Tekijä: Kalle Pohjola

Kun lähimaksut kohosivat 50€:n tasolle, tuli väkisinkin mieleen. Skimmaus rupeaa olemaan vanhanaikaista mutta nykyisin sitten tämä kortin luku esim kassajonoissa, joissa ollaan lähituntumalla. Nykytekniikka on jo osoittanut, että kortin luku, veloittaminen, korttitietojen tallentaminen jne, on teknisesti täysin mahdollista.

Pankkimiehet luonnollisesti irtisanoutuvat mahdollisuudesta. Toisaalta tietotekniikan gurut sanovat sen olevan täysin mahdollista.

Siispä ostin turvalompakon, tärkeimmille korteille viisi paikkaa, muille ns korttitasku. Seteleille oma osionsa.

Vaikka tuo uhka olisikin marginaalinen, ihastuin siihen, että voin vetää kortit alumiinisuojuksestaan mukavassa järjestyksessä ja poimia tarvitsemani kortin. Lähimaksussa ei edes lompakkoa tarvitse avata.

Koko lompakon koko on pienempi kuin vuosikausia käyttämäni ”klemmarilompakko”, vähän isompi kuin normi kortti.

Tänään taas oli kolumni aamun uutisissa, lihansyönti/ilmasto. Joona-Hermanni Mäkinen.

Kovin siinäkin vedettiin ”mutkia suoriksi”, kuten täälläkin muutamassa artikkelissa/avauksessa.

Mm punainen liha; ei eroteltu mitenkään tuontilihaa, Brasilia ym suurtuottajamaat. Unohdettiin tyystin esim meidän laiduntavat lampaat, jotka syövät nurmea, harventavat pusikoita, oikeastaan vain vettä tarvitsevat. Eivät siis pääsääntöisesti vie ruokaviljalta peltoalaa.

Kalasta ei oikeastaan puhuttu mitään. En kauheasti puolusta suurimuotoista merikalastusta, suuria kalanviljelyslaitoksia mutta sisävesikalastus, pienimuotoinen, ekoteoksi luokittelisin. Vielä suurempi ekoteko on mm särkikalojenkin hyötykäyttö. Etelänaapurissamme se hallitaan mutta ei oikeastaan meillä, muutoin kuin poliitikkojen puheissa.

Kasvissyönti kolumnissa nostettiin aidoksi ympäristöteoksi … hmm? Esim närpiöläiset tomaatit?

Kyllä ihminen on sekasyöjä, joskin hyvinvoinnin kasvettua, punaisen lihan osuus luonnollisestikkin kasvaa ja se lienee ongelmallista.

Meille tarjoillaan kaikenlaisia välimerellisiä ruokavalioita, en lämpene ajatukselle. Mitä olisikaan metsästäjä/keräilijän ruokavalio. Suomesta kerätyt sienet, marjat, villiyrtit. Kasvatetut; nauris, porkkana, kaali, lanttu ..yms, kotikasvatettu kaskinauris… ah mikä herkku haudutettuna, siis kaikki avoviljelyksessä. Perunanviljelykin, varsinkin varhaisperuna; paljonkin haitallisia lieveilmiöitä. Sitä vastoin Koillismaalla kasvava musta pottu; siitä ei varsinaista varhaisperunaa saa mutta jo heinäkuussa, on tosi maukas peruna minunkin suuhuni. Sopivassa määrin riistaa, hirvi, kauris, valkohäntäpeura; poroa en tähän laskisi, melkoinen ympäristön köyhdyttäjä.

Asiat eivät niin yksinkertaisia ole ravintotaloudellassakaan, saattavat näyttää, vaan kyllä sitä aika harvoinkin ovat.

Onpahan sitten tullut kuntoiltua pyöräillen; toisaalta, en oikeastaan pyöräile vaan käyn asioillani mutta pyörällä.

Tämä Pahley kun on aika järeä pyörä (paino 53kg), kokonaan teräsrakenteinen, alumiinia ainoastaan vanteissa. Mutta onhan sillä kantavuuttakin kun sen valmistaja ilmoittaa n 200kg + kuski. Terästä kun on, eipä tarvitse pelätä äkkijarrutuksessa, että tuo etuhaarukka katkeaisi, toisin kun on tapahtunut noissa useissakin ”halpispyörissä”, laatu ja hinta kun korreloivat vahvasti.

No, se tuo Tepin kilpuri painaa tuskin 20% mutta täyttänee kovat laatuvaatimukset, jo todennäköinen hintakin sen sanelee.

Siis asioita on kolmenakin päivänä hoideltu lähes ”kauramoottorilla”, vaikka sähkömoottorikin siinä on. Mitä kovempaa poljet, sitä vähemmän akku kuluu. Lataileminenkin sujuu tuolla kovin parjatulla (näillä sivustoin) aurinkoenergialla.

Katselin eilisiltana, että kilometrejä oli kertynyt kohtalaisesti.

Se tuo Pashleyn kuormatila kun on 80cm x 70 cm, sinne vaan heität nyssäkän ja sitten menoksi, ei tarvitse erityisesti kuormailla.

Kyllä pyöräily on varsin hyvä liikuntamuoto, varsinkin kun miltei pihasta lähtee kv-liikenteen väylä ja aina tuonne Forssaan asti ja sielläkin kaupungilla koko ajan tehdään lisää väyliä. Tammelassa ulotellaan väylästöä jo Portaan kyläänkin asti.

Kyllä se hyötyliikunta on nimenomaan sitä oikeata liikuntaa.

Pääsiäinen ja lampaanviulu; lienee kestosuosikki.

Kuvan mukaista lampaanviulua savustin kuusitoista tuntia, lämpötilassa alle 85 astetta. Tänään sitten ”raati maisteli”, tyttären tytär, juuri Perhosta valmistunut kokki, kuin tytärkin; lopputulokseksi lausuivat, erinomaista. Pakkohan minun tyytyväinen piti olla.

Monesti olen maininnut; savustaminen ei hätäisen miehen hommaa ole.

Pöydässä; kuinkas muuten, tietenkin kylmäsavukalaa, savustusaika n 12h. Sitäkin kehuivat.

Kyllä se vaan niin on, että omavalmisteet vs teolliset, onnistuessaan vievät voiton 6 – 0.

Eilen aloittelin taas kylmäsavukalan teon. Lämpöasteet plussan puolella, lähti hyvin käymään prosessi, lämpötila pysytteli vakaasti alle 20 astetta. Aamuyöstä kuitenkin purut olivat loppuneet savunkehittimestä.

Lisäilin sitten puruja ja käynnistin paloprosessin; lämpötila pöntössa -0. No, savuhan valui sieltä sisäänviennistä takaisin ulos. Se sisäänvienti kun ei saa olla tiivis kun sieltä pitää tulla myöskin korvausilmaa, että kala kuivuu.

No, jos pöntön lämpötila on 0 asteessa ja savu + 10, eihän se siellä pöntöstä ylös nouse??? Selkeä ilmalukko.

Apropoo; ohjausyksikössä on mahdollisuus nostaa pöntön sisälämpötilaa ja sen teinkin tuonne +10 asteeseen. Nyt savu täyttää pöntön ja piipusta nousee savua. On se tämä Borniakin laitteisto hyvä … ainakin vielä.

Olisikohan sittenkin kannattanut koulussa fysiikan tunneilla olla hereillä?

Vaimoni sitten paistoi perunapiiraita yhdessä yhdistelemällämme reseptillä; siis päissämme miettien. taikina tehtiin perinteisesti ruisvoittoisesti.

Sitten laitettiin höyrykattilaan perunalohkoja n 1,5l. Keitettiin pehmeiksi.

Perunalohkot  kulhoon ja tehosekoittimella soseeksi. Sitten yksi valkosipulin kynsi (peipsiläistä = miltei kaupan koko sipuli), se puristimen läpi,  kaikki loppu soseeseen, 1 rkl soijakastiketta, 1 rkl voita,  pari ”Kallen munaa” sekaan. Kaikki taas huolellisesti soseuttaen ja sitten tunniksi kannan alle jääkaappiin.

Sitten vaan paltsikalla kuoret kasaan ja täytteet sisään ja kuumaan uuniin, siten, että ”korvat mustuvat”, mummoni termi. Sitten vesvoilla voitelu ja liinan alle lepäämään.

Mitään munavoita nämä eivät kaivanne, vaikka onhan meillä ”kallen munista” tehtävää munavoitakin saatavilla.