Pakkokeinot kalliita

Eilinen ja tämä päivä on puhuttu pelkästään kasvosuojuksista ja niiden hyödystä. Ainakin radiotoimittajat yrittäväyt opettaa kuulijoita niiden hyödystä ja oikeasta käytöstä Aina ei ole puheet osunut ihan kohdalleen, mutta saavathan päteä.

Pitkään päättäjät, varmaankin virkamiehet ja osin hallituskin pääministerin mukaan , ovat miettineet pakkokaranteenin ja kasvosuojusten hyödystä ja niiden kustannuksista. Päätökset ovat kaikinpuolin vaikeita ja kustannuksiltaan kalliita.

Jos tehdään niin kuin pääministeri on puhunut joudutaan pakkokaranteenin aikana maksamaan jokaiselle palkansaajalle palkkaa vastavat korvaukset. Samoin joudutaan maksamaan jokaiselle (vähävaraiselle?) kasvomaskeista kustannukset. Maskeista syntyvät kustannukset nousevat ihan helposti erittäin suuriksi, jos niitä käytetään orjallisesti annettujen ohjeiden mukaan.

Vastaavasti maskien hyöty on erittäin kyseenalaista ja käyttö vaikeata.

Näin ovat päättäjät, varmaankin hallitus tulleet siihen tulokseen, että toistaiseksi tullaan toimeen pelkillä suosituksillakin, ihan oikea päätös tässä vaiheessa.

Niin ja se ministeri Kiurun mölähdys pakkokaranteenista vankeustuomion uhalla, siihen ei pääministeri osannut ottaa kantaa. Hän kierteli ja kaarteli ja sanoi, että siitä ei ole ollut puhetta, eikä se kuulu hallituksen keinovalikoimiin. Näin sitä toimitaan omin päin, ei se tosin ole mitään uutta.

”Katuhavaintoja”

Olen useammankin kerran seurannut kulkijoiden olemuksia lähinnä televisiosta. Tarkoitus ei ole ollut mitenkään arvostella, mutta väkisinhän televisiosta tulee näkyviin muutakin , kuin mitä itse asia on. Uskon, että havainnot olisivat ainakin lähes samanlaisia, jos itse istuisin katuvarressa.

Pitkän ajan seurannalla väittäisin naisten, lähinnä nuorehkojen ja keski- ikäisten naisten kiinnittävän eniten huomiota omaan ryhtiinsä ja urheilulliseen liikkumiseen. On toki poikkeuksia, sekä niitä jotka ovat tarkoituksella tekemässä ihan jotain muuta, kuin liikkumista. Oma ryhmänsä on tietysti vanhukset, jotka liikkuvat juuri niin, kuin pystyvät.

Unohtaa ei pidä tietenkään miehiä, mutta heissä on enemmän niitä huonoryhtisiä selkä kumarassa kävelijöitä. Kuka kulkee kädet taskussa, jota ei esiinny yhtään naisissa. On tietysti miehissäkin hyvinkin ryhdikkäitä ja urheilullisia kävelijöitä.

Johtuuko naisten ja miesten liikunnallinen ero siitä, että he käyvät enemmän liikuntasaleilla ja monenlaisilla voimistelukursseilla.

Saatan olla hyvinkin väärässä, mutta nämä ovat minun ”katuhavaintoja”.

Suomen television surkeus

Eipä ole paljon kehumista television nykyisestä ohjelmatasosta tällä hetkellä. Jos se on yleensäkin heikkoa, niin nyt se on todella heikkoa. Tietysti oman osansa aiheuttaa kesälomat, mutta en usko sen vaikuttavan kaikkea. Paljon tulee kertauksia ja kertauksen kertauksia, mutta miksi niiden pitää olla niitä heikoimpia ohjelmia.

Nytkin tulee jotain ihan älytöntä ohjelmaa kotimaista ”Hukkaputkea” todellakin nimensä veroista uusintaa. Sitäkään en minä ymmärrä, jos arkena tulee heikkoa ohjelmaa, niin miksi viikonvaihteeksi pitää siitäkin vielä huonontaa ja miksi tulee ihan samaa ohjelmaa monta kertaa peräkkäin. Siinäkö on meidän verorahoillemme korvaus.

Minä olen aina kehunut YLEn ohjelmia ja sanonut, että aina löytyy katsottavaa kun viitsii käyttää kapulaa. Nyt vaan ei löydy, alkaa uutisetkin olla kertausta ja kertauksen kertausta.

Perustetaanpa sähköyhtiö

Muutama vuosi sitten myytiin Suomen suurimmat sähköä siirtelevät yhtiöt, Caruna ja Elenia. Niillä on vielä tänäänkin määräävä asema Suomen sähkömarkkinoilla. Yhtiöt myytiin puhtaasti sijoittajayhtiöille, joiden tavoite on ainoastaan tuoda voittoa osakkailleen. Omistajina nykyään on suomalainen eläkevakuutusyhtiö, sijoittajayhtiöt Euroopassa, Australiassa ja ainakin Amerikan mantereella.

Jokaisen sijoittajan tavoite tietysti on puhtaasti saada voittoa, jos näin ei tapahdu, niin nostetaan siirtohintoja. Jos ei siltikään saada tiettyä voittoa, niin pistetään yritys myyntiin. Suomesta alkujaan sähköyhtiöt myytiin, ikääkuin vahingossa ja takaisin niitä ei voi ostaa, niiden markkinahinnat on moninkertaistuneet.

Mitäs niistä, perustetaan uusi siirtoyhtiö OY, lasketaan markkinoille riittävä määrä yritysosakkeita ja haetaan pankkeja rahoittajiksi. Jokaisella meistä on varmaankin määaikainen, yleensä kahden vuoden sopimus, sen loppuessa järjestellään niin, että liittymä siirretään uuden yhtiön asiakkaaksi.Tavoitteena on, että hinnoittelu olisi pelkästään omakustanteista ja kattaisi korkeintaan järkevää verkoston rakentamista ja ylläpitoa, sekä muut kustannukset. Uusi asiakas voisi tietysti olla uuden yhtiön osakas joillain tietyillä ehdoilla. Ne ovat pelkästään järjestelykysymyksiä ja oikeusoppineiden hallittavissa.

Periaatteessa ja oletuksella yhtiö olisi kahden vuoden päästä täysin toimivaltainen ja entiset yhtiöt vaikeuksissa.

Tätä yritystä ei ole vielä olemassa, eikä sitä siis löydä edes Google netistä. mutta…

Vanhanajan poliitikko, Vanhanen

Keskustapuolueen ehdotus rahaministeriksi tulee puolueen entisestä pääministeristä Matti Vanhasesta. Siitä on jo kymmenkunta vuotta ja muutenkin menneen ajan makua, onhan Vanhanen ollut vastuullisessa tehtävässä Eduskunnan Puhemiehenä. Joten tieto nykyajasta ja sen tavoista on varmoissa käsissä.

Ministerin vaihto tapahtui ilman mitään suurta draamaa, tietysti tiedoitusvälineiden tarkassa valvonnassa. Ministeriä ei tietystikään vielä ole vaihdettu, mutta periaatteessa se on presidentin nimitystä vailla.

Vanhanen on otsikon mukainen tavoiltaan ja kokemukseltaan, eikä tietämykseni mukaan mikään tuuliviiri ja hetken poliitikko. Joitain ”kokkareita” on hänenkin jäljiltään jäänyt, mutta toivottavasti ne on unohdettu.

Onnea ja menestystä Matille.

Huomioita eduskunnan kyselytunnilla

Minun tuli katseltua eilinen eduskunnan kyselytunti ja siinä olikin paljon huumoria.

Kaikkein paras kohta oli, kun ministeri Tytti Tuppurainen kiukuspäiten kesken puhettaan pläjäytti, että ei aina tarvitse käyttää sitä ”neliraajajarrua”, en olekaan ennen kuullut. Se ihan oikeesti hymyilytti pitkään ehtopuolelle ja ministeri sai minultaa sympatiat, eli ei aina pidä olla naama peruslukemilla.

Se, mitä minä paljon ihmettelin, eli mahtavatkohan edustajat lukea yhtään päivän lehtiä, tai kuunnella uutisia radiosta ja televisiosta. Se miksi näin sanon, kun monta kertaa kysyivät asiaa, joihin minäkin osasin jo antaa vastauksen. Eikä kyse ollut mistään mielipidekysyksestä, vaan ihan puhtaasta asiatiedosta.

Jos vielä saan mainita, niin kovasti rennosti ne edustajat esiintyvät. Kuka puhuu kädet taskussa, kuka tavaa kännykkää ja kuka lähtee kesken pois.Täytyy vielä mainita ja antaa kehuja, muutama edustaja kumarsi puhemiehelle pois lähtiessään ja esiintyi muutenkin perin tyylikkäästi.

Virkistystä sivustoon

Millähän tähän perin ummehtuneeseen ja paikalleen pysähtyseeseen sivustoon saisi hiukan uutta potkua ja väriä?

Minä lähdin päivittämään uusimman version Windows 10 ohjelmistosta. Itseasiassa se on jo pitkään ollut koneellani päivitysjonossa, lähinnä syystä kun sitä on aika paljon moitittu. Ammattilehdet ja viikklolehdet ovat ottaneet sen kynsiinsä epäluotettavuutensa takia.

No minä latasin sen kumminkin, eikä se kestänyt viittä minuuttia, kaikista olettamuksista huolimatta. Nyt se ainakin hyvin toimii ja lataan sen aikaa myöten vanhempiinkin läppäreihin.

Mutta ei tässä mitään uutta ollut, mennään silti näillä.

Ps. Lehdet ovat olevinaan viisaita, mutta valehtelevat senkun ehtivät.

Mikä miellyttää eniten?

Todettakoon ihan ensimmäiseki, että kuvat on lainattu Ilta- Sanomien sivuilta.

Olkoot nyt ihan vapun kevennyksenä ja ensimmäisenähän se naisen pää miehen silmiin osuu. Erittäin tärkeää osaa siinä näyttelee hiukset ja niistä tehty kampaus, jos joku on toista mieltä niin varmasti valehtelee. Muoti muuttuu ja sen mukana kampaukset, täytyy tunnustaa, että en ole mikään asiantuntija.

Kiinnostaisi nyt tietää, minkälainen maku meillä itse kullakin on. Minun silmiini osuu kiinnostavimpana tuo vasemmanpuolinen, eli ensimmmäinen sieltä suunnalta.

Hauskaa vappua kaikesta huolimatta, ihan kaikille!

Miksi ei tehdä sitä, minkä käyttäjät haluavat?

Paljonhan on asioita ja tavaroita, joita kukaan ei käytä, tai sitten on niin, että sitä mitä halutaan ei edes tehdä. Minulla on pari vuotta vanha kännykkä ja nyt se alkaa olla tiensä päässä, siis jo pari vuotta vanhana.

Minulla on tietyt vaatimukset, joita puhelimessa pitää ehdottomasti löytyä. Ensinnäkään se ei saa maksaa lähellekään tuhatta euroa, mieluummin lähellä satasta, puhelin on kuitenkin käyttöhyödyke, joka saattaa hajota milloin tahansa. Minä olen nyt muutaman päivän haeskellut ryhmän 100- 300 euroa puhelimet, niitä kyllä löytyy paljonkin ja mitä ihmeellisempiä tarjouksia, aina jäisin voiton puolelle, tai ainakin monen kympin tarjouksen saisin. Toimitus olisi parhaassa tapauksessa huomisesti kotiin, ilman kuljetusmaksua. Kilpailu tuntuu olevan kova, koska maksaa saa miten hyvänsä, tai olla maksamatta, karhu tulee sitten joskus.

Minä olen tutkinut kymmeniä-, jos en peräti satoja puhelimia netissä, mutta yhtään sopivaa ei ole vielä tullut eteen. Kaikenlaisia ominasuuksia, kymmentä kameraa, ja kuvien suoraa tulostusta ym. löytyy, mutta sitä mitä haen ei tunnu löytyvän. Minulla on tämä nykyinen, jota käytän erittäin paljon kirjoittamiseen ja lukemiseen näytöltään 4.7″ ja se on todella hyvä. Ennenkaikkea se mahtuu useampaan työvaatteen taskuun ja silloin pystyy molemminkäsin jotain tekemäänkin.

Ongelma vaan tuntuu olevan siinä, että niitä ei nykyään enää valmisteta, oikeastaan yhden löysin joka maksoi paljon. Lisäksi se oli Iphone puhelin, jota minä en lähde taas uudestaan opettelemaan. Miksi minä edes ostaisin puhelimen, jollaista en tarvitse.

Minä olen nyt pitkän nettiselailun jälkeen todennut, että en ole yksin mielipiteessäni, meitä on paljon, jotka emme halua kantaa liian suurta puhelinta taskussa, koska se ei sinne edes mahdu.
(huollettuja, tai korjattuja näyttäisi olevan, mutta hinnaltaan nekin 100- 300 euroa.)

Hesarista löysin aiheeseen liittyvän jutun, Antti Tiaisen kirjoittama,lukekaa itse.

Lisää satuja

Pitkään on luvattu ja puhuttu kotimaisten kasvosuojusten valmistuksen alkaminen. Eräskin ministeri on luvannut tuotannon aloittamisen ihan lähiviikkoina, tai ainakin ihan lähiaikoina. Niiden valmistuksen aloittaa kaksi, tai kolmekin kotimaista yritystä. Enää ei valmistuksen esteenä ole, kuin raaka- aineen puute ja pienenä sivujuonteena valmistuksessa tarvittavat koneet.

Minäkin olen päättänyt aloittaa vastaavan tuotteen valmistuksen. Ei minultakaan puutu muuta, kuin nuo pikkuasiat ja tietysti tarvittava taito. Nehän ovat kuitenkin asioita, joita ei ilmeisesti tarvitse osatakaan ja ne oppii matkan varrella.

Minä puhun yhtä paljon totta, kuin ne kolme muuta kotimaista yrittäjää, niiden puheista ei ota kukaan selvää. Niiden tuotanto alkaa tässä kuussa, tai vähintäänkin kolmen viikon päästä, sitten ollaankin jo toukokuussa.

Nyt vaan odottelen, että tililleni ilmestyy muutama miljoona rahaa, sitten voin aloittaa tuotannon, taikka ostaa kiinalaista hukkatavaraa. Tulossa tilille on vähintään viisi miljoonaa euroa, tai eihän sen määrää kukaan tiedä, kun se tulee hämärän välittäjän kautta.

Miten voi olla näin huteralla pohjalla jonkun valtion omistaman yrityksen elämä. Sitä ehdittiin jo etukäteen paljon kehua, kun Suomi on ainoa Euroopan ainoa maa…

Kerronko lisää satuja?