaisten hallitusneuvotteluiden tavoitteidensa pohjana on kuitenkin osoittaa talous,-ja yhteiskuntapoliittiset faktat, jotka eivät ole mutu tuntumaa, joilla muut puolueet ja heidän ”ideologiset sylttytehtaansa” elämöivät ja lyövät rintoihinsa.

Maahanmuutostakin, joka on kuitenkin perussuomalaisten yksi keskeinen kipukohta neuvotteluissa, niin nyt raijataan monensortin ”asiantuntijaa” ja pillutieteen tohtoria vakuuttelemaan neuvottelijoille, että kaikki maahanmuutto on rikkautta ja viis veisataan niistä tositteista joita perussuomalaiset esittävät haittamaahanmuuttoon liittyen, että se on rasite ja lisää vain entisestään taloudellis/turvallisuuteen tulevia ongelmia, jotka ovat jo nyt kaatumassa syliin lepsun maahanmuuttopolitiikan seurauksena.

Nyt nousi lisäksi kova huuto vihersosialistien ja maailmanlopun profetioiden suunnalta, kun ilmastokysymyksiin oli otettu asiantuntijaksi joku muu ( Taalas ) kuin heidän uhkakuva maalarinsa ( Ollikainen ) ja olkiukkonsa.   Tottahan se kirvelee, kun Taalas lähestyi ongelmaa persunäkökulmasta.

Mutta jos nyt Orpoa vähän neuvoisin ja myöskin RKP.tä, että ei kannta persuvieteriä vetää liian tiukalle, sillä jos sen katkaisette kiihkossane, niin tilalle saattekin sitten Marinin toveri-demarit ja sitä kautta voitte kyllä unohtaa upeat ja kosteat päiväunenne velattomasta suomesta , sillä ne vaihtuvat neljään  vasemmistolaiseen velkavuoteen, joista  jo edellinen neljä vuotta on esimakua antanut.

Ei hallitukseen meno ole perussuomalaisille itsetarkoitus ja sehän on selvää, että ei perussuomalaiset lähde 46 kansanedustajan kanssa kynnysmatoksi kielipuolueen 10 kansanedustajalle, eikä liioin kokoomuksen ”viherosastoksi” eikä  ”turisteille” punaista mattoa levittelemään.

Olisihan se näky, kun kokoomus joutuisi vasemmistokaleeriin soutajaksi, jossa tahtia ylläpidetään rytmikkäästi huutae että,…..apuva,  a-pu-va,  aa puu vaaa….

Kun paatissa on reikä, oi reikä oi reikä….millä paikkaamme reijän oi Sannani mun.   Velalla sen paikkaamme, velalla sen paikkaame velalla sen paikkaamme….oi Petteri mun.

Vihersosialistit huutakoon maailmanlopun tuskaansa ”turvallisesti” omassa kuplassaan.

Nyt ovat lähes kaikki tietävinään, että tänään alkavissa hallitusneuvotteluissa tullaan melko nopealla aikataululla pääsemään sopuun talouden suurista linjauksista 6 + 3  tai 5 + 4  tai  jokin muu luku minkä lopputulema on  9.

Sitten ne tahot, jotka eivät säätytalolla ole mukana, eli oppositioon päätyvät puolueet ja media, niin haluavat tietenkin sopeutuksista puhua leikkauksina, mutta nyt pitää tulevan hallituksen ( toivottavasti perusporvari ) pitää katse  tiukasti pallossa, eikä kauhistua ulkopuolisten uhkakuvamaalareiden sanahirviöistä eikä luopua tavoitteistaan velkakierteemme katkaisijana eikä ottaa onkeensa oppostion ”neuvoja”, jotka kuitenkin ovat niitä joiden vuoksi nyt moraalis / taloudellisessa suossa olemme kaulaamme myöden.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku sanotaan ja nyt Orpo oli viisas kun tunnusti tosiasiat  ja otti hallituskumppanikseen perussuomalaiset vihersosialististen musta paita ja rasistihyökkäyksistä huolimatta, eikä lähtenyt hajoittamaan yhteiskuntaa hyviin ja pahoihin vihersosialistien tavoin.

Tästä hyvästä jos yhteiskunnassamme jaettaisiin sisäisiä rauhan Nobeleita, niin Orpolle sen ojentaisin edellä mainituista syistä.

Nyt sitten nämä taivaanrannan maalarit ja isänmaavastaiset hurmoshenget toitottavat suut vaahdossa, että jos toiset hallituskumppanit lähtevät peesaamaan perussuomalaisten suomi ensin politiikkaa, niin silloin menetämme uskottavuutemme muiden silmissä hyvänä mallioppilaana ja ajaudumme takaisin kivikaudelle.

Mutta mikäs se on sen eduskunnan ja kansaedustajan tärkein tehtävä päätöksentekijänä.  No, itse olen ollut aina siinä luulossa, että se on kaikissa oloissa suomen ja suomalaisten puolustaminen, eikä suinkaan niiden miellyttäminen ja niiden edessä pokkaaminen ja niiaaminen, jotka meitä pitävät vain oman elintasonsa ylläpitäjänä, eli lypsävänä lehmänään.

Jos ja kun näyttää, että vihervasemmisto ajaa tätä politiikkaansa kuin käärmettä pyssyyn, että suomen etujen ajaminen olisi maallemme haitallista, niin silloin kyllä heidän paikkansa onkin olla oppositiossa niin pitkään, kunnes oppivat elämään maassa maan tavalla, eikä olla rähmällään Euroopan ”sivistysvaltioiden” edessä ja ruoskittaa suomineitoa verille muita miellyttääkseen.

Arvon mekin ansaitsemme, suomen maassa suuressa…..sanotaan laulussa, mutta niin pitkään kun vihersosialistit ja heidän maailmanlopun satraappinsa arvot ajavat suomalaisuutta ”montun reunalle”, niin oma arvostukseni heitä kohtaan on sieltä kotoisin, jonne ei aurinkokaan paista.

Kuu Kiurusta kesähän, puoli kuuta Harakalle, Tuppuraiselle vähäsen, Lindtmanille ei päivääkään.

En niin hirmuisesti ole kiinnostunut kenet demarit  ( Marin ) valitsee puheenjohtajakseen, mutta sanonpahan nyt kuitenkin että…..

Ilman Krista Kiurua Marinin tilalle olisi valittu Lindtman viimekerralla ja olisikohan Marin jonkinsortin kiitollisuuden velassa Kiurulle ja sen johjdosta lähteekin tukemaan ja edesauttamaan ( kulisseissa ) Kiurun valintaa seuraajakseen.

 

 

Maailman pihamaat, suuret ja loistokkaat, ei voita kotipihaa milloinkaan.

Kyllä sitä kun seuraa suomen ja maailman tapahtumia, niin se täytyy kyllä sanoa, että ainoa asia mikä on varmaa on epävarmuus tulevasta.

Ja olipa sitten minkä alan tohtori, maisteri tai juomari, puhumattakaan politikoista, niin sen voin sanoa, että heidän tietonsa ja asiantuntejuutensa ei ole yhtään sen korkeammassa kurssissa kuin omani, kun kysytään Venäjästä ja sen tulevaisuudesta.

Kaikki on vain mutu tuntumaa ja ennustuksia ja ovat toiveajattelua, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.

Varmasti tämä(kin) sota mitä nyt Ukrainassa käydään niin joskus loppuu, mutta kukaan, en minäkään tiedä että koska se loppuu ja sitäkään ei kukaan tiedä mitkä ovat rauhanehdot ja mikä on rauhan hinta.

Tässä on niin monta muttuvaa osaa ja jos sanaa vielä ilmassa, että vaikka kaikki haluavat venäjän romahtamista joko muiden tai oman kansansa toimesta, niin sekin perustuu toiveeseen, sillä ainakaan vielä ei siltä näytä, että venäjä olisi reivaamassa kurssiaan nykyisestä rauhantahtoisempaan suuntaan, päin vastoin.

Sehän tästä ennustelemisesta tekee vaikeaa siltäkin osin, kun tämä totalitarisminen koneisto on suurimman ydinasearsenaalin omistaja ja kun tiedetään että siellä ei ole mikään ongelma niitä myös käyttää, jos se kokee olemassaolonsa uhatuksi.

Ja vaikka suomi on nyt Naton jäsen, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että sekään ei meitä varjele eikä suojele siinä tapauksessa, jos, siis jos Putin tai joku muu kahjo päättää nappia painaa.

Olen ajatellut vaikka nyt tästä kirjoitankin, että en tälle sodalle enään anna liiaksi tilaa putkiaivoissani, koska siitä ei kukaan tule Ukrainasta eikä venäjältä, puhumattakaan Amerikasta, niin minulata neuvoja kyselemään, se minkä on määrä tulla tapahtuvaksi se tapahtuu, minusta huolimatta.

Mutta ne jotka kokevat kirjoittamisen ja puhumisen kautta saavansa venäjävihalleen purkautumiskanavan, niin antaa palaa vaan täälläkin ja vaikka en tämän jälkeen aiheeseen palaakkaan, niin tunteeni venäjästä ovat yhteneväiset.

Onhan täällä jännitettävää kotimassakin siltä osin, että muuttuuko eduskuntavaalien lopputulos lihaksi luiden ympärille niin, että oppositio ja hallitus vaihtavat vain paikkaa keskenään ja vihersosialisti joutuvat / pääsevät haukkumaan tulevaa hallitusta siitä katastrofista, jonka itse ovat aiheuttaneet ja alulle panneet.

Minä olen tyytyväine, olipa nyt Orpon / Purran hallitusohjelman kirjaukset minkälaisia hyvänsä, niin se saa itseni jo hihkumaan riemusta, jos ja kun sosialistit ovat oppositiossa ja jos nyt saan olla jälkiviisas, niin tätä Marinin vasemmistohallitusta ei olisi koskaan pitänyt päästääkkään vallankahvaan ja syyttävä sormeni osoittaa silloin oikeistoenemmistöisen eduskunnan suuntaan.

Tänään sitten punapääoman airueet pääsevät soittelemaan kuolonkellojaan vappupuheissaan, kun tulevaa ( toivottavasti ) Orpon hallitusta haukutaan jo etupainottaisesti, vaikka ei vielä ole yhtäkään kirjausta tehty hallitusprosyyriin.

Eihän näiltä vasemmiston itkuvirsiltä pysty suojautumaan näin vappuna, kun sitä suolletaan jokaisesta ”Reporadion” tuutista.

Itse en keskity kuuntelemaan kuin klo 12,00  suomen uutisten sivulta tulevaa Jussi Halla-ahon ja Teemu Keskisarjan vapputervehdystä ja ei se olisi varmasti pahitteeksi vasemmistorasistienkin sitä kuuneella, voisi se kauhu vähän hellittää pääkopassa.

Li Andersson sanoi hävittyjen vaalien jälkeen, että vituttaa kuin pientä eläintä, mutta nyt se miltä näyttää, että porvarihallitusta pukkaa, niin Li pääsee loihimaan että,  vituttaa kuin  SUURTA  eläintä.

Ei Jumala(kaan) laiskoja ruoki.

Kyllä oli ilma sakeana meteorologeja ja monensortin ennustajaeukkoja ja ukkoja sen jälkeen suomessa, kun Petteri Orpo ilmoitti puolueet, jotka kokoomuksen rinnalla lähtevät suomineitoa pelastamaan tästä vasemmistolaisesta hypotermiasta.

Vasemmiston suunnalta kuului kuin yhdestä suusta, että kylmää kyytiä on luvassa oikealta tulevan puhurin muodossa ja että nyt kansalaisten tulee heidän asettamansa pakkopaidan päälle pukea vielä villapaitaa.

Vasemmiston suomessa  kansalaisille ei nouse enään hiki pintaan työnteosta, kun leipä tulee pöytään muutenkin, velka veljen tuomana ja kela tädin luomana, jossa hiki tulee otsalle enään syödessä.

Mietin tuossa kun luin, että AY on jo pesemässä soppatykkejään ja kiihottamassa agitaattoreineen  yhteiskuntaa kapinaan valkoista valtaa vastaan ja ensimmäisenä vasemmiston Giljotiini terän kohteeksi kaavailevat perussuomalaisten ja heidän rautarouvansa päätä.

Mutta tuossa kun mainitsin sanan rautarouva, niin se ei ollut vain yksi sana muiden joukossa ja vaikka Riikka Purra ei VIELÄ  olekaan pääministeri kuten oli aikanaan Margaret Thatcher, niin toivoisin silti rahaministerin ominaisuudessa Riikka Purran ottavan Margaretin opit ja ohjeet käyttöönsä ja naisellisella otteella valavan Petteri Orpoonkin sitä samaa taistelutahtoa, jolla maamme nostettaisiin vasemmistolaisesta tasapäistämisestä ja pakkopaidasta  takaisin kansakunnaksi, jossa työ ja yrittäminen on kannustavaa ja palkitsevaa ja jossa oikeuksiin kuuluu myöskin velvollisuudet, vaikka velvollisuudet ovatki vasemmiston arvoissa lähinnä luokiteltavissa rangaistavuudeksi.

Vapun säästä en tiedä muuta kuin sen, että vihersosialistit kyllä vappupuheissaan tietävät jo seuraavan neljän vuoden säänkin tarkaan tulevaksi muodossa, kylmää kyytiä.

Jos tuleva oikeistohallitus kykenee näille katujengeille asettamaan suitset ja ohjaamaan heidät takaisin hiekkalooraansa, mistä olivat ilman lupaa ja äidin nenänpyyhinnän laistaneet, niin annas olla, kun tästä päästään, niin uusi uhka odottaa nurkan takana, kun sosialisti tulevat sirppien ja vasaroiden voimalla vaatimaan huutoäänestyksiä otettavaksi johtavaksi valintatavaksi  sosialististen neuvostovaltoijen suomessa.

Jos nyt tuleva Orpon / Purran oikeistohallitus ei lähde rohkeasti liikkeelle uudistuksissaan, niin siinä tulee käymään niin, että kun perääntyyn lähdet, niin sitten joudut pakittamaan koko neljä vuotta.

Ensimmäinen este vapaan markkinatalouden toimivuudelle on AY linnake,  joka ei ole jarru vain yrityselämän ja kilpailukyvyn rattaissa, vaan se on pakkopaita palkansaajien tilipussin vartijana ja pelolla se pitää korporaationsa linnaketta pystyssä.

Joten ohjeeni on tulevalle hallitukselle, että Ay ei ole este, se on ainoastaan hidaste, joka siirretään pois niistä pöydistä, joissa suomalaisten ja suomen etuja ja tulevaisuutta mitoitetaan yksilön, ei korporaation ehdoilla.

 

Vasemmiston hautajaiset, ilon päivä suomelle.

Säätytalon kammareissa, hallitusta kasataan, kansalaiset kaulakeinuun, vasemmistoo toivoaa.

Petteri se tanssiinkutsun, Riikalle hän esitti, orpopojan valssin kautta, liitto luja eteni.

Marini se Petterille, oli liian kopea, seinäruusuks joutui jäämään, bilejengin johtaja.

Eikä olis tanssin rytke, onnistunut parilta, Marinilla kengät ovat, vasempia molemmat.

Hendikson ei seinäruusun, osaa ota itselleen, kaikki käy kun muistaa että, pakko Ruotsi säilynee.

Kristillisten Sari lähtee, nostaa suosta suomea, kävely nyt vaihtuu juoksuks, muuten tulee noutaja.

Vappuahan tässä ensin, päästään kaikki juhlistaan, mutta taitaa puna liput, puoles tangos kollottaa.

Juhannukseen varmasti jo, hallitus on kasassa, silloin voidaan vasemmiston, painajainen kuopata.

Se on varmaa että kaikki, helppoheikit kailottaa, kun ei pääsee enään piikkiin, yhteiskunnan riekkumaan.

Oppositiossa nähdään, kuinka kepu uudistuu, toverit ei tarvi enään, kynnysmatto vapautuu.

Marini se varmaan lähtee, sinne missä arvon saa, muiden huoleksi paskat jättää, koiraa hyvin muistuttaa.

Itse ainakin ma oottan, kuinka vasen vakuuttaa, toivossa on hyvä elää, velka maamme pelastaa.

Orpo johtaa hallitusta, Riikka vahtii rahoja, vasen laita itkee kun ei, ole ilmais lounaita.

Tuppuraiset, tappuraiset, Kiurut sekä harakat, heitä ilman suomi pärjää, Marinkin on paossa.

Perussuomalaisista se, puhemieskin leivotaan, vasemmiston vihapuheet, eivät ole parempaa.

Marini kun rasisteiksi, leimas osan kansasta, sillä taattiin porvareille, kaksois voitto vaaleissa.

Neljä vuotta vasemmisto, nuoleskelee haavojaan, toivotaan et avohaavaa, rupi ei tuu pelastaan.

 

 

Nyt kun sosialistit oppositioon saatiin, niin ei koskaan enään heitä vallankahvaan.

Nyt ollaan vasta aloittamassa hallitusneuvottelut, mutta oma mielipiteeni on, että nyt ei pidä joidenkin nippelitiedon, ennakkoluulojen sekä arvopohja höpinöiden johtaa sellaiseen lopputulokseen, että rasistiset vihersosialistit jouduttaisiin pyytämään seuraavaksi  jatkamaan ja viemään sitä tuhotun maan työtään maaliin, minkä neljä vuotta sitten aloittivat.

Sata vuotta siihen meni, ennenkuin kaksi tulonjakopuoluetta, sdp ja kepu saatiin äänestettyä nahkurin orsille saman aikaisesti.

Sen tiedän, että sosialistit eivät jätä nyt mitään keinoa käyttämättä, hyökätessään korporatioineen laillista esivaltaa ja hallitusta vastaan, mutta tiedän kyllä ja luotan siihen, että nämä agitaattorit ja kansankiihottajat saadaan kyllä kuriin ja järjestykseen parhaimmin, kun toimitaan demokraattisesti, lakeja ja oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen, eikä lähdetä kulkemaan niitä polkuja, joihin sosialistit turvautuvat.

Sehän on selvä, että vihersosialistit tulevat ampumaan eduskunnassa ja kuten on jo kuultukin, että myös eduskunnan ulkopuolella kaikkea mikä liikkuu ( kielikuva ) mutta sitä ei pidä säikähtää eikä sitä pidä pelätä, sillä jos nyt jätetään tekemättä ne korjaavat toimet hyvinvointivaltiomme pelastamiseksi sosialistien jäljiltä, niin sen jälkeen hyvinvointivaltiostamme voidaan sanoa, että vainajan muistoa kunnioittaen…..

Nyt saavat hallitustoverit ajaa sitä samaa politiikkaa oppositiosta käsin, mitä tekivät neljä vuotta hallituksessa, mutta suomen kansa päätti vaaleissa, että jo riittäää sirkushuvit, kun suolenmutka huutaa ei oota.

Marinin hallitus eli koko neljä vuotta pää pilvissä ja jalat tukevasti ilmassa ja uskoivat, että kakku kasvaa kakkua syömällä ja että velatkin muuttuvat lopulta saataviksi, kun vain toivotaan toivotaan ja toivotaan.

Enpä usko että tolkun kansalaiset lähtevät barrikaadeille perusporvareiden toimista, sillä he kyllä tietävät, että vaihtoehto olisikin sitten vihersosialistinen, hitaasti ”tappava” myrkky, jota ihmisyydeksi ja solidaarisuudeksi kuplastaan markkinoivat.

Nyt ei pidä perusporvarien seistä jarrupolkimella tulevassa hallituksessaan, vaan aloittaa heti rivakasti vihersosialistisen hirttoköyden irrottaminen kansalaisten kaulalta, jossa se on neljä vuotta ollut tukahduttamassa kansalaisten hapen saannin.