Tekijä: arvi.

Jatkuvasti saa lukea sitä valitusta ja voivotusta, kuinka epäoikeudenmukainen tämä meidän vaalijärjestelmämme on suhteellisuuksineen ja kertoimineen, kun joku saattaa mennä heittämällä sisään Arkadianmäelle parilla tuhannella äänellä, niin joku toinen ei mene läpi vaikka keräisi lähes kymmenentuhatta ääntä.

Minä kun olen tällainen yhdestä puusta veistetty niin ajattelin että jospa jaettaisiin suomi vain neljään vaalipiiriin, pohjoinen, etelä, itä sekä länsi ja näistä neljästä vaalipiiristä valittaisiin kustakin viisikymmentä edustajaa ja Ojalan laskuopin mukaan siitä kertyy 200 ”edustus”kansanedustajaa pylvästaloon.

Puolueiden kokonaisäänimäärä ratkaisee kuinka monta edustajaa kukin saa läpi ja läpimenijät määräytyvät puolueen oman listan ehdokkaiden äänimäärän mukaan.

Tämä vaalitapa ei suosi mitään vaalipiiriä väkimäärän perusteella ja esim.Lappilaisia kansanedustajia on sama määrä eduskunnassa kuin on ruuhkasuomellakin.

Tässä vaalitavassa äänestetään  siis ensisijaisesti  puoluetta ja se on oikein.

En kyllä voi ymmärtää, että miksi Pohjoinen vaalipiiri asetetaan tällä nykyisellä vaalitavalla epäedulliseen asemaan väkimääränsä perusteella, sillä jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeää…….

 

Mikähän suomessa nyt sitten muuttuu, kun Marin vaihtuu Orpoon.

Luulenpa että Orpon myötä valtakunnan ensimmäinen huumeiden piikityshuonekkin  Kesärannassa tullaan lopettamaan.

Ja tuskinpa paparatsitkaan tapaavat linsseineen Orpoa riekkumassa vieraassa naisseurassa yökerhoissa ja soittoruokaloissa.

Enkä usko että Orpo perustaa varjohallitusta itselleen edeltäjänsä tavoin.

Olen vakuuttunut, että Orpo toimii hallituksessaan me periaatteella, vaikka edeltäjälle hallitus olikin vain häntä varten, eikä hän hallitusta.

Neljä vuotta tätä riekkumista seurattiin ja kauhisteltiin ja koronakin voitettiin Marinista huolimatta.

Kuningatar on ”kuollut”, kauan eläköön tasavalta.

 

Olen ollut vakituisessa palkkatyössä tuosta 16 vuodesta aina eläkeikään asti ( armeija välissä ) ja maksanut joka markasta/eurosta veron ja lisäksi kun olen tehnyt ”viraapelihommina” kiinteistökauppaa, eli ostanut halvalla ja myynyt kalliilla ja niistäkin voitosta olen lainmukaisen veroni suorittanut yhteiskunnan kassaan.

Eli olen ollut iloinen veronmaksaja, enkä ole porsaanreikiä enkä mitään muitakaan reikiä etsinyt verovälttelyyn.

Nyt kun olen eläkkeellä, niin nyt en joka työstä minkä teen tai teetän muilla, niin verovirastoa ”rasita”, se on suomeksi sanottuna pimeetä kaupankäyntiä ja luulenpa että tätä tekevät kaikki ja joka muuta väittää niin valehtelee.

Sitä voidaan kyllä nimittää talkootyöksikin, jos se siitä sitten tekisi hyväksyttävämpää, ihan sama.

 

Minua vähän hu/vitutti, kun eilen tein blogin ( Tuppurainen ), että kuka olisi mahdollisesti seuraava demareiden puheenjohtaja, kun nykyinen sanoi lyövänsä hanskat tiskiin ja ”aivot” narikkaan, kun mikään ei enään tunnu miltään kullan vaihduttua pronssiksi.  Niin minua kiellettiin spekuloimasta ja jos ei ihan suoraa kiellettykään, niin sitä pidettiin kuitenkin sopimattomana käytöksenä ja että kyllä demarit itse osaavat johtajansa valita ilman meitä spekulanttejakin.  Että näinkö pohjalle ollaan jo vajottu, kun jopa Pirkan blogissakin joutuu miettimään mitä voi kirjoittaa ja mitä ei, ettei vaan kenenkään mieltä pahoittaisi.

Mutta spekuloin nyt sitten vaikka näillä hallituskuvioilla, kun siihen mielensä pahoittaja sentään ”antoi luvan”.

Ajattelin, että kokoomus hallituksen kasaajana ottaa kaksi suurta riskiä seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Ensimmäinen on perussuomalaisten mukaanotto hallitukseen ja toinen on perussuomalaisten jättäminen hallituksen ulkopuolelle

Sillä hallituskumppanina perussuomalaiset tulevat kyllä pitämään huolen, että pilkut ja pisteet ovat täysin niillä paikoilla mihin ne on hallitusohjelmassa kirjattu ja vaikka muut  koalitio puolueet omaa hyvää saavuttaakseen tuppaisivatkin hallitusohjelmaa lukemaan kuin piru raamattua, niin persut kyllä pitävät huolen, että kehykset eivät pauku ja juna kulkee koirien haukunnasta huolimatta.

Mutta se toinen vaihtoehto olisi kokoomukselle ensimmäistäkin riskialttiimpi, jos se suuren vaalivoittajan jättää oppositioon joihinkin ihmisvastaisiin jorinoihin ja arvoihin vedoten.  Sen jälkeen jos perussuomalaiset sysätään oppositioon, niin he kasvavat siellä entistäkin suuremmaksi, kun kokoomus vastaavasti laihtuisi  sinipunassaan niin, että saunassakin löyly menisi ohitse.

Perussuomalaisuus hallitsee jo suurinta osaa suomea ja jos oppositioon joutuvat, niin seuraavien vaalien jälkeen maa olisikin keltainen Hangosta ”Petsamoon”.

 

Ei tiennyt kepu  kun halusi kolerasta eroon, että saikin tilalle ruton ( Rinne / Marin )

En usko että suomi olisi näin pahassa taloudellis/moraalisessa kriisissä, jos kepu olisi antanut armon käydä oikeudesta koleran kohdalla.

Mutta jos nyt vähän spekuloin demarien tulevasta puheenjohtaja pelistä sen verran, että en jaksa kyllä uskoa että seuraavakaan puheenjohtaja kantaa ”kasseja” jalkojensa välissä, sillä demareilla on niin vertaansa vailla oleva naisjärjestö ja verkosto,  jonka lonkerot hallitsevat  puoluetta  yläportaasta viimeiseenkin ruohotuppuun asti.

AY ei enään tule saamaan ”omaa miestä” ( Lindtman ) puheenjohtajaksi ja nyt äänestäjät pudottivat jopa ex-pääministerin ja Lakkokenraalin koko eduskunnasta ja kun muutenkin AY pienenee vaikutusvallallaan ja jäsenistöltään kuin pyy maailmanlopun edellä.

Kun kuuntelin Tuppuraisen haastattelua koskien tulevaa puheenjohtajaa, niin aika hyvin hän muotoili uuden puheenjohtajan ominaisuuksia ja ne noudattivat täysin hänen omaa poliittista profiiliaan.

Joten, seuraava demarien puheenjohtaja on Tytti Tuppurainen ja miksi näin, niin annoin siihen johtavat syyt jo ylinnä.

Taidan tässä aamutuimaan, riimin pienen  riipaista, muuten tulee  perjantaista, pitkä teille paastota.

Politiikan kiemuroita, lehdet ovat tulvillaan, vaalein jälkeen hallitusta, kaikki koittaa arvuuttaa.

Orpohan se kuskin paikkaa, pitää yksin hallussaan, rahastajan paikka auki, tyhjä kirstu odottaa

Persut tahtoo hallitukseen, ohjelma sen ratkaisee, umpeen lyödään Kelan luukut, ”turistit” jo kalpenee.

Hallitukseen taitaa koittaa, demaritkin tunkea, sinimustan vaihtoehto, sinipunan  saatana.

Kepukin nyt takkiansa, mietteissänsä kääntelee, hallituksen ”valkokaarti”, pöngän tarvii itselleen.

Ruotsalaiset ilman muuta, hallitukseen halajaa, kunhan saadaan  pakkoruotsi, koko kansaa kurittaan.

Hallituksen nimeks pannaan, keppiä ja porkkanaa, sillä saadaan suomi nousuun, puna väri haudataan.

Ilmaisia lounaita ei, enään maassa jaella, kakkua  nyt kasvatetaan, punaperseet lomalla.

Vihersiirtymä ei enään, yksi johda suomea, sinivalkoinen on vahti, suomineidon turvana.

Anteeksi nyt maalaisuuteni, mutta en ole kyennyt itselleni selvittämään vielä tätä Marinin eron ympärillä olevaa paradoksia ja pyydän nyt teltä ”kirjanoppineilta” apua  ongelmani ratkaisemiseen, eli vääntämään niin sanoakseni rautalangasta.

Marin kun mainitsi eronsa syyksi viran tuoman rasituksen ja kuormittuneisuuden, niin miksi hän olisi kuitenkin ollut valmis jatkamaan pääministerinä vaalien jälkeen jos kerran se oli ollut niin voimille käypää.

Joten en usko tuohon syyhyn rasittavuudesta ja kyllä siinä olisi rasitukset unohtuneet, jos demarit olisi pääministeripuolueeksi edennyt. Tämä on minun päätelmäni ja taisi se rasitus tulla  eron syyksi vasta  hävityn pääministeriyden myötä.

Ja jos onkin raskasta ollut, niin sen raskaasi on tehnyt kyllä Marin ihan itse käytöksellään.

 

Minä kun olen tällainen yksinkertainen kaurahattu rehupuntti, punaniska perusjuntti suomalainen mies, joka on aina luottanut siihen, kun on ollut kaksi  vahvaa kättä ja tahto armoton, niin silloin ei ole voudit eikä muutkaan veroelätit tulleet silmille hyppimään.  Ja paras deorodantti on ollut hiki joka on tullut työnteosta eikä laiskan hikoilusta ruokapöydässä.

Minulle yksinkertaisuus on kaunista ja mottoni on, että pareet on aina vanha konsti kuin pussillinen uusia.

Vaikka yhteiskuntaa hallitsee nykyään tekoälyt ja kaikensortin sähköiset robotit ja helvetin esikartanot mitä kummallisempine vempaimineen, niin minä en lähde näiden perässä ja ehdoilla muuttamaan omaa käyttäytymistäni, enkä kuvittele näin kansakoulun oppimäärrälläni niiden tuovan helpotusta elämääni, päin vastoin.

Minulle on aina riittänyt ja tulee riittämään niin pitkään kun näitä polkuja olen tallaamassa, että käteni ulottuvilla on sahat ( ei moottori ) kirves, rautakanki, vasara ( ei naulapyssy ) ja lapio, siinä on minun tietokoneeni ja ne välineet joilla on leipää riittänyt  ja myös sirjushuveja oikeassa mittasuhteessa. Nykyään ne ovat harrastusvälineitä eläkeukolle, joilla haen deorodantti täydennystä, ettei pahanhajuinen stressihiki pääse yllättämään.

Tälle nykyiselle suuntaukselle, joilla pyritään ihmisen elämää helpottamaan  irti työn ja ennen kaikkea fyysisen työn rasituksista niin minä sanon että,  PITÄKÄÄ TUNKKINNE.

Nyt kun eduskuntavaalit on taputeltu ja olipa tuleva hallitus sitten minkä värinen tai makuinen hyvänsä, niin maamme parlamentarismi kyllä kestää ja on toimintakykyinen kaikissa olosuhteissa.

Ja sitten ensivuonna on presidentinvaalit ja vaikka en olisi koskaan uskonut että lausun nämä sanat, että maamme nykyinen ulko,-ja turvallisuuspolitiikka kestää jopa  Pekka Haaviston presidenttiyden.

Mutta mutta….. sitten arvon plogistit, ensivuonna järjestetään niin venäjällä kuin Yhdysvalloissakin  presidentin vaalit ja sitten herääkin kysymys siitä, että onko maailma valmis kestämään myös Putinin ja Trumpin uudelleen valinnat.

Se on ainakin selvää, että Putin valitaan jatkokaudelle ja nyt näyttää entistä todennäköisemmältä myös Trumpin uudelleenvalinta Valkoiseen taloon isännäksi isännän paikalle.

Miksi pidän Trumpin valintaa lähes varmana, on epädemokraattisen puolueen emämoka asettaa Trump syytteeseen jonkun tusinahuorran hiljentämisestä.

Olisivat vain antaneet Trumpin meuhkata, mutta nyt hän ottaa kaiken irti tästä häneen kohdistetusta ajojahdista ja ”noitavainosta”, joten sitä saa mitä tilaa hyvät epädemokraattisen puolueen oikeus satraapit.

 

Nyt on kahden Antin, Lindtmanin ja Kaikkosen vaikeata pysyä housuissaan, kun pian on valtuuskunnat kukkapuskien kanssa anelemaan heitä puolueidensa pelastajiksi.

En tiedä sitten että päätyykö vihreätkin hakemaan miesnäkökulmaa puolueensa johtoon Harjanteen muodossa.

Li Andersson onkin sanonut luopuvansa nuijasta jo hyvän aikaa sitten ja kaippa sielläkin on sitten vuoro miespuheenjohtajan  ja en taida paljoa erehtyä kun veikkaan Saramoa.